Lopuksi

Utön vuosi alkaa olla vietetty. Olemme viihtyneet täällä niin hyvin, että jäämme vielä toiseksi vuodeksi saarelle Topin kanssa. Topi menee Utön koulun viimeiselle ala-asteen luokalle jonka jälkeen koulunkin vuoksi muutto mantereelle on edessä - ehkä heinä- elokuussa 2017.

Viikko sitten olin Helsingissä polvileikkauksessa. Edessä on kuusi viikkoa kyynärsauvoilla köpöttelyä joten olen melko riippuvainen toisten avusta ihan päivittäisten toimienkin osalta. Lääkärin suosituksesta poiketen palasin saarelle jo samalla viikolla. Polvi on kipeä joskin vahvoilla särkylääkkeillä kipu pysyy hallinnassa. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että jalalle ei laiteta painoa, Lepoa tarvitaan ainakin alkuvaiheessa joskin sänkyyn ei saa jäädä makaamaan. Leikkaus tehtii puudutuksessa jota suosittelenkin, oli todella mielenkiintoista seurata monitorista operaatiota kirurgin selostaessa tapahtumia.

Perjantaina ja lauantaina Utön hotellissa vietettiin jazztapahtumaa. Olin yleisössä lauantaina. Tapahtumasta jäi hieman vaisu maku. Yleisö oli varttuneempaa väkeä josta eräs nuorempi totesikin, että perjantaina paikalla oli enemmän kuulolaitteita kuin alle kolkytvuotiaita. Hyvä bändi soitti noin kahden tunnin setin jonka jälkeen muuta ohjelmaa ei sitten ollutkaan. Koska kyseessä oli jazzfestarit olisi olettanut ohjelmaa olevan hieman pidemmälle iltaa. Paikalla olisi voinut olla vaikka DJ soittamassa tunnelmaan sopivaa musiikkia levyltä. Tassijoiden onneksi yleisöstä löytyi pelimanni joka soitti haitarilla muutaman tassibiisin. Tapahtuman järjestäjä Eero lupasi jatkoa festareille joten palautetta kannattaa antaa jotta seuraava tapahtuma olisi vieläkin parempi. Bändistä tunnistin Seppo Hovin ja Pentti Lasasen sekä laulusolisti Minna Lasasen.

Vielä muutama viikko sitten Utön laiturit täyttyivät päivitäin huviveneistä. Nyt koulujen alkaessa veneet ovat poistuneet ja saaren turistien määräkin vähentynyt. Yhteysalus Ms Eivor liikennöi talviaiktaulun mukaisesti ja Utön kauppa palvelee kesää suppeammilla aukioloajoilla. Lintujen pesimäkausi on päättynyt ja lintuharrastajat odottavat syysmuuton sesonkia. Verkoilla saa jälleen siikaa.

Tämä kirjoitus olkoon viimeinen blogi-kirjoitukseni joten kiitokset kaikille jotka olette olleet mukana.

Katajanokan venekerhon satama Katajanokalla elokuun iltana.

S/Y Isadora matkalla kotisatamaan Skattalle

Maanantaina vähän nukutun yön jälkeen keräsin kamani viikon kestävää purjehdusta varten veneeseeni. Gasteina olivat molemmat poikani. Paahteisen kuumana iltapäivänä Utössä vihdoin kaikki tarvittava kama oli veneessä. Tosin Utö Handelin hyllyt olivat melkoisen tyhjät ja kotona tehty kauppalista voitiin rypistää takaisin housun taskuun. Ostoskoriin kerättiin sitä mitä hyllyillä oli. Ongelmaa tästä ei tehty sillä suunnitelman mukaan pääsisimme Kasnäsissa kauppaan jo parin päivän päästä.

Ensin kuitenkin suuntasimme Björköhön. Sinilevää oli kertynyt Utön ja Björkön välille melko runsaasti eikä siksi tehnyt mieli uimaan vaikka paahtava aurinko heikossa tuulessa virkistäytymään houkuttelikin. Poikani hoitivat hommat sitloodassa ja minä makailin kajuutassa seuraten ihaillen innokasta yhteistyötä. Muistan joskus vuosia sitten fiilistelleen veljeni kanssa tästä. Silloin saisimme istua kajuutassa ja pojat purjehtisivat vähät välittämättä "ukkojen" ohjeista. Nyt kuitenkin ohjeet purjeiden trimmamisesta vielä otettiin vastaan, navigoinnissa ja ohjaamisessa ei neuvoja kaivattu. Vindexin virkaa hoiti kajuutasta punkasta näkyvä perälippu. Lannemyötäisessä edettiin Bjököhön. Tuttu lahti kymmenine veneineen oli pian saavutettu - olimme perillä, saman kallion kupeessa jossa yövyttiin viikko sitten. Meri oli sinilevässä, mutta sisäjärvi uimakelpoinen. Kalliolla olikin ihmisiä kuin maauimalassa.

Edellisellä viikolla poikani Topi oli liukunut paljain jaloin Björkön kalliota alas ja saanut jalkapöytään "asvaltti-ihottumaa" joka oli alkanut märkiä - mätäkuu kun on. Illan aikana jalka kipeytyi niin, että sillä ei voinut juurikaan kävellä. Haavautumien ympäristö oli tulehtuneen punainen ja jalkapöytä turvonnut. Lähettämieni kännykkäkuvien näkemisen jälkeen tuttu lääkäri kehoitti hakeutumaan lääkäriin heti huomenna. Lähin terveyskeskus löytyi nettisurffailun jälkeen Taalintehtaalta. Sinne oli ehdittävä ennen iltapäivää joten laitoimme herätyksen kelloon aamu viideksi.

Auringon kanssa kimpassa noustiin ja lähdettiin muita veneitä herättämättä liikkeelle jo hieman ennen kuutta. Tuulta ei ollut joten nielimme maileja rautagenualla. Taalintehtaalla olimme jo puolenpäivän jälkeen. Topin jalka oli kipeytynyt lisää ja oli otettava taxi vaikka matkaa terveysasemalle oli alle kilometri. Taalintehtaan terveysaseman ovella oli lappu, että netin tiedosta poiketen se olikin suljettu kesäksi. Lääkäripalveluita oli lähdettävä hakemaan Kemiöstä. Viissataasarjan ilmastoidussa Bemarissa Taalintehtaalta potkut saanut kuski ajoi minun silmäluomien lupsahdellessa. Kemiössä ei päästy lääkärille, mutta sairaanhoitaja puhdisti haavaumat ja totesi verikokeen avulla, että tulehdusta ei ole. Hän antoi mukaan hoito-ohjeet ja painotti, että on heti hakeuduttava lääkäriin jos jalan punotus kasvaa tai nousee kuumetta. Puheistani huolimatta hän ei oikein käsittänyt, että olemme purjeveneessä merellä, josta ei ihan pikaisesti lääkäriin hakeuduta ainakaan tuhlaamatta yhteisiä verorahojamme tilaamalla sairaskyytiä yksykskahdesta.

Illalla viereemme kiinnittyi vielä hyvät ystäväni omalla veneellä joten ilta ja seuraava aamupäivä meni mukavasti kuulumisia turistessa. He olivat juuri aloittaneet lomapurjehduksen ja menossa päinvastaiseen suuntaan kuin me. Meidän legi kohtalaisessa myötätuulessa vei meitä noin viiden solmun nopeudella Hankoon genuan avulla. Isopurje sai olla koko matkan loimen alla. Hangosta löydettiin venepaikka Trunsöstä tutun naapuriveneen vierestä. Perhe oli kovin kiinnostunut asumisestamme Utössä ja annoinkin heille "tyhjentäviä" vastauksia moniin kysymyksiin lähes vuoden kokemuksella.

