Vuoden 2016 ensimmäinen purjevene Utössä

Vuoden 2016 ensimmäinen purjevene Blåeld Utössä

Tuulinen aamu herätteli kirkkaaseen auringon paisteeseen. Elinen saunominen ilmeisesti antoi hyvän unen ja Rommikin malttoi odotella isäntäsä heräämistä aina 9.15 saakka. Aamulenkillä havaitsin hotellin laiturissa purjeveneen - ensimmäinen tänä vuonna. Sen miehistölle tarjoan lupaamani viskipaukut. 

Päivän kauppareissulla näinkin keltaisessa purjehdusasussa miehen, joka etsiskeli Utö Handelia. Arvasin oikein, hän oli yksi em. veneen miehistön jäsenistä. Jututettuani häntä selvisi, että heitä on kolme. Kerroin blokissa olevan lupaukseni ja kutsuin itseni heidän veneeseen viskipullon kanssa. Odottelin toki, että kello tulee puolipäivä, jolloin kirkon menot ovat päättyneet ja voi ottaa miestä väkevämpää kai ketään loukkaamatta. Pakkasin sen ainoan viskipulloni laukkuun lasien ja jäiden kanssa ja polkaisin hotellin laituriin. Yllätin Albin stratus 36 s/y Blåeldin miehistön aamupalalta. Vene oli ostettu Ruotsista ja oli nyt siirtopurjehduksella sieltä Helsinkiin Merihaan satamaan. Edellinen satama oli ollut Ruotsin Sandhamn. Utöstä legi jatkuu Jurmoon josta sitten Hangon kautta Helsinkiin lauantaiksi. Vene näytti kaikin puolin siistille ja hyvin hoidetulle - kipparin naamasta saattoi lukea, että venekauppa oli onnistunut. Viime aikoina Blåeld on purjehtinut Ruotsin isoilla järvillä, mutta ennen sitä karttapöydässä olevista tarroista ja purjevarustuksesta päätellen sillä on myös kisattu ainakin useamman kerran Gotland Runtissa. 
Viskipaukkujen jälkeen hyvästelin miehiston ja poistuin veneestä kertoen, että jos liikutte Skattalla Eurooppa -päivänä maanantaina 9.5. niin siellä ollaan laskemassa omaa venettä s/y Isadoraa vesille - ehkä nähdään. Myötäisiä tuulia Blåeldille.

Luotsilaituriin kiinnittyi myös alus. Vanha Turkulainen kaksi mastoinen purjelaiva Amazone. Tässä linkki kuunarin kotisivuille http://www.amazonesailing.fi  Paikalla ei ollut miehistöä, joten en päässyt jututtamaan heitä vielä.

Itätuuli ei juurikaan käy terassillemme, joten siinä on taas mukava istuskella kirja sylissä ja odotella kasvimaan kylvösten itämistä. Tällä hetkellä menossa on mielenkiintoinen kirja puuveneen rakentamisesta Osmo Perälän Puuvene, veistäminen - kunnostaminen - perinne. Kirjassa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet savolaismallisen soutuveneen rakentamisesta aina materiaaleja myöden. Puuvene on aina jotenkin kutkutellut vaikka sellaista en koskaan olekaan omistanut vaan purjehtinut näillä muovisilla. Muovi on kiistatta monessa kohtaa perusteltu materiaali, mutta ainakin aallon kohtaamisessa puuvene on ylivoimainen lasikuituveneeseen verrattuna - sen kuulee jo äänestäkin. 
Ennen jyrkkää kannanottoa puoleen tai toiseen kannattaa muistaa, että meitä purjehtijoita on erilaisia ja veneet hankitaan eri tarkoitusta varten "kesämökistä" kisaraceriin.

Hylkeitä

Maanantaina Rommin aamulenkillä tuuli 12m/s lännestä. Viikonlopuna ehti tottua jo keveään lähes tyyneen keliin joten vaatimaton 12 m/s tuntui kovalta. Kevät etenee täällä todella pienin askelin joskin mantereen lumisateilta on toistaiseksi vältytty.

Viikon kuluttua on suomalainen karnevaalipäivä Vappu - työläisten ja opiskelijoiden juhla. Hotellilla on luvassa aattoillaksi elävää musiikkia "paikallisen" bändin esittämänä - tätä ei voi ohittaa. Topi kyseli kaasupallojen perään, tietämättä asiasta mitään veikkasin, että ilmapallomyyjiä ei saarellamme nähdä.

