Elämää Jussin jälkeen

Jussin juhlat ovat takana ja on taas normiarki. Juhannusaatto meni juhannustansseissa heti salon pystytyksen jälkeen. Juhannuspäivänä suunnattiin siten kahden veneen voimin Bokullanille, joka on joskus neljän talon asuttama saari Jurmon ja Utön välillä. Saari on nykyään asumaton, mutta talojen kivijalat ovat vielä löydettävissä puuttomalta saarelta. Tosi mukavassa seurassa ja aurinkoisessa säässä päivä taipui nopeasti iltaan. Vielä ennen punkkaan kaatumista kömmin kahden löylyn pikasaunaan. 


Tutun utöläisen talviväen lisäksi saarellamme vaeltelee väkeä runsaasti, joku juosten tiukoissa juoksutrikoissa, toinen taas vahvasti pukeutuneena ilmeisesti käärmeiltä ja punkeilta suojautuen ja sitten tietysti turistiksi tunnistettavan näköistä kansaa kamerat ja kiikarit kaulalla. Utön kesäasukkaat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.

Rommikin intoutui uimaan matalassa vedessä

Heidän aika näyttää kuluvan paljolti pihaa ja puutarhaa hoitaessa ja rakennuksia korjattaessa. 

Kaupan tavaran määrä on kai moninkertaistunut asiakkaiden kasvun ja aukioloaikojen myötä. Tavaroiden roudaaminen yhteysalukselta ja tilausten tekeminen pitää työntekijät kiireisinä.

Lomalaiset, satunnaiset matkailijat ihailevat oikeutetusti upeaa saartamme taivastellen syksyn ja talven myrskyjä ilman omakohtaista kokemusta. Joku miettii mistä tänne tulee juomavesi ja sähkö, kuinka kylmää täällä on talvella ja mitä te teette silloin kun päivät ovat lyhimmillään.

Utön kylälaituri (panoraamakuva)

Kylälaituri ja hotellin laituri täyttyy iltapäivisin veneistä. Ei varmasti ole yllätys, että veneiden koko kasvaa kai vuosittain. Alle kolmekymmentä jälkaiset purjeveneet ovat jo selvästi vähemmistössä toisin kuin 10-15 vuotta sitten. Moottoriveneiden kohdalla näkyy polttoaineen hinnan nousu vaikka se ihan viime kuukausina onkin topannut. Varsinaiset muskeliveneet bensakoneilla ovat harvinaisia, nehän myytiin jo 90 -luvun lamassa ulkomaille.  Asuttavat kaikilla mukavuuksilla varustetut moottoriveneet dieselmoottorein liukuvat satamasta toiseen muskeleiden sijaan. Puuveneitä näkee harvemmin, mutta sellaisen bongatessa on kyseessä yleensä joku klassikkovene ja poikkeuksellisesti täysin kunnostettu kaunotar. Kunnostuksen lopputuloksesta voi päätellä, että rahaa on palanut runsaasti. Hyvä niin - olisihan rahan voinut kai käyttää huonomminkin. Henk.kohtainen kulttuuriteko - mielestäni.

Sandfladin kalliota

Sandfladanin kallioita

Merivesi on nyt n. 16 asteista ja houkuttelee lämpimien päivin myötä uimaan. Kävimme eilen Sandfladanilla jonka matala vesi oli varmasti parikymmenasteista. Rommi -koirakin intoutui uimaan meidän perässä. Huolestui ehkä, että jätämme sen rannalle. 

Kaupan terassilla puhuttiin jo sinilevästä - onneksi sitä ei vielä ole havaittu. Tulee kuitenkin kuulemma varmasti kun vesi lämpenee 19 asteiseksi ja tuulet ovat otolliset.

Tänään torstaina matkaamme M/S Aspöllä mantereelle noutamaan omaa purjevenettä Utöseen. Miehistössä tuttu pariskunta Helsingistä. Legi alkaa lauantaina ja kestää noin viikon.

M/s Aspö liikennöi kesäisin muutamana päivänä viikossa välillä Turku - Pärnäinen - Utö. Matkan hinta on 25 EUR. 

Kesäpäivän seisaus

Edellisestä bloggauksestani on kulunut jo kymmenen päivää. 