Illalla venenaapurit halusivat tarjota lasin kuohuviiniä kun satuin kohdalle heidän uimataidottoman pojan horjahtaessa laiturilta mereen. Pojalla oli paukkuliivit päällä, joten selvittiin säikähdyksellä ja itkulla. Kuivat vaatteet päälle ja saunan lämpöön. Tuli todettua, että aika moni vanhempi ei lapsiaan liiveihin pue kun ollaan laiturilla tai veneessä joka on laiturissa.

Klassikkovene lähdössä Hangosta itään 1 m/s vastaiseen tuuleen.
Moottoria ei ole ja niinpä ohitimme kaunottaren jota gasti meloi.

Aamulla Hangosta länteen katsoen oli horisontissa tummat raskaat pilvet ja itään päin kirkkaampaa. Pilvisessä täysin tyynessä säässä aloitimme taas purjeveneellä ajamisen koneella kohti Jussarötä. Tuulta ei saatu koko legin aikana. 

Ainoa kerrottava havainto oli juuri ennen rantautumista alkanut heikko sade, joka jatkuikin siten pitkin iltaa. En muista milloin olen viimeksi sateen alle jäänyt. Tiskin ja ruuanlaiton jälkeen pienet päiväunet ja sitten saareen tutustumaan Rommi -koiran kanssa. Kiersimme merkityn luontopolun josta saikin hyvän käsityksen saaresta ja sen kauneudesta. Jussärössä kuuskytluvulla seitsemän vuotta toiminut rautamalmikaivos rakennuksineen antoi aavemaisen hunnun koko paikan ylle. Molemmat valokuvaavat poikani tallensivat tunnelmaa kameroihinsa ja etsivät kuvauskohteita illan varsinaista kuvausretkeä varten.

Jussarössä oli pienillä kivillä sileille kallioille tehty tageja. Vierellä omani. Huomenna purjehduksemme jatkuu Inkoon Elisaareen jos edelleen Skattalle.

Synttärionnittelut isälle

Eilen rantauduimme saaristomeren purjehdukselta. Neljän päivän purjehdus Utö - Björkö - Nötö - Trunsö - Utö tarjosi paljon nähtävää ja kokemuksia. Näin heinäkuun sesonkina satamat täyttyvät veneistä jo iltapäivästä joten ajoissa pitää olla aina seuraavassa paikassa. Tiukan paikan tullen tosin ketään ei käännytetä takaisin vaan tarvittaessa veneet sijoitetaan "useampaan riviin". Näin kävi eilen myös Utössä johon veneitä tuli pitkin iltaa. Myös Jurmon ohi purjehdittaessamme jo puolilta päivin satamassa näkyin runsaasti mastoja, joten sinnekin ovat veneet löytäneet. Tänään lauantaina Jurmossa on laituritanssit ja tietoni mukaan myös tapahtuma edesmenneen purjehtijan Lasse Mårtensonin muistolle.

Björkön vetonaula on ehdottomasti sen sisäjärvi. Oli tosi mukavaa uida lämpöisessä makeassa vedessä keskellä saarta ja merta. Saaren jykevät kalliot näyttävät veden pinnan tasolta vieläkin jylhemmiltä. Kalliolta avautuu vertaansa vailla oleva näkymä.

Nötön bensis ja kyläkauppa

Nötön olen löytänyt uudelleen. Tämä on jo toinen käynti tänä kesänä.  Metsäinen ja luonnoltaan hyvin vaihteleva saari tuo mieleeni maisemat joita näkee Saariston lapset -elokuvassa ja tunnelman kuin Mårtensonin Myskyluodon Maija kappaleessa. Saarella on soita joissa kasvaa lakkaa ja metsissä mättäillä runsaasti mustikoita - paljon enemmän kuin poimijoita. Rommi -koiralla oli paljon ystävällisiä koirakavereita joiden kanssa se sai juosta vapaana. Ehkä parasta oli kuitenkin paikallisen kotileipomon munkit ja aamulla veneisiin toimitetut tuoreet sämpylät.

Trunsössä on pieni kyläsatama jonka laituriin mahtuu noin kymmenen venettä. Täällä en aikaisemmin ole käynyt. Laiturin etelän puoli on varattu Pidä saaristo siistinä -järjestön Ms Roope alukselle. Tilan loppuessa Roopen paikallekin voi kiinnittyä luvan kanssa Roopen ollessa saariston jätehuoltotöissä. Trunsön satamaa ylläpitää em. järjestö joten paikalla oli myös ystävällinen ja osaava satamakapteeni joka ohjasi veneet oikeille paikoille varmistaen, että laiturimetrit tulevat tehokkaaseen käyttöön. Trunsötä voi käyttää kaikki järjestön vuosittaisen jäsenmaksun maksaneet PSS:n jäsenet. Maksun voi suorittaa myös laituriin kiinnittyessä. Vielä pitää mainita paikan edullinen satamamaksu 12 eut / vrk johon sisältyi vuoro puulämmitteisessä rantasaunassa.

Rommi: "Maata haistettavissa!"

Isä  - Hyvää syntymäpäivää!

"Vaikka elämä nuoleekin paljaaksi pään,
tosipoika ei vanhene ikänään."

Uutta ja vanhaa purjevenesuunnittelua. Tämä kapeampi ruotsalaisklassikko jonka
tyyppiä en tunne on noin 15-18 metriä pitkä ja alle kaksi metriä leveä.
Kaunis kuin koru.

Necesse est

Edellisestä bloggauksesta on kulunut jo aikaa. Hyviä syitä ei ole mutta syitä kuitenkin.

Paras niistä ja ehdottomasti mukavin on, että kulutin reilun viikon (2. - 13.7.) purjehtien vaihtuvien gastien kanssa veneeni Helsingistä Utöseen. Kovat länsituulet ja pari totaalista sadepäivää viivyttivät matkaa parilla päivällä. Purjehtien voi suunnitella vain tavoitteellisia aikatauluja. Legin gastit olivat A-ryhmää joten aika ei tullut pitkäksi satamissakaan säätä seuraten ja sadetta pidellen. Kasnäsissä ja Taalintehtaalla oli myös järjestettyä ohjelmaa eli  Baltic Sea Jazz Festival-viikonloppu. Antti Sarpila Trion rento meininki sateisen päivän iltakonsertissa oli mahtavaa kuunneltavaa, kaikkea muuta kuin totista torvisoittoa. 

Nötö

Nötön lumoavan kauniiseen saareen melkein jumiuduttiin. Ensin odoteltiin sateen ja kovan länsituulen vaihtumista ja viimein kun olisimme olleet valmiit starttaamaan kohti Utöötä niin veneeni S/Y Isadoran starttiakku oli vieläkin tuntemattomattomasta syystä tyhjentynyt, aamulla totesin sen olevan risa kun ei yön aikana ollut ottanut virtaa vastaan.  Kovaan tuuleen ja myöhäiseen iltaan ei haluttu lähteä ilman rautagenuaa ja sähköisiä navigointilaiteita. Onneksi seuraavana päivänä saimme ostaa uuden akun paikallisesta kaupasta. Päivä oli aurinkoinen ja edelleen kovin tuulinen, mutta päätimme lähteä ja matkalla kiiruhtaa vielä Aspöhön kalasopalle - myöhästyimme, mutta saimme savuahvenia ja graavisiikaa (ei paha). Aspön pelimannien soiton jälkeen päästimme köydet irti ja purjehdimme isossa kaksi reiviä ja genuaa nenäliinan verran avattuna luovien Utöseen.