Lauantain ja myös sunnuntaina tyyni meri houkutteli meitä luodoille hylkeitä kuvaamaan. Lauantaina lähdimme kahdella veneellä. Jotenkin tämäkin puuha on mukavampaa kimpassa parilla veneellä. Toisena veneenä matkaan lähti naapurin Terhi 380 avovene, johon on hankittu perämoottoriksi neliheppanen Yamaha. Vaikka tuulta ei juurikaan ollut oli vanhaa aaltoa sen verran, että muutettiin hetken keikuttelun jälkeen suunnitelmaa. Jätettiin hyljeluodot ja päristeltiin vain Utön ympäri Sundskärin pohjoispuolella käyden. Peräkanaa edeten Terhin miehistö tutustui Utön ympäristön karikkoisiin vesiin, pohjakosketuksilta vältyttiin ja ehkä jotain myös opittiin turvallisten reittien osalta.

Harmaahylkeitä

Sunnuntaina iltapäivällä tehtiin hyljeluodoille uusi yritys. Aamupäivän käytin kutsuttuna ympäristökasvattajan näyttötutkintoa suorittavan tutkinnon vastaanottoon. Tänään otettiin terhiläiset Rönnqvistin kyytiin ja päristeltiin reilu neljä kilometriä yhdellä veneellä luodoille Utöstä luoteeseen. Rommi -koira jäi kotimieheksi kun sitä ei edellisellä reissulla juurikaan nuo meriemme suurimmat elävät kiinnostaneet toisin kun meitä. Meri ei ollut nytkään peilityyni, joten hylkeiden havaitseminen meressä oli vaikeaa. Luodoille kiikaroiden hylkeitä huomattiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi toistakymmentä. Ajeltiin mahdollisimman rauhallisesti lähemmäs pääjoukkoa, joka olikin havainnut meidät ja näin tarkkailtiin toisiamme. Hylkeet eivät aistineet rauhanomaista suhtautumista heihin ja liukuivat luodoilta peräjälkeen mereen. Hylkeet tiedettiin uteliaiksi joten jäimme tuuliajolle ja seurasimme kuinka aina vaan lähempää meitä nousi hylkeiden päitä pintaan - ei kuintenkaan ihan muutaman metrin etäisyydelle joka sekään ei ole harvinaista, Topi napsi kuvia pitkällä teleobjektiivilla meidän muiden kiikaroidessa vaatimattomamman kuvauskaluston vuoksi. 
Kotona siirrettiin kuvat Macille ja todettiin, että hyviä kuvia saatiin vaikka täysin tyynellä kuvaaminen vakaammalta alustalta olisi ollut helpompaa. Otetaan säiden lämmetessä homma uusiksi.

Sunnuntai illasta oli ennustettu vesisadetta yöksi ja ilmeisesti sadepilvien kertyessä taivaalle auringon laskiessa taivas värittyi erityisen voimakkaasti.

Majakka                                                                              Kuva: Topi Lähteenmäki

Utön kirkko                                                                            Kuva: Topi Lähteenmäki

Tuulta päin

Aamulla verkoille mennessä tummat sadepilvet saavuttivat Utön. Samalla tuuli nousi hetkessä. Voimaltaan se oli tuollaiset 13-14m/s luoteesta. Mahdollisia kaloja ei voi jättää verkkoihin joten emme perääntyneet. vaikka hetken taivaalta tuli rakeita. Topi kääntyi fillarilla vielä takaisin noutamaan laskettelulasit silmien suojaksi ja me Rommin kanssa pitelimme sadetta verkkovajassa. 

Onneksi verkot eivät olleet kaukana eivätkä ihan rannassa, joten koko hommasta selvittäisiin ilman soutamista jos se nyt edes olisi ollut mahdollista tässä tuulessa. Jo kaukaa näki, että tuuli oli työntänyt verkkomerkit lähes vierekkäin, joten verkot olivat kasassa. 