Super foodia Merikaali Crambe maritima

Saaren väkiluku kasvaa kesäasukkaiden myötä päivittäin. Turistit tekevät tutut kysymykset joihin on mukavaa vastata "Eikö täällä tule aika pitkäksi talvella?". Kaupalla on jonoa ja sen terassilla kirjoitellaan postikortteja. Kortteja jotka saavat Utö -postileiman ei Utössä vaan Liedossa postin jakelukeskuksessa. 
Rommi -koirakin on mielissään aitamme takaa kulkevista uusista koirista. Joku koirista tulee pyydettäessä pihalle juoksemaan ja leikkimään. 

Isoin uutinen on ilman muuta se, että saaremme väkiluku kasvoi yhdellä. Viime viikolla Saareen syntyi poika. Vielä en kaveria ole nähnyt kuin isän puhelimen kuvassa varpajaisissa - ihan oli vauvan näköinen. Koko perhe on vielä mantereella joten livenä sitten myöhemmin.

Lauantaina avustin morsiammen polttariporukkaa. Olivat epätoivoiseti kaasojen toimesta etsineet valokuvaajaa Utöstä, kuvaajaa joka olisi suorittanut huomenlahjakuvauksen. Mantereeltakaan kuvaajaa ei purjelaiva Eugenin mukaan löytynyt, joten lupasin auttaa. Kuvausillan sää oli sitten mahdollisimman kehno. Satoi vettä ja tuuli 14 m/sek. Kuvaus tuli hoidettua, polttariporukkka oli kuviin tyytyväisiä eikä morsiankaan tietääkseni vilustunut vaikka olikin meistä urhein ja vähimmissä vaatteissa.

Verkoille                      Kuva: Topi Lähteenmäki

Töihinkin on taas totuteltu. Pientä saneerausta olen tehnyt kirkossa, samoin pikku saunan viemäri korjattiin porukalla. Pesuvettä tuottavaan kaivoon asennettin samalla myös uppopumppu, joten enää ei tarvitse vettä kantaa lihasvoimin saunalle. Kehitys kulkee..

Rommi -koira on tehnyt tuttavuutta saareen muuttaneiden kesälampaiden kanssa. Kiinnostus on molemmin puolista. Olisi hauska tietää Rommin ajatuksia näistä koiran näköisistä väärän hajuisista määkijöistä. Tiesittekö muuten, että raumalaisia kutsutaan joissan piireissä lampaiksi - hehän sanovat "mää". Me kotkalaiset taas "mie" ja meillä on myös käkiä taskussa. "Käet pois taskusta".

Merisumua                                                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Museossa

Vähitellen turistit, veneilijaät ja kesäutöläiset kansoittavat saaremme. Kylällä kulkee auringon kanssa kilvan hymyileviä ihmisiä joiden kanssa on helppo vaihtaa muutama sana. Hyvällä mielellä - varmaankin sen vuoksi, että ovat lomalla. Hyvä näin. Sesonki avasi myös Utön museon. Se on  vuonna 1753 rakennetussa kivitalossa http://www.uto.fi/2.0/sights.php?lang=fi&sub=museum 

Tänään vietin museossa parisen tuntia. Museo yllätti se osoittautui odotuksiani kiinnostavammaksi vaikka monet siellä esillä olevat asiat ovat tulleet jollain tavalla tutuiksi jo aikaisemmin. Sen aiheisto voitaisiin jakaa seuraavasti, Hylkeenpyynti- ja kalastus, Utön ympäristön laivahaverit (hylyt), Utön kylän elämää ja Valtio työnantaja Utössä.
Toisin kuin oma käsitykseni oli on Utössäkin kalastettu ammattimaisesti. Utön hyvät kalavedet olivat aikaisemmin vapaat kaikille kruunun kalastusmaksun maksaneille kansalaisille. Tuolloin suolasilakkaa ja -turskaa vietiin myytäväksi aina Tallinnaan asti ja tietysti myös Turkuun markkinoille. Utöläisille kalastus ja hylkeenpyynti oli aikanaan merkittävässä osassa ruokapöydän särvintä. Viranhaltijoille maksettiin palkkaa joten kalastus ei heille koskaan ollut pääelinkeino kuten muilla saarilla. Museossa on esillä kalan ja hylkeen pyyntivälineistöä ja ääninauhalta voi kuunnella tarinoita pyyntiretkistä. Niissä oli välillä jopa pyytäjien henki vaarassa yllättäen huononevien säiden ja jäätilanteen vuoksi. Noina aikoina liikuttiin jalan jäällä ja vesillä ilman konevoimaa soutaen ja purjeilla. Itselleni ei ole vielä tarjoutunut tilaisuutta maistaa hylkeen lihaa. Joku on sen makua verrannut valaan lihaan.