Nötö

Ankkuroimme Flananille 13.7.  klo 01.20. Vastassa valoa vilkutellen poikani Topi ja hänen äiti pikku veneessämme. Harmittaa kun myöhästyin päivällä poikani syntymäpäivästä akkuvian vuoksi. No, äiti paikkasi poissaoloani. Aamulla vielä siirsimme S/Y Isadoran Ormskärin laituriin. Utön maksulliset venepaikat jätettiin niille joilla pätykkää on enempi :-)

Lauantain 16.7. sää mahdollisti pikku veneellämme (Rönnqvist 16R, Evinrude 30 Hp) päiväretken Jurmoon. Tuulta lännestä alle 10 m/s ja ennustus sama myös iltapäiväksi. Sopivalla kaasulla myötäaaltoon keikutellen matka meni mukavasti. 

Jurmon laajennetusta Kaffelasta  löytyi kauan etsimäni alpakkavillapusero. Vaikka se ei ollut kotimainen niin varsin laadukkaan oloinen perulainen ja ihanan lämmin ja pehmeä. Utön omat alpakat olivat keritty joten ehkä kohta näemme myös tuotteita niiden villoista. Maistoimme myös Jurmo Innin kotiruokaa. Lihapullia ja perunamuusia parempaa oli kuitenkin pidellä sylissä Linusta, pientä vauvaa, jonka äiti halusi pitää tupakkatauon. Isä oli kiinni Jurmo Innin rakennuksen laajennustyömaalla. 

Tuuli yltyi iltapäivällä nopeasti ennustetta kovemmaksi, aina 14 m/s saakka. Topin äiti kertoi heti, että palaa Utöseen M/s Eivorilla, joka on Jurmossa n. 16.30. Topin kanssa mietimme myös laivakyytiä ja pikku veneemme noutamista seuraavana tai ennusteen mukaan vasta sitä seuraavana päivänä. Topi halusi kuitenkin yrittää pikkuveneellä vastatuuleen enkä minä saanut häntä taivuteltua Eivorin kyytiin - olisi kokeneempana pitänyt määrätä.

Tunnistatko perhosen?

Topin äiti ja Rommi astuivat Jurmosta Eivoriin ja me Topin kanssa heti perässä pikku veneeseemme. Alkumatka menikin hyvin Eivorin tasoittaessa merta joskin potkurivirtaukset vaikeuttivat ohjaamista. Valitsimme väärin ja irtauduimme sen vanavedestä oikoreitille ja noin viiden kaapelin verran puskimme kasvavaan vasta aaltoon kovassa vasta tuulessa. Muutaman kerran aalto kaatui veneen keulan yli osin veneeseen kastellen paikat. Kun vielä veneen nopeuskin piti pudottaa noin kahteen solmuun päätimme kääntyä takaisin Jurmoon. Laskettelu myötäiseen toikin meidät pian takaisin. Hyvä päätös.

Märkinä lähdimme kyselemään yösijaa. Klasun vuokramökit, samoin kuin toisenkin majoittajan kaikki petipaikat olivat vuokrattu. Klasu tarjosi rannassa aina avoinna olevaa leikkimökkiä jos ei muuta saada. Ajattelin, että avovenettä parempi on vaikka jokin talli tai eläinsuoja niinkuin tutussa pyhässä kirjassa. Lopulta sainkin puhelinnumeron josta löytyi vapaa saunamökki. Itseasiassa talo oli upea hirsirakennus aivan rannassa. Oven avattuamme mieli parani kuin Saarioisten mainoksessa "Hyvä ruoka parempi mieli". Kun vielä illalla löysimme sopivan puhelimen laturin lainaksi ystävälliseltä purjehtijalta (vene Vindö 30) jolla saimme Topin puhelimeen virtaa, oma puhelimeni  osoittautui niin vanhaksi, että siihen sopivaa laturia ei kai kennelläkään enää ole. Ennen hirsimökin punkkiin menoa tutkimme vielä tuuliennustetta. Aikaisin aamulla tuuli moinaa aina 6-7 m/s, joten laitoimme herätyksen klo 6.00.  Tuolloin teemme päätöksen lähdöstä tai uusista unista. 

Topi nukkui huonosti minun kuorsatessa ja herätti minut jo 5.30. Tuuli oli moinannut illan ennusteen mukaisesti. Pikaisen aamiaisen jälkeen olimme matkalla kohti Utötä. Vajaan tunnin päristelyn jälkeen kiinnityimme tuttuun satamaan Utössä. Matkalla suurimmat yksittäiset aallot olivat noin puolitoista viiva kaksi metrisiä, mutta pääosin alle metrin. Matkavauhtimme noin 7-9 solmua, emmekä kastuneet. Pieni tyytyväisyyden kare naamallamme (selvittiin) vaelsimme satamasta kotiin uudelle aamiaiselle ja Rommi heilutti iloisesti häntää niinkuin aina kohdatessa.

Iltarusko aamun pasko

Elämää Jussin jälkeen

Jussin juhlat ovat takana ja on taas normiarki. Juhannusaatto meni juhannustansseissa heti salon pystytyksen jälkeen. Juhannuspäivänä suunnattiin siten kahden veneen voimin Bokullanille, joka on joskus neljän talon asuttama saari Jurmon ja Utön välillä. Saari on nykyään asumaton, mutta talojen kivijalat ovat vielä löydettävissä puuttomalta saarelta. Tosi mukavassa seurassa ja aurinkoisessa säässä päivä taipui nopeasti iltaan. Vielä ennen punkkaan kaatumista kömmin kahden löylyn pikasaunaan. 


Tutun utöläisen talviväen lisäksi saarellamme vaeltelee väkeä runsaasti, joku juosten tiukoissa juoksutrikoissa, toinen taas vahvasti pukeutuneena ilmeisesti käärmeiltä ja punkeilta suojautuen ja sitten tietysti turistiksi tunnistettavan näköistä kansaa kamerat ja kiikarit kaulalla. Utön kesäasukkaat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.

Rommikin intoutui uimaan matalassa vedessä

Heidän aika näyttää kuluvan paljolti pihaa ja puutarhaa hoitaessa ja rakennuksia korjattaessa. 

Kaupan tavaran määrä on kai moninkertaistunut asiakkaiden kasvun ja aukioloaikojen myötä. Tavaroiden roudaaminen yhteysalukselta ja tilausten tekeminen pitää työntekijät kiireisinä.

Lomalaiset, satunnaiset matkailijat ihailevat oikeutetusti upeaa saartamme taivastellen syksyn ja talven myrskyjä ilman omakohtaista kokemusta. Joku miettii mistä tänne tulee juomavesi ja sähkö, kuinka kylmää täällä on talvella ja mitä te teette silloin kun päivät ovat lyhimmillään.

Utön kylälaituri (panoraamakuva)

Kylälaituri ja hotellin laituri täyttyy iltapäivisin veneistä. Ei varmasti ole yllätys, että veneiden koko kasvaa kai vuosittain. Alle kolmekymmentä jälkaiset purjeveneet ovat jo selvästi vähemmistössä toisin kuin 10-15 vuotta sitten. Moottoriveneiden kohdalla näkyy polttoaineen hinnan nousu vaikka se ihan viime kuukausina onkin topannut. Varsinaiset muskeliveneet bensakoneilla ovat harvinaisia, nehän myytiin jo 90 -luvun lamassa ulkomaille.  Asuttavat kaikilla mukavuuksilla varustetut moottoriveneet dieselmoottorein liukuvat satamasta toiseen muskeleiden sijaan. Puuveneitä näkee harvemmin, mutta sellaisen bongatessa on kyseessä yleensä joku klassikkovene ja poikkeuksellisesti täysin kunnostettu kaunotar. Kunnostuksen lopputuloksesta voi päätellä, että rahaa on palanut runsaasti. Hyvä niin - olisihan rahan voinut kai käyttää huonomminkin. Henk.kohtainen kulttuuriteko - mielestäni.