Ehdotukseni Utön lipuksi

Topin tarkasti ajaen, kone hieman ylhäällä sain verkkomerkin käteeni ja aloitin verkkojen noston Topin peruuttaessa koneella tulosuuntaan eli vastatuuleen. Koneessa oli kierroksia kohtalaisesti, mutta tasaperäinen veneemme ei oikeastaan liikkunut vaan pysyi paikallaan tuulta ja aaltoja vasten. Merivesi on jo noin + 4 astetta, kuitenkin tuulen ansiosta kahden verkon kerääminen saaviin sai sormeni aivan kohmeeseen. Satamaan ajettaessa oltiin tyytyväisiä kun kaloja ei saatu - nehän olisi pitänyt vielä irroitella verkosta ja perata. Tosin koti hommaksi jäi hyvin leväiset verkot, joita ensin liotellaan muutama päivä sadevedessä jolloin levä paremmin irtoaa verkkoja piiskaamalla. Tällaisia haastavia kokemuksia tarvitaan, jotta osaa taas nauttia niistä hienoista tyynistä lämpimistä reissuista.

Utön majakan ikkuna

Istumme parhaillaan yhteysalus MS Eivorissa matkalla Eurajoelle josta palaamme perjantaina. Matkalla yövymme Uudessakaupungissa - taitaa kaupunki muuten olla minulle uusi tuttavuus ainakin näin aikuisena. Matkan tarkoitusta en halua vielä paljastaa, joten siitä ehkä myöhemmin. Vinkkinä kuitenkin sen verran. että se liittyy veneisiin. 
Kova tuuli jatkuu edelleen auringon välillä paistaessa. Meri kimaltelee vaahtopäisenä keikuttaen Atlantille suunniteltua laivaa Itämeressä. Tuttu tunne monilta purjehduksilta, joita jo taas kohta pääsee tekemään. Jo muutaman minuutin kuluttua olemme Jurmossa jonka jälkeen laivan reitti suntaa sisäsaaristoon tasaisempaan veteen. 

Jurmon upeasta saaresta laivaan tuli muutamia äänekkäitä ihmisiä. Olisiko lähes puuton tuulinen saari opettanut ihmiset käyttämään ääntään. Tulijoiden joukosta Topi bongasi läskipyöräilijän jolla oli samanlainen, saman värinenkin oranssiläskipyörä kuin meilläkin (White Pro). Kuski kertoi innostuneesti miten loistavaa sillä oli polkea Jurmossa - on kuin tehty sen poluille. Pakko uskoa ja kokeilla itse, suunnitelmissa on käydä päiväseltään polkemassa Jurmossa kunhan nuo ilmat hieman lämpenevät ja muuttolinnut on saatu Suomeen.

Päivän hyvä uutinen on, että ehkä löysin Turusta viime viikolla hajonneelle plotterillemme korjaajan vaikka maahantuojan korjaaja nosti kädet pystyyn ja ehdotti uuden hankkimista. 

Korppoossa hammaslääkärissä

Parin hyvin lämpimän päivän jälkeen alkoi taas tuulla ja nyt koilisesta kääntäen sen pohjoiseen. Tuuli oli arvatenkin hyvin kylmää. Eipä tehnyt mieli merelle. Tiistaina vielä ajelimme veneellä täysin tyynessä luodoille, joilla viihtyvät hylkeet. Luotoja lähestyttäessä hiljaa koneella ajaen havaitsimme heti meressä hylkeen joka oli kai havainnut meidät jo aikaisemmin. Sen sukeltaessa jäimme tuuliajolle tyyneen odotellen hylkeen pintaan nousua. Hetken kuluttua se taas tarkkaili meitä ja me sitä muutaman kymmenen metrin matkalta.

Topi otti kuvia minun kiikaroisessa ja Rommin kuopiessa venevilttiä parempaan asentooan makuulle asettumista ajatellen. Hylje tuli sukellusten jälkeen muutaman kerran näkyviin ennenkuin se katosi meiltä. Täytyy tunnustaa, että sen näkeminen luonnossa sen omassa ympäristössä oli vaikuttavaa, Näitä on tullut katseltu monissakin luontodokumenteissa, mutta aito kokemus on aito.

Parisen tuntia vielä olimme passissa, mutta enempää hylkeitä emme nähneet. Haahkaparvia oli joka puolella joita myöskin tietysti kuvattiin muutamien muiden vesilintujen ohella. 