*) /S Park Viktoryn kapteeni Alen Louis Zepp.

Utön lähivesillä lepäävät laivan hylyt kiinnostavat aina ja etenkin haveriin johtavat tarinat. Museossa voi ääninauhalta kuunnella amerikkalaisen höyrylaiva S/S Park Viktoryn ja saksalaisen S/S Olivian pelastustöissä mukana olleen henkilön kertomusta näiden onnettomien öiden tapahtumista. S/S Park Viktoryn haverissa menehtyi kymmenen henkilöä, mutta suurin osa miehistöä ja kapteeni pelastettiin. Sään selkiydyttyä oli kapteeni katsellut merelle Utön kalloilta ja miettinyt miten hänen laivansa on voinut kadota näille vesille vaikka se on selvinnyt yli Atlanttin. Pelastuneiden joukossa oli myös "Kanarian saarten katukoira", joka eli kai uudella nimellä Pörri uudessa kodissa vielä kymmenisen vuotta Turussa. Koirasta on kehystetty valokuva museon seinällä.  Myös kapteeni on saanut kuvansa museon seinälle.

*) S/S Olivian säkit ja niistä ommeltu työvaate

Saksalaisen höyrylaiva S/S Olivian lastina oli mm. jauhoa, jotka laivasta saatiin pelastettua. Sota-ajasta johtuen puutetta oli kaikesta, joten jauhot ja myös säkit käytettiin. Kastuneet jauhot syötettiin kotieläimille, kuivista tehtiin leipää sotapojille ja säkeistä ommeltiin työvaatteita. Natsisaksan säkkeihin painetut tunnukset hakaristi ja kotka eivät kankaasta irronneet edes lipeällä joten ne näkyvät myös vaatteissa.

*) S/S Park Viktoryn haverista pelastetut miehet

Yksi museon huoneista on kalustettu majakanvartijan perheen asunnoksi. Laatikkoa muistuttava sänky on liian lyhyt nykyihmiselle ja tilat muutenkin ahtaat. Voi vain kuvitella kuinka kosteaa ja kylmää asunnossa on ollut talvisin kun polttopuitakin on ollut vaikea saada lähes puuttomasta Utöstä.  Kesää varmasti odotetiin silloinkin.

Myös muutama vanha virkapuku on nähtävillä museossa. Virkapukuja on käytössä vieläkin, mutta jotenkin tuon ajan puvuista hihanauhoineen henkii ko. viranhaltijaa kohtaan tunnettu arvostus ehkä jopa pelko. Haluan kuitenkin uskoa, että näidenkin joukossa oli hauskoja ja vähemmän hauskoja persoonia. Enemmän tarinoita olen toki kuullut näistä vähemmän hauskoista.

Loppuun vielä tuore uutinen Utöstä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut saaremme ehdottomasti kovakuntoisimman kaverin koitoksista mm. 200 km pyörällä ajoa täällä Utössä kiertäen noin viiden kilometrin pituista lenkkiä. Viikonloppuna hän osallistui Levi24 maastopyöräilytapahtumaan, jossa ajetaan kilpaa kelloa vastaan. Kaikki kilpailijat saavat saman ajan eli 24 tuntia. Voittaja on se, joka polkee tuona aikana pisimmän matkan kiertäen noin kymmenen kilometrin maastoltaan varsin vaativaa lenkkiä tunturin kupeessa. Jarmo sijoittui kisassa viidenneksi, tuloksella 260 km, joka on todella hieno saavutus, Onnittelut!! 
Linkki Jarmon FaceBook -sivuille https://www.facebook.com/Jarmo-Järvinen-715491445261865/

*) kuvat Utön museon kokoelmat

Lintujen jälkeen alkoi kesäasukkaiden muutto

Koulu päättyi täälläkin ja koululaisten lomat alkoivat. Koulun kevätjuhlassa muisteltiin kuvin kouluvuoden tapahtumia pannukakun ja jäätelön kera unohtamatta Suvivirttä. 