Sandfladin kalliota

Sandfladanin kallioita

Merivesi on nyt n. 16 asteista ja houkuttelee lämpimien päivin myötä uimaan. Kävimme eilen Sandfladanilla jonka matala vesi oli varmasti parikymmenasteista. Rommi -koirakin intoutui uimaan meidän perässä. Huolestui ehkä, että jätämme sen rannalle. 

Kaupan terassilla puhuttiin jo sinilevästä - onneksi sitä ei vielä ole havaittu. Tulee kuitenkin kuulemma varmasti kun vesi lämpenee 19 asteiseksi ja tuulet ovat otolliset.

Tänään torstaina matkaamme M/S Aspöllä mantereelle noutamaan omaa purjevenettä Utöseen. Miehistössä tuttu pariskunta Helsingistä. Legi alkaa lauantaina ja kestää noin viikon.

M/s Aspö liikennöi kesäisin muutamana päivänä viikossa välillä Turku - Pärnäinen - Utö. Matkan hinta on 25 EUR. 

Kesäpäivän seisaus

Edellisestä bloggauksestani on kulunut jo kymmenen päivää. 

Super foodia Merikaali Crambe maritima

Saaren väkiluku kasvaa kesäasukkaiden myötä päivittäin. Turistit tekevät tutut kysymykset joihin on mukavaa vastata "Eikö täällä tule aika pitkäksi talvella?". Kaupalla on jonoa ja sen terassilla kirjoitellaan postikortteja. Kortteja jotka saavat Utö -postileiman ei Utössä vaan Liedossa postin jakelukeskuksessa. 
Rommi -koirakin on mielissään aitamme takaa kulkevista uusista koirista. Joku koirista tulee pyydettäessä pihalle juoksemaan ja leikkimään. 

Isoin uutinen on ilman muuta se, että saaremme väkiluku kasvoi yhdellä. Viime viikolla Saareen syntyi poika. Vielä en kaveria ole nähnyt kuin isän puhelimen kuvassa varpajaisissa - ihan oli vauvan näköinen. Koko perhe on vielä mantereella joten livenä sitten myöhemmin.

Lauantaina avustin morsiammen polttariporukkaa. Olivat epätoivoiseti kaasojen toimesta etsineet valokuvaajaa Utöstä, kuvaajaa joka olisi suorittanut huomenlahjakuvauksen. Mantereeltakaan kuvaajaa ei purjelaiva Eugenin mukaan löytynyt, joten lupasin auttaa. Kuvausillan sää oli sitten mahdollisimman kehno. Satoi vettä ja tuuli 14 m/sek. Kuvaus tuli hoidettua, polttariporukkka oli kuviin tyytyväisiä eikä morsiankaan tietääkseni vilustunut vaikka olikin meistä urhein ja vähimmissä vaatteissa.

Verkoille                      Kuva: Topi Lähteenmäki

Töihinkin on taas totuteltu. Pientä saneerausta olen tehnyt kirkossa, samoin pikku saunan viemäri korjattiin porukalla. Pesuvettä tuottavaan kaivoon asennettin samalla myös uppopumppu, joten enää ei tarvitse vettä kantaa lihasvoimin saunalle. Kehitys kulkee..

Rommi -koira on tehnyt tuttavuutta saareen muuttaneiden kesälampaiden kanssa. Kiinnostus on molemmin puolista. Olisi hauska tietää Rommin ajatuksia näistä koiran näköisistä väärän hajuisista määkijöistä. Tiesittekö muuten, että raumalaisia kutsutaan joissan piireissä lampaiksi - hehän sanovat "mää". Me kotkalaiset taas "mie" ja meillä on myös käkiä taskussa. "Käet pois taskusta".

Merisumua                                                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Museossa

Vähitellen turistit, veneilijaät ja kesäutöläiset kansoittavat saaremme. Kylällä kulkee auringon kanssa kilvan hymyileviä ihmisiä joiden kanssa on helppo vaihtaa muutama sana. Hyvällä mielellä - varmaankin sen vuoksi, että ovat lomalla. Hyvä näin. Sesonki avasi myös Utön museon. Se on  vuonna 1753 rakennetussa kivitalossa http://www.uto.fi/2.0/sights.php?lang=fi&sub=museum 

Tänään vietin museossa parisen tuntia. Museo yllätti se osoittautui odotuksiani kiinnostavammaksi vaikka monet siellä esillä olevat asiat ovat tulleet jollain tavalla tutuiksi jo aikaisemmin. Sen aiheisto voitaisiin jakaa seuraavasti, Hylkeenpyynti- ja kalastus, Utön ympäristön laivahaverit (hylyt), Utön kylän elämää ja Valtio työnantaja Utössä.
Toisin kuin oma käsitykseni oli on Utössäkin kalastettu ammattimaisesti. Utön hyvät kalavedet olivat aikaisemmin vapaat kaikille kruunun kalastusmaksun maksaneille kansalaisille. Tuolloin suolasilakkaa ja -turskaa vietiin myytäväksi aina Tallinnaan asti ja tietysti myös Turkuun markkinoille. Utöläisille kalastus ja hylkeenpyynti oli aikanaan merkittävässä osassa ruokapöydän särvintä. Viranhaltijoille maksettiin palkkaa joten kalastus ei heille koskaan ollut pääelinkeino kuten muilla saarilla. Museossa on esillä kalan ja hylkeen pyyntivälineistöä ja ääninauhalta voi kuunnella tarinoita pyyntiretkistä. Niissä oli välillä jopa pyytäjien henki vaarassa yllättäen huononevien säiden ja jäätilanteen vuoksi. Noina aikoina liikuttiin jalan jäällä ja vesillä ilman konevoimaa soutaen ja purjeilla. Itselleni ei ole vielä tarjoutunut tilaisuutta maistaa hylkeen lihaa. Joku on sen makua verrannut valaan lihaan.

*) /S Park Viktoryn kapteeni Alen Louis Zepp.

Utön lähivesillä lepäävät laivan hylyt kiinnostavat aina ja etenkin haveriin johtavat tarinat. Museossa voi ääninauhalta kuunnella amerikkalaisen höyrylaiva S/S Park Viktoryn ja saksalaisen S/S Olivian pelastustöissä mukana olleen henkilön kertomusta näiden onnettomien öiden tapahtumista. S/S Park Viktoryn haverissa menehtyi kymmenen henkilöä, mutta suurin osa miehistöä ja kapteeni pelastettiin. Sään selkiydyttyä oli kapteeni katsellut merelle Utön kalloilta ja miettinyt miten hänen laivansa on voinut kadota näille vesille vaikka se on selvinnyt yli Atlanttin. Pelastuneiden joukossa oli myös "Kanarian saarten katukoira", joka eli kai uudella nimellä Pörri uudessa kodissa vielä kymmenisen vuotta Turussa. Koirasta on kehystetty valokuva museon seinällä.  Myös kapteeni on saanut kuvansa museon seinälle.

*) S/S Olivian säkit ja niistä ommeltu työvaate

Saksalaisen höyrylaiva S/S Olivian lastina oli mm. jauhoa, jotka laivasta saatiin pelastettua. Sota-ajasta johtuen puutetta oli kaikesta, joten jauhot ja myös säkit käytettiin. Kastuneet jauhot syötettiin kotieläimille, kuivista tehtiin leipää sotapojille ja säkeistä ommeltiin työvaatteita. Natsisaksan säkkeihin painetut tunnukset hakaristi ja kotka eivät kankaasta irronneet edes lipeällä joten ne näkyvät myös vaatteissa.

*) S/S Park Viktoryn haverista pelastetut miehet

Yksi museon huoneista on kalustettu majakanvartijan perheen asunnoksi. Laatikkoa muistuttava sänky on liian lyhyt nykyihmiselle ja tilat muutenkin ahtaat. Voi vain kuvitella kuinka kosteaa ja kylmää asunnossa on ollut talvisin kun polttopuitakin on ollut vaikea saada lähes puuttomasta Utöstä.  Kesää varmasti odotetiin silloinkin.