Käynnistäessä veneen moottori Topi huomasi, että karttaplotteri/kaikuluotaimen näyttö oli pimeä eikä enää käynnistynyt. Meillä oli vielä iPad, jossa navigaattorisofta sekä tietysti paperinen merikortti joten Utöseen löydettäisiin vaikka sumussa. Nyt tosin meillä oli näköyhteys majakkaan. Myöhemmin tuli todettua, että laite on oikeasti risa vaikka ensin epäilin jotain huonoa liitosta virtapuolella. Soittelin laitteen huoltoon ja lähettelin kuvia ja tarkistin asiat jotka sieltä neuvottiin. Huoolosta sain tuomion, että laitetta ei sinne kannata lähettää eli eivät näin vanhaa laitetta pysty korjaamaan. Plotterin käyttöön tässä pienessäkin veneessä on niin tottunut, että kai uusi tai siis käytetty laite on hankittava. Ensihätään saa kyllä iPad kelvata vaikka sen näyttöä on vaikea katsoa kirkkaassa auringon valossa.

Itseänikin oli pakko välillä huoltaa ja olenkin nyt Korppoossa jossa hetki sitten nousin ylös hammaslääkärin tuolista. Sain ensiapua ajoittain särkevään hampaaseen johon on tehtävä juurihoito. Lääkärin mukaan sen voi hoitaa Helsingissä elo-syyskuussa, joten sen vuoksi ei tarvitse mantereelle enää matkustaa. Pitkiä nämä lääkärikäynnit Utöstä on sillä nousin klo 5.30 lähtevään laivaan ja olen taas Utössä klo 23.15. Topi jäi Rommin kanssa kotimiehiksi. Topi kertoi, että siellä oli tänään hetken aikaa satanut isoja lumihiutaleita.

Topi on naapurin kanssa painanut kahtena päivänä puutarhahommissa. He ovat siistineet talojemme ympäristä ruohon leikkurin, oksasaksien ja trimmerin avulla. Monta kottikärryllistä kuivaa heinää ja risuja siirtyikin niille varattuun paikkaan. Kauniimman ympäristön lisäksi tavoitteena oli saada käärmeet pysymään pois pihoilta - eivät oiken liiku aukeilla tai matalassa ruohossa. Ruohon kulottaminen olisi vieläkin tehokkaampi tapa. Tätä keinoa käyttivät Utön hotellin piha-alueilla. Käärmeitä nyt liikkuu vilkkaasti. Eilen jutelin lintuharrastajan kanssa, joka oli eteläkärkeen kävellessä noin 300 metrin matkalla nähnyt 16 käärmettä, joista vain yksi oli kyy, muut rantakäärmeitä.

Perjantain yhteysalus mantereelta saariin on melko täynnä. Matkustajamäärät kasvavat tietysti kesäasukkaiden myötä kohti kesää. Minulle istumapaikka löytyi ravintolasta - ei yhtään harmita. Baaritiskin ympärillä on vielä punainen verho - sen avauduttua on kytättävä sitä huippuhyvää katkarapuleipää jota varten olen kerännyt nälkää koko päivän. Olin ajoissa Pärnäisten satamassa, joten jäi aikaa käydä tervehtimässä satamakahvilaa pitävää virolaista aurinkoista rouvaa.  Hänen kanssaan turistiin syksyllä kun jäin autoni viallisen akun kanssa odottelemaan korjaajaa. Talvikuulumisten jälkeen hän oli taas avannut kesäkahvilan ja esitteli palkkaamansa nuoren kokkiharjoittelija "Minnan" (nimi on muistini varassa). Rouva oli erityisen huolissaan nuorten työllistämisestä ja oli antanut asiaan oman panoksensa. 

M/s Eivorin katkarapuvioleipä ei jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa. Leipää jonottaessa selvisi, että laivassa olevat Eurosinkkut ovat matkalla Utöseen. siellä on heidän tapaaminen ja paikalla viisikymmentä sinkkua. Saas nähdä kääntyykö lintuharrastajien kaukoputket.

