S/Y Isadora matkalla kotisatamaan Skattalle

Maanantaina vähän nukutun yön jälkeen keräsin kamani viikon kestävää purjehdusta varten veneeseeni. Gasteina olivat molemmat poikani. Paahteisen kuumana iltapäivänä Utössä vihdoin kaikki tarvittava kama oli veneessä. Tosin Utö Handelin hyllyt olivat melkoisen tyhjät ja kotona tehty kauppalista voitiin rypistää takaisin housun taskuun. Ostoskoriin kerättiin sitä mitä hyllyillä oli. Ongelmaa tästä ei tehty sillä suunnitelman mukaan pääsisimme Kasnäsissa kauppaan jo parin päivän päästä.

Ensin kuitenkin suuntasimme Björköhön. Sinilevää oli kertynyt Utön ja Björkön välille melko runsaasti eikä siksi tehnyt mieli uimaan vaikka paahtava aurinko heikossa tuulessa virkistäytymään houkuttelikin. Poikani hoitivat hommat sitloodassa ja minä makailin kajuutassa seuraten ihaillen innokasta yhteistyötä. Muistan joskus vuosia sitten fiilistelleen veljeni kanssa tästä. Silloin saisimme istua kajuutassa ja pojat purjehtisivat vähät välittämättä "ukkojen" ohjeista. Nyt kuitenkin ohjeet purjeiden trimmamisesta vielä otettiin vastaan, navigoinnissa ja ohjaamisessa ei neuvoja kaivattu. Vindexin virkaa hoiti kajuutasta punkasta näkyvä perälippu. Lannemyötäisessä edettiin Bjököhön. Tuttu lahti kymmenine veneineen oli pian saavutettu - olimme perillä, saman kallion kupeessa jossa yövyttiin viikko sitten. Meri oli sinilevässä, mutta sisäjärvi uimakelpoinen. Kalliolla olikin ihmisiä kuin maauimalassa.

Edellisellä viikolla poikani Topi oli liukunut paljain jaloin Björkön kalliota alas ja saanut jalkapöytään "asvaltti-ihottumaa" joka oli alkanut märkiä - mätäkuu kun on. Illan aikana jalka kipeytyi niin, että sillä ei voinut juurikaan kävellä. Haavautumien ympäristö oli tulehtuneen punainen ja jalkapöytä turvonnut. Lähettämieni kännykkäkuvien näkemisen jälkeen tuttu lääkäri kehoitti hakeutumaan lääkäriin heti huomenna. Lähin terveyskeskus löytyi nettisurffailun jälkeen Taalintehtaalta. Sinne oli ehdittävä ennen iltapäivää joten laitoimme herätyksen kelloon aamu viideksi.

Auringon kanssa kimpassa noustiin ja lähdettiin muita veneitä herättämättä liikkeelle jo hieman ennen kuutta. Tuulta ei ollut joten nielimme maileja rautagenualla. Taalintehtaalla olimme jo puolenpäivän jälkeen. Topin jalka oli kipeytynyt lisää ja oli otettava taxi vaikka matkaa terveysasemalle oli alle kilometri. Taalintehtaan terveysaseman ovella oli lappu, että netin tiedosta poiketen se olikin suljettu kesäksi. Lääkäripalveluita oli lähdettävä hakemaan Kemiöstä. Viissataasarjan ilmastoidussa Bemarissa Taalintehtaalta potkut saanut kuski ajoi minun silmäluomien lupsahdellessa. Kemiössä ei päästy lääkärille, mutta sairaanhoitaja puhdisti haavaumat ja totesi verikokeen avulla, että tulehdusta ei ole. Hän antoi mukaan hoito-ohjeet ja painotti, että on heti hakeuduttava lääkäriin jos jalan punotus kasvaa tai nousee kuumetta. Puheistani huolimatta hän ei oikein käsittänyt, että olemme purjeveneessä merellä, josta ei ihan pikaisesti lääkäriin hakeuduta ainakaan tuhlaamatta yhteisiä verorahojamme tilaamalla sairaskyytiä yksykskahdesta.

Illalla viereemme kiinnittyi vielä hyvät ystäväni omalla veneellä joten ilta ja seuraava aamupäivä meni mukavasti kuulumisia turistessa. He olivat juuri aloittaneet lomapurjehduksen ja menossa päinvastaiseen suuntaan kuin me. Meidän legi kohtalaisessa myötätuulessa vei meitä noin viiden solmun nopeudella Hankoon genuan avulla. Isopurje sai olla koko matkan loimen alla. Hangosta löydettiin venepaikka Trunsöstä tutun naapuriveneen vierestä. Perhe oli kovin kiinnostunut asumisestamme Utössä ja annoinkin heille "tyhjentäviä" vastauksia moniin kysymyksiin lähes vuoden kokemuksella.

Illalla venenaapurit halusivat tarjota lasin kuohuviiniä kun satuin kohdalle heidän uimataidottoman pojan horjahtaessa laiturilta mereen. Pojalla oli paukkuliivit päällä, joten selvittiin säikähdyksellä ja itkulla. Kuivat vaatteet päälle ja saunan lämpöön. Tuli todettua, että aika moni vanhempi ei lapsiaan liiveihin pue kun ollaan laiturilla tai veneessä joka on laiturissa.

Klassikkovene lähdössä Hangosta itään 1 m/s vastaiseen tuuleen.
Moottoria ei ole ja niinpä ohitimme kaunottaren jota gasti meloi.

Aamulla Hangosta länteen katsoen oli horisontissa tummat raskaat pilvet ja itään päin kirkkaampaa. Pilvisessä täysin tyynessä säässä aloitimme taas purjeveneellä ajamisen koneella kohti Jussarötä. Tuulta ei saatu koko legin aikana. 

Ainoa kerrottava havainto oli juuri ennen rantautumista alkanut heikko sade, joka jatkuikin siten pitkin iltaa. En muista milloin olen viimeksi sateen alle jäänyt. Tiskin ja ruuanlaiton jälkeen pienet päiväunet ja sitten saareen tutustumaan Rommi -koiran kanssa. Kiersimme merkityn luontopolun josta saikin hyvän käsityksen saaresta ja sen kauneudesta. Jussärössä kuuskytluvulla seitsemän vuotta toiminut rautamalmikaivos rakennuksineen antoi aavemaisen hunnun koko paikan ylle. Molemmat valokuvaavat poikani tallensivat tunnelmaa kameroihinsa ja etsivät kuvauskohteita illan varsinaista kuvausretkeä varten.

Jussarössä oli pienillä kivillä sileille kallioille tehty tageja. Vierellä omani. Huomenna purjehduksemme jatkuu Inkoon Elisaareen jos edelleen Skattalle.