Myös muutama vanha virkapuku on nähtävillä museossa. Virkapukuja on käytössä vieläkin, mutta jotenkin tuon ajan puvuista hihanauhoineen henkii ko. viranhaltijaa kohtaan tunnettu arvostus ehkä jopa pelko. Haluan kuitenkin uskoa, että näidenkin joukossa oli hauskoja ja vähemmän hauskoja persoonia. Enemmän tarinoita olen toki kuullut näistä vähemmän hauskoista.

Loppuun vielä tuore uutinen Utöstä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut saaremme ehdottomasti kovakuntoisimman kaverin koitoksista mm. 200 km pyörällä ajoa täällä Utössä kiertäen noin viiden kilometrin pituista lenkkiä. Viikonloppuna hän osallistui Levi24 maastopyöräilytapahtumaan, jossa ajetaan kilpaa kelloa vastaan. Kaikki kilpailijat saavat saman ajan eli 24 tuntia. Voittaja on se, joka polkee tuona aikana pisimmän matkan kiertäen noin kymmenen kilometrin maastoltaan varsin vaativaa lenkkiä tunturin kupeessa. Jarmo sijoittui kisassa viidenneksi, tuloksella 260 km, joka on todella hieno saavutus, Onnittelut!! 
Linkki Jarmon FaceBook -sivuille https://www.facebook.com/Jarmo-Järvinen-715491445261865/

*) kuvat Utön museon kokoelmat

Lintujen jälkeen alkoi kesäasukkaiden muutto

Koulu päättyi täälläkin ja koululaisten lomat alkoivat. Koulun kevätjuhlassa muisteltiin kuvin kouluvuoden tapahtumia pannukakun ja jäätelön kera unohtamatta Suvivirttä. 

Kesäasukkaiden määrä kasvaa koko ajan. Heidän myötä on saareemme saatu pari vanhaa fiskaria vesille. Toisessa on ehkä myös alkuperäinen kone. Sen ääni muistuttaa laiskaa konekivääriä. Pat..pat..pat pat - ääni ei ainakaan minun korvaani ole häiritsevä vaan nostalginen. Arvokkaasti vene liukuu aalloilla, rungon asennosta näkee, että veneen suunnittelija ja veistäjä on osannut hommansa. Toivottavasti nämä eivät koskaan katoa kokonaan vesiltämme.

Maa-artisokka ja valkosipulipenkin reunustaminen meneillään

Topi on ahkera pienessä puutarhassamme jossa on jo hyvällä kasvulla 
rukolaa, persiljaa, tilliä, valkosipulia, maa-artisokkaa ja tomaatteja. Liekö puutarhan hoito perua mummolta, jonka puutarha on aina hoidettu.

Muutaman päivän puhaltanut pohjoistuuli kääntyi viime yönä lounaaseen. Liekö tässä syy, että kolmeen verkkoomme ui 80 kampelaa. Pienemmät kampelat saatiin kuin saatiinkin pidettyä hengissä verkoista irroittelusta huolimatta - pääsivät näin takaisin kasvamaan. Isommat savustettiin. En tosin itse ole näille kovin perso, mutta syötäviä ovat kuitenkin. Topista taas savukampelan  suutuntuma johtuen pehmeästä lihasta ei ole miellyttävä ja siksi ne jäävät häneltä syömättä. Tällaisilla saaliilla ja suuremmalla savustimelle voisi tyydyttää veneiljöiden tarpeita - he kun ostavat mielellään savukampelaa särpimeksi. Bisnestä tästä ei meille tule jo sen vuoksi, että ähkösavustimeemme mahtuu vai pari kunnon kokoista kampelaa kerralla. 
Bisneksestä muistuu mieleen yksi hyvä palvelu johon olen joskus venesatamissa törmännyt. Aamulla on saanut tuoreita sämpylöitä suoraan veneeseen ainakin Hangossa. Tämän toivoisi yleistyvän laajemminkin satamissa.


Monta päivää ollaan saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Eilen Ylen sääprofeetta ennusti huomiseksi kovaa kesämyrskyä, joka tänään onkin ollut monien puheenaiheena. Hetki sittten katsoin IL:n tuoretta ennustetta jossa ei enää näy sadetta ja tuultakin on vain 12 m/sek pohjoisesta - ehkä hieman ukkosta. Sadetta kasvit kyllä kaipaavat.

Terassiani vastapäätä olevassa talossa taiteilijaresidenssi Impilinnassa on parhaillaan työpaja jonka tavoitteena on kutoa taloon uudet räsymatot tarpeetomaksi jääneistä vaatteista ja muista tekstiileistä. Melkoinen määrä kuteiksi leikattavaa materiaalia onkin levitetty talon terassin kaiteille.  Vielä näyttää talkooväki löytävän pinoista käyttökelpoisia vaatteita itselleen eli kaikki eivät vielä päädy raidaksi Impilinnan mattoihin.

Kesäkuusta alkaen on yhteysalus Ms Eivorin aikatauluun tullut lisää vuoroja, samoin oma kauppamme Utö Handel on päivittäin auki pidempään. Kaupan terassilla kylän kokoontumispaikassa istuskelee jatkuvasti kyläläisiä, lintuharrastajia ja turisteja. Itse tapasin siellä tänään porukkaa omalta työpaikaltani Finaviasta. Tuttuja kasvoja Finavian koulutusyksikkö Avia Collegesta oli eilen saapunut saareen pitämään palaverejaan. Juteltavaa riitti joskin yhtään ihan mehevää juorua ei pojilla Finaviasta irronnut. Ehkä hyvä niin sillä onhan Finavia joutunut viime viikkoina useasti otsikoihin..

Kesäisten päivien joukkoon mahtui tuulinen viikonloppu. Luotsivene kyntää aallokkoista merta.
Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuvia

Hyvin kesäisen viikonlopun päätteksi muutamia kuvia Utöstä. Syksyn ruskeat värit ovat vaihtuneet moniin vihreän sävyihin niin maalla kuin meressäkin. 

Vaikka ollaan vasta toukokuussa ovat päivät täällä ulkosaaristossakin kesäisiä. Merivesi on kymmenen asteista, mutta samalla menettänyt osan kirkkaudestaan. Syynä olettaisin olevan levien kevätkasvun valon lisääntyessä ja nyt en tarkoita sinilevää. Sitäkin varmaan saamme sitten myöhemmin kesällä. 
Verkoilla ei ole saatu kalaa kuin satunnaisesti kampeloita. Naapurin neljästä verkoista kävimme kokemassa 27 kampelaa joista kymmennen pienintä ja hyväkuntoista päästettiin takaisin mereen. Kerrottakoon vielä ihmettelijöille, että naapurin verkoille meillä oli lupa.  Kampelaa ja lihavia sellaisia saadaan siten heinäkuussa kertovat täällä meitä pidempään kalastaneet, koska ihminen ei lajinsa mukaisesti ole koskaa tyytyväinen niin heinäkuussa haluttaisiin verkkoihin siikaa eikä kampeloita.

Kalastamista emme ole kokonaan unohtaneet. Topi oli yhtenä iltana silakkaa litkaamassa tyydyttävin tuloksin. Seuraavana päivä syötiin tuoreita paistettuja silakoita, jotka todella maistuvatkin aivan toiselle kuin ne Prisman tiskiltä tuoreena ostetut. Silakoiden kylkeen perunamuusia, persiljaa ja sitruunlla terästettyä kermaviiliä niin paremmasta ei väliä.