Sinisorsapari                                                                         Kuva: Topi Lähteenmäki

Punarinta pihamme aidalla

Naurulokki                                                                                  Kuva: Topi Lähteenmäki

Käärmeet nousevat koloistaan

Istun parhaillaan terassillamme vieressä kupponen kahvia ei sen väkevämpää vaikka työt ei paina. Aurinko paistaa jo toista päivää lähes tyynen meren päältä lämmittäen jopa kuumottaen kasvoja. Äänimaailmassa ei ole tuttua meren kohinaa vaan mereltä kantautuva satojen haahkojen kukerrus ja pihan pikkulintujen viserrys. Joitain lintuja olen oppinut tunnistamaan äänen ja paljon useamman höyhenpuvun ja koon perusteella. Tämä hetki aurinkotuolissa hipoo täydellisyyttä. Aina voi tietysti toivoa jotain lisää, mutta onnellisuuden saavuttaakseen on opittava kuuntelemaan hetkeä. Iän karttuessa tämän ymmärtää. Utön koululaiset ovat parhaillaan astumassa yhteysalukseen matkalla leirikouluun viikoksi Rukalle. He ovat imeneet lähes kaikki ihmiset saarelta satamaan saattamaan, joten saari on todella hiljentynyt muista kuin luonnon omista äänistä.

Västäräkkejä on nähty täälläkin joten kesään on vanhan kansan hokeman mukaan enää vähäsen. Pääskysiä ei vielä, eikä sitä odottamaani vuoden ensimmäistä huvivenettä (purjesellaista). Moottorivene HSK:lta täällä kävikin parisen viikkoa sitten, mutta sitä ei nyt lasketa Laiturissa on tilaa ja viskipaukut ovat edelleen luvassa koko vuoden ekan veneen miehistölle. Toukokuussa pullo kylläkin on jo varmaan tyhjä :-) joten pitäkäähän kiirettä.

Tuulipussi tarvitsee Viagraa

Kokeilimme pitkästä aikaa verkkokalastusta. Useamman vuoden Utössä kalastaneet ovat kertoneet, että juuri nyt ei kala liiku eikä ui pyydyksiin. Uskotaan, koska eivät itsekään kalasta juuri nyt. Poislukien tietysti Janne joka tekee kalastaa kai aina kun on saaressa. 
Pitää kai odotella jonkin aikaa niin sitten saaliit taas palaavat. Ensin tulee kuulemma silakat ja sitten.. Neljässä verkossamme oli yksi silakka, joten mitähän seuraavaksi saammekaan. 
Loppuviikoksi on ennustettu heikkoja tuulia, joten ehkäpä meri kutsuu myös kalastamaan. Topi tosin on kahtena iltana narrannut mato-ongella ahvenia luotsilaiturilta, josta niitä on ennenkin saatu. Pari pientä abboraa koukkuun jäikin, mutta ei vielä syömäkaloja. Matoja löytyi yllättävän helposti omasta pihasta, sen ovat huomanneet räkättirastaatkin.

Lämpimät päivät ovat saaneet käärmeetkin nousemaan talvehtimiskoloistaan. Itse näin rantakäärmeen köllöttelevän ilmeisesti nahan vaihtopuuhissa hotellin lähellä heinikossa. Topi on nähnyt pari kyytä, josta yhden päälle oli ajaa fillarilla helikopterikentän vieressä. uusi naapuri kertoi nähneensä useamman käärmeen nipussa eteläniemeen menevän polun varrella. 

Utön ehkä toiseksi eniten kuvattu kohde - Hups tämä onkin ylösalaisin!

Tässä rantavaja oikein päin

Molemmat käärmelajit joita täällä esiintyy eli rantakäärme ja kyy muistuttavat ulkonäöltään kovin paljon toisiaan - ainakin minusta. Kyyllä ei aina ole sahalaitaa eikä rantakäärmeellä pilkkua poskessa. 
Törmääpä sitten odottamatta kumpaan vaan, saa se jotenkin aina varovaiseksi. Eniten nuo matelijat ovat mielessä silloin kun ulkoilutan Rommi -koiraa, joka kyllä työntää kuononsa joka koloon ja heinän tupsuun eikä todellakaan ole oppinut tassuttelemaan vain tien piennarta seuraten. Jalkojen tömistelykin viisikiloiselle nelijalkaiselle on hankalaa. Kyyn puremasta pieni koira ei kai elävänä selviä - näin kerrottiin. 

Me tai Topi kuoputti pihamme pienet kasvimaat kevätkuntoon. Naapurimme lainasi työkalut ja lahjoitti siemenet laajasta siemenpankistaan (kenkälaatikko kai useammalta vuodelta). Malttaako siiannoutajamme Rommi pysyä poissa kylvöksiltä. Vahtiakaan sitä ei koko ajan voida. 