Kesäasukkaiden määrä kasvaa koko ajan. Heidän myötä on saareemme saatu pari vanhaa fiskaria vesille. Toisessa on ehkä myös alkuperäinen kone. Sen ääni muistuttaa laiskaa konekivääriä. Pat..pat..pat pat - ääni ei ainakaan minun korvaani ole häiritsevä vaan nostalginen. Arvokkaasti vene liukuu aalloilla, rungon asennosta näkee, että veneen suunnittelija ja veistäjä on osannut hommansa. Toivottavasti nämä eivät koskaan katoa kokonaan vesiltämme.

Maa-artisokka ja valkosipulipenkin reunustaminen meneillään

Topi on ahkera pienessä puutarhassamme jossa on jo hyvällä kasvulla 
rukolaa, persiljaa, tilliä, valkosipulia, maa-artisokkaa ja tomaatteja. Liekö puutarhan hoito perua mummolta, jonka puutarha on aina hoidettu.

Muutaman päivän puhaltanut pohjoistuuli kääntyi viime yönä lounaaseen. Liekö tässä syy, että kolmeen verkkoomme ui 80 kampelaa. Pienemmät kampelat saatiin kuin saatiinkin pidettyä hengissä verkoista irroittelusta huolimatta - pääsivät näin takaisin kasvamaan. Isommat savustettiin. En tosin itse ole näille kovin perso, mutta syötäviä ovat kuitenkin. Topista taas savukampelan  suutuntuma johtuen pehmeästä lihasta ei ole miellyttävä ja siksi ne jäävät häneltä syömättä. Tällaisilla saaliilla ja suuremmalla savustimelle voisi tyydyttää veneiljöiden tarpeita - he kun ostavat mielellään savukampelaa särpimeksi. Bisnestä tästä ei meille tule jo sen vuoksi, että ähkösavustimeemme mahtuu vai pari kunnon kokoista kampelaa kerralla. 
Bisneksestä muistuu mieleen yksi hyvä palvelu johon olen joskus venesatamissa törmännyt. Aamulla on saanut tuoreita sämpylöitä suoraan veneeseen ainakin Hangossa. Tämän toivoisi yleistyvän laajemminkin satamissa.


Monta päivää ollaan saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Eilen Ylen sääprofeetta ennusti huomiseksi kovaa kesämyrskyä, joka tänään onkin ollut monien puheenaiheena. Hetki sittten katsoin IL:n tuoretta ennustetta jossa ei enää näy sadetta ja tuultakin on vain 12 m/sek pohjoisesta - ehkä hieman ukkosta. Sadetta kasvit kyllä kaipaavat.

Terassiani vastapäätä olevassa talossa taiteilijaresidenssi Impilinnassa on parhaillaan työpaja jonka tavoitteena on kutoa taloon uudet räsymatot tarpeetomaksi jääneistä vaatteista ja muista tekstiileistä. Melkoinen määrä kuteiksi leikattavaa materiaalia onkin levitetty talon terassin kaiteille.  Vielä näyttää talkooväki löytävän pinoista käyttökelpoisia vaatteita itselleen eli kaikki eivät vielä päädy raidaksi Impilinnan mattoihin.

Kesäkuusta alkaen on yhteysalus Ms Eivorin aikatauluun tullut lisää vuoroja, samoin oma kauppamme Utö Handel on päivittäin auki pidempään. Kaupan terassilla kylän kokoontumispaikassa istuskelee jatkuvasti kyläläisiä, lintuharrastajia ja turisteja. Itse tapasin siellä tänään porukkaa omalta työpaikaltani Finaviasta. Tuttuja kasvoja Finavian koulutusyksikkö Avia Collegesta oli eilen saapunut saareen pitämään palaverejaan. Juteltavaa riitti joskin yhtään ihan mehevää juorua ei pojilla Finaviasta irronnut. Ehkä hyvä niin sillä onhan Finavia joutunut viime viikkoina useasti otsikoihin..

Kesäisten päivien joukkoon mahtui tuulinen viikonloppu. Luotsivene kyntää aallokkoista merta.
Kuva: Topi Lähteenmäki