Päivittäin Utöön laituriin kiinnittyvät purjeveneet aiheuttavat vieroitusoireita - tekee mieli merelle purkkarin sitlooraan. Oma kimppaveneemme on nyt veljeni käytössä lomapurjehduksella jossain päin itäistä Suomenlahtea. Hetki sitten konsultoin hänen kanssaan veneessä olevaa ongelmaa moottorin jäähdytysveden kierron loppuessa. Nopeasti vian syy selvisikin ja myös korjattiin. Roskia / levää oli joutunut veneen pohjan läpivientiin, josta merivesipumppu imee jäähdytysveden sisälle. Tukoksen vuoksi vettä ei pumpulle asti noussut.

Tänään espanjalaisjoukkueet ratkaisevat keskenään kuka on jalkapallon Mestarien liigan voittaja. Käytännössä voittajajoukkue on Euroopan paras seurajoukkue.

Lätkää ja lintujen rengastusta

Kesä tuli nopeasti myös tänne ulkosaaristoon. Muutkin kuin minä ovat löytäneet shortsit tai kesämekot. Utöläisiä "kesäasukkaita" on saapunut saareen jo totuttujen viikonlopun turisten lisäksi. Ainakin muuta uusi vene on löytänyt oman elmenttinsä ja käyvät kalaverkkoja uittamassa meressä. Kalaa ei sieltä nyt tule - tai jos niin niitä laihoja kampeloita joita sadatellaan sitten kalastajien keskusteluissa. Heinäkuussa niitä siten tulee ihan riesaksi asti kun toivotaan siikaa.

Viikonloppu meni jääkiekkokuumeessa. Vapenlagretissa (kerhohuone) katseltiin Suomen kaksi viimeistä peliä porukalla. Väkeä olikin kisastudiossa molempina iltoina lähes salin täydeltä. Suomen välieräottelussa tunnelma nousi kattoon, mutta loppuottelussa hieman jännittyneempi, joten tunnelma ei Suomen tappion vuoksi yltänyt session tasolle. Mietittiin jo mikä olisi seuraava kisastudion lähetys, ehkä Levi24 maastopyöräilykisa johon saaremme kovakuntoisin jäbä Jarmo osallistuu. Linkki kisaan http://www.levi24.fi/levi24/esivu.php?alue=Alkuun&kieli=fi Kesäkuussa alkaa myös jalkapallon EM-kisat.

Utön koululaisten painamat kangaskassit ovat
nyt myynnissä Utön kaupassa.

Tänään Topi bongasi kevään ensimmäiset haahkan poikaset emonsa seurassa uimaharjoituksissa meidän venesatamassa. Edelleenkin saapuu päivittäin uusia muuttolintuja Utöseen. Lintuharrastajien kesken on viestiyhteydet, joten varmasti jokaisen lajin ensimmäinen tulija havaitaan.

Illalla vielä pääsimme osalliseksi kulttuuripösäyksestä kun Utön lasten balettiryhmä tarjosi kevätnäytöksen. Oli muuten kohdallani kolmas kerta kun oli baletissa. Näistä kaksi on ollut Utössä, joten saa täällä myös hengen ravintoa tuulen ja tyrskyjen lisäksi. 

Tänään seurattiin kottaraisen poikien rengastamista. 

Kuva: Topi Lähteenmäki

Lintujen rengastus on luvanvaraista ja sen saaminen edellyttää 18 -vuoden ikää. Koululaisten pyynnöt käyttää rengastuspihtejä kiellettiin. Pienimmät koululaiset jännittivät kovasti kun pöntöstä rengastaja noukki poikaset yksitellen kangaspussiin ja sen jälkeen kiinnitti varmoin ottein poikasten jalkaan alumiinisen renkaan, jossa on koodi jonka perusteella linnun löytyessä myöhemmin saadaan siitä tietoa. Itseni yllätti poikasten eri ikäisyys. Joissain pöntöissä oli jo lentokykyisiä poikasia ja yhdessä vielä kuoriutumattomat munat. Olisiko luontoäiti vaiheistanut tämänkin 

jotta ruokaa riittää kaikille?

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Vielä ei kalaonni potkinut. Verkoissa vain yksi kampela, mutta hyvän kokoinen. Nyljettiin ja joutui pannulle. Verkot olivat kovin likaiset limaisesta levästä, pidetään kalastuksesta taas pientä taukoa. Tuoretta silakkaa tekee mieli, joten toivotaan, että joku sitä täällä kalastava saa saaliin josta riittää silakkaa jakoon asti.

Aurinkoiset säät hellivät taas meitä. Luvassa on uusi lämmin jakso "kesän toinen avaus" kuten meteorologi TV:ssä veisteli. Liekö tämä saanut huviveneilijätkin vesille. Utössä on jo päivittäin muutamia veneitä laiturissa. 
Eilen saapui vanhempi yksinpurjehtija Espoosta Avance 245 veneellä. Perälipussa Espoon merenkulkijoiden tunnus.  Hän on kertoman mukaan kiertänyt Saaristomeren kohteita jo liki 60 -vuoden ajan, joten juttua meillä riitti laiturilla ja myöhemmin kaupan terassilla.

Guy 33

Hän oli vuosia sitten omistanut Lohi 34 veneen jolla oli ollut Välimerellä ja saanut siellä kommentteja, että miksi te tänne olette tulleet kun teillä on siellä Suomessa maailman kaunein saaristo. Lohi 34 myynnin jälkeen kaveri olu ollut jonkin aikaa ilman venettä, mutta vieroitusoireiden  jatkuttua oli hankittava taas vene. Toinen Utön laituriin kiinnittynyt vene oli Guy 33 purjevene. Miehistönä lämpimästi pukeutunut pariskunta, joka kertoikin 10 m/sek puhaltaneen etelätuulen ollessa vastainen olevan jäätävän kylmää.

Kaupalla keskustelu meni jääkiekon MM-kisoihin. Suomen menestyspaineet - mitalliodotukset tuntuvat täälläkin. Suunniteltiin Tanskapelin jälkeen kisastudion pystyttämistä kerhotilaan mikäli Suomi selviää jatkoon. Olisihan se aikamoinen yllätys jos neljän tuhannnen jääkiekon harrastajan Tanska tänään Suomen kisoista tiputtaa.

Rommi -koiran silmätulehdus alkaa olla ohi. En tiedä väsyttääkö silmätipat tai polveen saatu kipulääke kovastikin. Ainakin lenkkeilyhalu on ollut Rommilta poissa lääkekuurien aikana. Kipulääke jo lopetettiin ja silmätipat lopetetaan tällä viikolla niin eiköhän sitten saada taas lisää vauhtia.

Ormskäristä Utöseen

Ormskäristä luoteeseen

Kirjekyyhky

Lauantaiksi ennustettiin kovaa sadetta. Ennuste säikäytti. Sade ei kuulunut vanhemman poikani Laurin suunnitelmiin, joten hän pakkasi reppunsa jo lauantaina ja poistui laivaan. Sateella ei voisi kuvata. Ennuste ei pitänyt kuten niin usein merellä olen havainnut. Lauantai oli tosin harmaa, mutta poutainen. Sade tuli sitten sunnuntaiksi, jolloin satoikin taukoamatta koko päivän. Vettä tuli kerralla kolmetoista milliä, sunnuntai päivän ankeutta lisäsi vielä kova tuuli, joten me vietettiin aikaa sisätiloissa kirjojen ja netin ääressä. Tänään maanantaina on taas kesäinen aurinkoinen sää pääskysten kurvaillessa venevajoilla.

Jos olisimme Pohjois-Koreassa niin talomme ajoittain pimentyvän TV -antenniverkon voisi selittää sensuurilla. Olemme kuitenkin Utössä, joten ilmeisesti syynä on verkon tekninen vika. TV:tä voi katsella myös tietokoneen kautta, joten Suomen ja Slovakian välinen jääkiekon MM-ottelu viidytti sateisen päivän iltaa. Matsi ei ollut enää toisen erän jälkeen jännittävä päättyen Suomen hyväksi 5-0.