Utön kovakuntoisin ihmemies Jarmo vaihtoi läskipyörän hieman solakampaan ja nyt polkee uudella fillarilla Utön polkuja innolla hiilikuituisen pyörän rungon kannattelemana. Vauhtia on ainakin tullut rutkasti lisää. Näyttää niin hyvältä, että melkein tarttuu.

Vaaraton rantakäärme

Mediaa ja kuvaamataitoa

Tämän viikkomme sisältönä Utössä on ollut Meten Mediaa -kurssi koululla. Vieraileva "mediatohtori" Mette on pitänyt koululaisille neljänä päivänä kurssia elokuvan tekemisestä. Aihe rajattiin vielä tarkemmin dokumenttielokuvaan. Maanantaina pohdittiin mikä on dokumenttielokuva ja miten se poikkeaa muista elokuvan lajeista. 
Tiistaina saatiin oppia käsikirjoittamisesta, jonka jälkeen jokainen (ryhmä) valitsi itselleen dokumenttielokuvan aiheen Utöstä ja aloitti käsikirjoituksen teon. Molempina päivinä kokeiltiin myös hieman kuvausta pienten harjoitusten avulla. 
Keskiviikkona sitten jo kuvattiin käsikirjoituksen mukaisesti max. kymmenen kohtauksen dokumenttielokuvaa. Kuvausten oli tarkoitus jatkua vielä torstaina, mutta Meten vatsataudin ja sateisen aamupäivän vuoksi homma jouduttiin perumaan. 
Elokuvien kuvauksia jatketaan vielä huhtikuun ajan seuraavan tapaaminen ollessa toukokuun ekalla viikolla jolloin elokuvat leikataan ja äänitetään. Silloin tullaan erityisesti kiinnittämään huomiota äänen laatuun. 

Minä sain olla mukana koko ajan ja ihmetellä täytyy näiden koululaisten taitoa, oma-aloitteellisuutta, innostusta ja enakkoluulottomuutta heittäytyä täysillä mukaan. Voin vain kuvitella miten minun kouluaikana homma olisi toteutettu. Ihan ensin olisi annettu luentomaisesti opetusta kameran tekniikasta eli mistä painetaan kun halutaan tehdä sitä tai tätä sekä varoiteltu laiteiston riikkontumisesta. Utön koululaiset ottivat kamerat ja selvittivät varsin nopeasti toisiaan auttaen miten ne toimivat. Tosin laitteet olivat kai jollain tavalla tuttuja jo viime vuodelta ja onhan tekniikkakin kehittynyt neljässä kymmenessä vuodessa melkoisesti.

Iiron ja Topin ryhmä jossa minä olin mukana päätyivät luontodokumentin kuvaamiseen. Innostus oli käsin kosketeltavaa ja niin  kuvauspaikkoja ja kuvausten valmisteluja tehtin vielä koulupäivän päätyttyä.

                                                                                                    *****

Rommi-koiraa pyydettiin kuvaamataidon tunnille eläväksi malliksi. Koska en uskonut, että Rommi malttaa olla mallina muutamaa sekunttia pidempään niin tarjosin itseäni tilalle. Onhan minullakin karvoja. Tekstin lopussa oppilaiden töitä, joita ilman muuta voidaan pitää onnistuneina.

Ekat leskenlehdet

Samalla kun Topin ja Rommin kanssa saateltiin veljiäni Iiroa ja Petriä laivaan todella kivan yhteisen viikolopun jälkeen niin bongasin kahdessakin paikassa leskenlehtiä. Naapurin poika kertoi nähneensä pari käärmettä eli nekin heräilevät jo talvihorroksesta alkavaan kevääseen. 

Veljeni Iiro sinnitteli molemmat yöt luonani koira-allergiasta huolimatta. Lääketiede on todella kehittynyttä. Jälkimmäiselle yölle oli tarjolla vinttimajoitusta, mutta ei siis tarvittu. Saunottiin lauantaina saarikävelyiden päätteeksi ja suunniteltiin tulevaa purjehduskesää.  Topi pyöräytti vielä veneellä IIron ja Topin Utön ympäri. Vielä tämänkin jälkeen Iiro suunnitteli kaverinsa Henkan kanssa päristellä avoveneemme Utöstä Helsinkiin heinäkuussa. Ovat kai tosissaan kun Henkka laittoi kalenteriin varauksen Iiron puhelinsoiton jälkeen. 
Viikonloppuna Utössä oli taas paljon väkeä. Majakkaseuralaisten tapaaminen toi kait kolmisenkymmentä henkilöä ja retriitti parisenkymmentä hiljentymiseen keskittynyttä henkilöä. Heillä oli muutama tilaisuus Utön kauniissa kirkossa, jonka käyttö on ainakin minun täällä olo aikana ollut olematonta.