Perjantaina teimme kuvausretken Ormskäriin. Meillä saari on useamman käynnin vuoksi varsin tuttu, mutta Laurille uusi. Kevään vihreys oli kuitenkin muuttanut maisemaa joten kameralle löytyi käyttöä. Lauri haki meitä taiteellisempia kohteita kuvaten niitä 6x6 filmille. Minä räpsin kuvia muistikortille digitaalisena. Rommi -koira ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska meitä oli varoiteltu saaren runsaasta käärmekannasta. Yhtään käärmettä ei kuitenkaan nähty - näkiköhän käärmeet meitä?

Huviveneitä vierailee Utössä jo lähes päivittän, joten olen lopettanut niiden laskennan. Asuntomme merinäköalaan on laivojen ja kuttereiden lisäksi ilmestyneet purjeveneet. Parhaillaankin sellainen niiailee heikossa tuulessa vasta-aallokossa matkalla todennäköisesti Ruotsiin - oi jospa saisin olla mukana :-) AIS:sta udeltuna on kyseinen vene käynyt myös Huippuvuorilla.

Naapuri oli saanut muutaman hauen meidän ollessa mantereella veneen kevätkunnostus puuhissa. Tämä on varma tieto - eikä kalavale. Heikkoa tuulta luvattiin huomiseksikin, joten veimme kolme verkkoa veteen. Olisiko huomenna ruokapöydässä taas kalaa?

Tämän illan ohjelman varasti kesy kyyhky, joka osoittautui kirjekyyhkyksi. Jalassa on rengas jossa tunnus joka viittaa Ruotsiin. Kyyhky on niin kesy, että sen voisi hyvin ottaa kiinni paljain käsin. Ruokimme kyyhkyn, joka toivottavasti on vain pysähtynyt matkalla lepäämään Utöseen tai sitten se on menettänyt suuntavaistonsa ja eksynyt. Leivän murusia mielummin sille maistui voikukan nuput. Ohi kulkenut lintuharrastaja kertoi kyyhkyn tulleen tänään yhteysalus Ms Eivorin kyytiin Jurmon ja Utön välisellä reitillä. Ties vaikka lähtisi ohi seilaavan ruotsinlaivan kyytiin lentämisen sijasta.

Jostain syystä tämä Blogger -sovellus ei anna nyt liittää kuvia sivuille, joten odotellaan korjausta.

Takaisin saareen

Viikko vierähti nopeasti mantereella "työleirillä" omaa venettä kunnostaessa ja sen vesille laskun kanssa. Paljon sain aikaan, mutta vielä jäi töitä veljelleni. Uuden maasähkökeskuksen ja karttaplotterin asennus on kesken. Kiire hänelle tulee kun aikoo lomapurjehdukselle jo 22.5, vielä ennnen sitä on tehtävä lyhyt moorroripyöräreissu täällä kotomaassa. 

Tuttu Ms Eivor olikin vaihtunut huollon vuoksi vähemmän tuttuun Ms Kökariin. Tämä on selvästi pienempi alus, mutta enemmän laivan oloinen. Aurinkoinen ja kevyt tuulinen sää saatteli meidät hetki sitten matkaan. kohti etelää. Topin ja Rommin lisäksi mukana on myös toinen poikani Lauri, joka sinnittelee allergialääkkeiden kanssa koiramme kanssa samassa autossa ja asunnossa. Hänen visiittinsä kestää vain sunnuntaihin.

Myytäviä veneitä surffatessa osui silmääni Swan klassikko, jota piti käydä katsomassa. Kiireisen aikatauluni vuoksi en kuitenkaan ehtinyt. Lähtöpäivänä matkan varrella piipahdettiin katsomassa sitä talvitelakointipaikalla. Pressun välistä kurkatessa se näytti todella upealle kiiltävine valkoisine kylkineen. Tämä Swan on rekennettu 1970 - aikana jolloin veneistä tehtiin erittäin vahvoja isojen merien kaikkiin säihin. Sisätilat ovat suunniteltu ja rakennetu hyvin taidokkaasti täysin käsityönä pohjanmaalaisten puuseppien toimesta. Toivottavasti tälle Swanille löytyy hyvä koti - mietitään.

Viikko kaupungissa johtuen ehkä keväästä maistui ihan mukavalta, mutta vain pienin annoksin. Utöseen paluu oli kuitenkin kokoajan mielessä. Kiitti majoittajillemme! 

Rommi -koira sai silmätulehduksen molempiin silmiin katupölystä ja nyrjäytti takajalkansa. Eläinlääkäri määräsi silmätipat ja kipulääkkeen, laittoi polven paikoilleen ja kehotti varavaisuuteen muiden koirien kanssa leikkiessä, sekä välttämään pitkiä lenkkejä muutaman viikon ajan. Parane pian!

SY Isadoran kevätehostus

Vaihteeksi mantereella. Nyt mieluisalla asialle eli purjeveneellemme SY Isadoralle pitää antaa kevätehostus ja sen jälkeen laskea se vesille. Venekerhostamme tuttu ilmoitus yhteislaskusta on vastaanotettu ja siitä on pidettävä kiinni, koska kyseessä on ns. yhteislasku, jossa telekalla olevat veneet lasketaan veteen syksyn noston käänteisessä järjestyksessä. Ajankohdan sopivuudesta on turha diskuteerata - jos et itse pääse paikalle niin etsi osaava sijainen.

Oma veneemme on hyvällä mallilla. Veljeni eli veneen toinen omistaja Iiro on poistanut talven telekointikatteet ja maalannut pohjan eliönestomaalilla (ent. myrkkymaali).  

Bavaria tuli tyynessä kelissä meitä yhteysalus MS Eivorilla matkustavia
 vastaan Jurmon pohjoispuolella. Vaihtoi kurssin hetken kuluttua Jurmoon.

Maalaaminen litkuksi ohennetulla maalilla telaa käyttäen on likaista puuhaa ja sopiikin paremmin minua huomattavasti karvattomattomalle veljelleni. Minulle jäi veneen kylkien ja sitloodan vahaaminen johon kuluikin pari työpäivää. Sää oli kesäinen joten hommasta saattoi jopa nauttia. Samalla sain vastailla taas tuttujen kysymyksiin liittyen Utöseen muuttooni. Eniten udeltiin sitä mitä Utöössä on tekemistä?

Veneen vesille laskun jälkeen sen riki rikataan ja pannaan purjeet puomille ja foilille. Hankkimamme maasähkölaitteiston ja karttaplotterin asennus jää siten veljen huoleksi veneen ollessa jo vesillä ja minun Utössä.

Lomapurjehdukselle Iiro lähtee uhmaten kylmää merta jo 22.5. Olisipa yllätys jos tulisivat Utööseen asti. Oma suunnitelmani on purjehtia vene Iiron lomapurjehduksen jälkeen Utöseen - tuolloin on jo juhannuskokotkin poltettu.

Joka vuotinen veneen pohjan maalaaminen panee aina miettimään sen mielekkyyttä. Onko edellisen vuoden maali vielä siinä kunnossa, että se toimii, riittääkö että aktivoi vanhan maalin runsaasti ohennetulla maalilla? Vaikka varsinaiset myrkkymaalit ovatkin historiaa niin luonnon kannalta olisi hyvä päästä eroon näistä vähemmän saastuttavista. Vaihtoehtoina on veneen pohjan peseminen kerran tai pari purjehduskauden aikana.