Säästä on mainittava se, että eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina on lämmin tuuleton sää. Meri on peilityyni, taivas ohuen pilviverhon peitossa ja saaressa aavemaisen hiljaista. Eilen saatiin aurinkoakin. 

Lintujen pesimärauhasta muistuttavat taulut ovat ilmestyneet saareen. Ihmisiä pyydetään pysymään polulla käydessään eteläkärjessä huomioiden linnut. Lintuharrastajan blogissa toivotaan liikkumisen rajoittamista vieläkin tätäkin enemmän mm. itärannan ja niityn alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa lähinnä Utön kylässä liikkumista aina heinäkuun loppuun saakka.  Malttaakohan lintuharrastajat itse pysyä poissa em. alueilta :-) Kohta pesivät tiirat kai pitävät huolen, että liikkuminen eteläkärkeen polullakin loppuu. Hätääntyneet tiirat puolustavat pesiään ja myöhemmin poikasiaan tekemällä syöksyjä liian lähelle tulevia kohti.  Aseena nokka ja kynnet + uloste.
Viime kesältä minulla on omakohtaisia kokemuksia em. hyökkäyksestä kun kävin tutustumassa venerantaamme. En huomannut laiturin tuntumassa lentotaidotonta poikasta vahtivaa tiiraemoa, joka iskikin kaksi kertaa kyntensä tukkaani. Paetessani pudotin silmälasit aallonmurtajan kivikkoon. Oli odotettava jonkin aikaa ja tehtävä uusi lähestyminen, sekään  ei tiiraemolle sopinut ja peräännyin. Pakkohan nuo juuri hankitut silmälasit oli noutaa, joten ei auttanut muu kuin ottaa kamera kaulasta ja pöyrittää sitä pään päällä helikopterin tapaan ja poimia lsilmäasit maasta.  Nyt tiiraemo pysyi parimetriä yläpuolellani pitäen kyllä melkoista ääntä. Sain kuin sainkin silmälasini ehjänä takaisin tiiraemon vahtiessa poikastaan.

Illalla vielä kävimme Topin kanssa veneellä kuvaamassa haahkaparveja bongaten matkalla kaksi Jenni Haukion lempilintua meriharakkaa.

Haahkoja                                                                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Aprillipäivä

Vielä parisen tuntia jäljellä erakoitumista. Kohta lähden laivalle vastaan Topia ja kahta veljeäni. Olen viettänyt maanantaista alkaen aikaa itseni kanssa. Kaupassa käynnitkin olen minimoinut. Kun yksin oleminen on vapaaehtoista se ei ole yksinäisyyttä, joka onkin ihan toinen juttu. Tuli mietittyä aikaa Utön jälkeen. Haaveita on paljon kunhan vain saisi ne rahoitettua :-) Parhaillaan toteutan yhtä haavettani neljä vuodenaikaa ulkosaaressa. 

Tällä viikolla olen polkenut läsklipyörää. Reilun 50 kilometrin jälkeen voin todeta, että fillarilla on menohaluja kuin vetokoirilla, polkiessa fillaria pitää toppuutella. Leveät renkaat jurisevat tien pinnalla, mutta antavat myös mahtavan pidon maastossa. Mukava tapa kasvattaa kuntoa.

Mantereella on aikainen kevät, joka ei näy täällä. Kylmä meri jähdyttää tuulen kanssa ilman tehokkaasti. Päivälämpö ei juurikaan nouse yli neljän asteen vaikka aurinko käy jo melko korkealla. Viikko sitten mittasin sekstantilla keskipäivän aurinkokorkeuden 31 astetta. Kevät etenee hitaasti - etenee kuitenkin ja siitä selvin todiste on kai pidentyneet päivät ja saareen saapuneet linnut. 

Viikonloppuna Utössä on majakkaseuran kokoontuminen ja retritti.