SY Isadora

Tällaisten isohkojen veneiden ylös nostaminen pohjan pesua varten kesken purjehduskauden on työlästä. Vedessä kelluvan veneen pohjan pesulaitteiden kehittäminen odottaa vielä läpimurtoa. Pienille veneille on jo toimivia harjapesulaitteita, mutta isompien köliveneiden kohdalla näitä ei vielä ole. 
Huonosti käsiteltyyn veneen pohjaan kiinnittyvä merirokko on niin hankala irroitettava, että ainakin toistaiseksi maalaamme pohjan vuosittain.

Hyvää äitienpäivää!

Vuoden 2016 ensimmäinen purjevene Utössä

Vuoden 2016 ensimmäinen purjevene Blåeld Utössä

Tuulinen aamu herätteli kirkkaaseen auringon paisteeseen. Elinen saunominen ilmeisesti antoi hyvän unen ja Rommikin malttoi odotella isäntäsä heräämistä aina 9.15 saakka. Aamulenkillä havaitsin hotellin laiturissa purjeveneen - ensimmäinen tänä vuonna. Sen miehistölle tarjoan lupaamani viskipaukut. 

Päivän kauppareissulla näinkin keltaisessa purjehdusasussa miehen, joka etsiskeli Utö Handelia. Arvasin oikein, hän oli yksi em. veneen miehistön jäsenistä. Jututettuani häntä selvisi, että heitä on kolme. Kerroin blokissa olevan lupaukseni ja kutsuin itseni heidän veneeseen viskipullon kanssa. Odottelin toki, että kello tulee puolipäivä, jolloin kirkon menot ovat päättyneet ja voi ottaa miestä väkevämpää kai ketään loukkaamatta. Pakkasin sen ainoan viskipulloni laukkuun lasien ja jäiden kanssa ja polkaisin hotellin laituriin. Yllätin Albin stratus 36 s/y Blåeldin miehistön aamupalalta. Vene oli ostettu Ruotsista ja oli nyt siirtopurjehduksella sieltä Helsinkiin Merihaan satamaan. Edellinen satama oli ollut Ruotsin Sandhamn. Utöstä legi jatkuu Jurmoon josta sitten Hangon kautta Helsinkiin lauantaiksi. Vene näytti kaikin puolin siistille ja hyvin hoidetulle - kipparin naamasta saattoi lukea, että venekauppa oli onnistunut. Viime aikoina Blåeld on purjehtinut Ruotsin isoilla järvillä, mutta ennen sitä karttapöydässä olevista tarroista ja purjevarustuksesta päätellen sillä on myös kisattu ainakin useamman kerran Gotland Runtissa. 
Viskipaukkujen jälkeen hyvästelin miehiston ja poistuin veneestä kertoen, että jos liikutte Skattalla Eurooppa -päivänä maanantaina 9.5. niin siellä ollaan laskemassa omaa venettä s/y Isadoraa vesille - ehkä nähdään. Myötäisiä tuulia Blåeldille.

Luotsilaituriin kiinnittyi myös alus. Vanha Turkulainen kaksi mastoinen purjelaiva Amazone. Tässä linkki kuunarin kotisivuille http://www.amazonesailing.fi  Paikalla ei ollut miehistöä, joten en päässyt jututtamaan heitä vielä.

Itätuuli ei juurikaan käy terassillemme, joten siinä on taas mukava istuskella kirja sylissä ja odotella kasvimaan kylvösten itämistä. Tällä hetkellä menossa on mielenkiintoinen kirja puuveneen rakentamisesta Osmo Perälän Puuvene, veistäminen - kunnostaminen - perinne. Kirjassa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet savolaismallisen soutuveneen rakentamisesta aina materiaaleja myöden. Puuvene on aina jotenkin kutkutellut vaikka sellaista en koskaan olekaan omistanut vaan purjehtinut näillä muovisilla. Muovi on kiistatta monessa kohtaa perusteltu materiaali, mutta ainakin aallon kohtaamisessa puuvene on ylivoimainen lasikuituveneeseen verrattuna - sen kuulee jo äänestäkin. 
Ennen jyrkkää kannanottoa puoleen tai toiseen kannattaa muistaa, että meitä purjehtijoita on erilaisia ja veneet hankitaan eri tarkoitusta varten "kesämökistä" kisaraceriin.

Hylkeitä

Maanantaina Rommin aamulenkillä tuuli 12m/s lännestä. Viikonlopuna ehti tottua jo keveään lähes tyyneen keliin joten vaatimaton 12 m/s tuntui kovalta. Kevät etenee täällä todella pienin askelin joskin mantereen lumisateilta on toistaiseksi vältytty.

Viikon kuluttua on suomalainen karnevaalipäivä Vappu - työläisten ja opiskelijoiden juhla. Hotellilla on luvassa aattoillaksi elävää musiikkia "paikallisen" bändin esittämänä - tätä ei voi ohittaa. Topi kyseli kaasupallojen perään, tietämättä asiasta mitään veikkasin, että ilmapallomyyjiä ei saarellamme nähdä.

Lauantain ja myös sunnuntaina tyyni meri houkutteli meitä luodoille hylkeitä kuvaamaan. Lauantaina lähdimme kahdella veneellä. Jotenkin tämäkin puuha on mukavampaa kimpassa parilla veneellä. Toisena veneenä matkaan lähti naapurin Terhi 380 avovene, johon on hankittu perämoottoriksi neliheppanen Yamaha. Vaikka tuulta ei juurikaan ollut oli vanhaa aaltoa sen verran, että muutettiin hetken keikuttelun jälkeen suunnitelmaa. Jätettiin hyljeluodot ja päristeltiin vain Utön ympäri Sundskärin pohjoispuolella käyden. Peräkanaa edeten Terhin miehistö tutustui Utön ympäristön karikkoisiin vesiin, pohjakosketuksilta vältyttiin ja ehkä jotain myös opittiin turvallisten reittien osalta.

Harmaahylkeitä

Sunnuntaina iltapäivällä tehtiin hyljeluodoille uusi yritys. Aamupäivän käytin kutsuttuna ympäristökasvattajan näyttötutkintoa suorittavan tutkinnon vastaanottoon. Tänään otettiin terhiläiset Rönnqvistin kyytiin ja päristeltiin reilu neljä kilometriä yhdellä veneellä luodoille Utöstä luoteeseen. Rommi -koira jäi kotimieheksi kun sitä ei edellisellä reissulla juurikaan nuo meriemme suurimmat elävät kiinnostaneet toisin kun meitä. Meri ei ollut nytkään peilityyni, joten hylkeiden havaitseminen meressä oli vaikeaa. Luodoille kiikaroiden hylkeitä huomattiin ensin yksi, sitten kaksi ja lopuksi toistakymmentä. Ajeltiin mahdollisimman rauhallisesti lähemmäs pääjoukkoa, joka olikin havainnut meidät ja näin tarkkailtiin toisiamme. Hylkeet eivät aistineet rauhanomaista suhtautumista heihin ja liukuivat luodoilta peräjälkeen mereen. Hylkeet tiedettiin uteliaiksi joten jäimme tuuliajolle ja seurasimme kuinka aina vaan lähempää meitä nousi hylkeiden päitä pintaan - ei kuintenkaan ihan muutaman metrin etäisyydelle joka sekään ei ole harvinaista, Topi napsi kuvia pitkällä teleobjektiivilla meidän muiden kiikaroidessa vaatimattomamman kuvauskaluston vuoksi. 
Kotona siirrettiin kuvat Macille ja todettiin, että hyviä kuvia saatiin vaikka täysin tyynellä kuvaaminen vakaammalta alustalta olisi ollut helpompaa. Otetaan säiden lämmetessä homma uusiksi.

Sunnuntai illasta oli ennustettu vesisadetta yöksi ja ilmeisesti sadepilvien kertyessä taivaalle auringon laskiessa taivas värittyi erityisen voimakkaasti.

Majakka                                                                              Kuva: Topi Lähteenmäki

Utön kirkko                                                                            Kuva: Topi Lähteenmäki