Aika vaihtaa seinälle vuoden 2016 majakkakalenteri

Eletään vuoden 2015 viimeisiä päiviä. On aika vaihtaa seinäkalenteri uuteen majakkakalenteriin. Tammikuun majakkakuvana onkin Utöstä hieno luminen talvikuva. Sääennusteen mukaan Utöseen tulee talvi heti uuden vuoden juhlinnan jälkeen. Tosin se kestää vain kaksi päivää. Lunta voi sadella, mutta meri ei vielä jäädy. merivesi kun on edelleen yli kuusiasteista.

Bokullan                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Maanantai ja tiistai olivat lähes tyyniä. Teimme molempina päivinä veneretken saareen. Kävimme Utööstä koilliseen sijaitsevalla Bokullan linnakesaarella ja jo tutulla Alunskärillä, joka sijaitsee Utöstä eteläkaakkoon. Molemmilla reisuilla oli mukana myös seinänaapurimme. Naapurin poika oli innokas testaamaan synttärilahjaksi saamaansa  retkikeitintä, joten saimme Bokullanilla kunnon lounaskattauksen - parasta retkiruokaa eli purkkihernekeittoa.  Samalla hän sai lempinimen Kokki. 
Alunskäriin oli tarkoitus tehdä vain pikainen kuvausmatka. Topi toivoi vielä saavansa uusia kuvia paremmassa valossa. Hienoja kuvia saikin. Saaren kalastajamökissä oleva kamiina ja mökkiin jätetty sytytysneste. sekä tulitikut kiinnostivat 

Bokullan                           Kuva: Topi Lähteenmäki

Kokkia siinä määrin, että tulet oli kamiinaan saatava. Helposti syttyi ja mökki lämpeni mukavasti - tänne voisi jäädä vaikka yöksi. Ei jääty. Yamaha käynnistyi ja päristeltiin jo hieman kasvaneissa sivuaalloissa kotisatamaan veneen kallistellessa. Pikainen kuvausreissu oli venynyt koko päivän pituiseksi, mutta mihinkäs kiire valmiissa maailmassa. Vielä käytiin kokemassa verkot. Kahdessa verkossa neljä simppua ja rakkolevää - ei siis yllätyksiä.

Iltahämärä                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Pitkä purjehduskausi. Tiistaina bongattiin huvivene hotellin laiturissa. noin kymmenmetrisen moottoripurjehtijan ahterissa oli kotipaikaksi kirjoitettu Mariehamn. Toinenkin vene saapui tänään iltapäivällä Luotsilaituriin. Teräsrunkoisen ketsin kotisatama on Turussa ja nimi Henrica.

Rommia ulkoiluttaessa iltauutisten jälkeen kohtalaiseksi yltynyt tuuli ja nollan tuntumassa oleva ilma toi luihin ja ytimiin talven tuntua. Majakan suojassa värjötellen kuitenkin tähyilimme taivaalle etsien revontulia - niitä ei näkynyt. Tyydyttiin tähtiin. 

Lähes myrskyinen joulupäivä

Saimme nauttia joulupäivän vastaisen yön kuunnellen ikkunoiden vinkunaa ja erilaisten tuulen tuottamien äänien kirjoa. Tuulta oli puuskissa yli 20 m/s, tosin tilastoitaviin myrskylukemiin ei ihan ylletty. Huomenna sunnuntaina tuuli moinaa, ennusteessa on 2-3 m/s - siis lähes pläkä. Meri ei tosin tasoitu yhden tuulettoman päivän aikana.

Alla olevassa videossa etelästä Utön saunalahteen murtuvia aaltoja. Näitä seuratessa niin läheltä kuin mahdollista katoaa ajantaju ja mieli rauhoittuu - tulee tunne, että olet yksin koko maisemassa.  Uskomaton energiamäärä aalloissa jyllää..

Juui nyt saarella on paljon jouluvieraita. Ikkunasta ulos vilkaistessa on aina joku kulkija tutussa maisemassa. Rommi -koirankin olisi päästävä tervehtimään jokaista henk.kohtaisesti, taputuksia ja silitystä onkin vastaanotettu häntää huiskuttaen.

Kuvassa jouluna kukkiva ruusupensas

Vaikka tänään luoteeseen kääntynyt tuuli värisyttikin viluisia kulkijoita niin lämmintä etelä- ja lounatuulta on riittänyt siinä määrin, että jotkin kasvit ovat jatkaneet kasvukautta aina jouluun saakka. En usko enää lumitalveen.

Jouluaatto

Kello on 4.50 jouluaattona  - ei enää nukuta. Liekö aamuyön heräämiseen syynä jännitys, tuleeko joulupukki, olenko ollut kiltti vai saanko kriittistä palautetta pukilta. Olen ainakin yrittänyt. 
Ehkä heräämiseni syynä onkin yöllä alkanut kova tuuli, joka paukuttaa ikkunalaseja ja narisuttaa talon rakenteita tai sittenkin täysikuu. Olisi ehkä pitänyt laskea illalla varavettä ämpäreihin, jos tuuli katkoo sähköt ei vettä saada. 
Tai sitten unen katkaisi uniin tullut ennen nukahtamista Yle Areenasta katsomani dokumenttielokuva The Look of Silence, joka kertoo Indonesian kansanmurhasta ihmisen raadollisuudesta. 

Aatonaaton vihoviimeinen joulukalan pyydystysyritys ei tuottanut tulosta. Pakasteessa on korvike - meritaimen.

Jouluviikoksi saimme vieraita tai siis tuttuja Marin ja Eevan. Täpinöissä olemme kertoneet ja näyttäneet kuvia kokemuksistamme saaressa. Kaikki kiintoisat kohteet myös tietysti tulee kierretyksi.

Hyvää joulua!

Jouluaattomme alkaa tietysti joulupuurolla -niin  muuten onkohan maitoa puuroon. Kauppa on vielä tänään auki tunnin. Puuron jälkeen lämmitämme saaremme pienen saunan, jossa muuten saunojia riittää tänään koko päiväksi. Meidän vuorome alkaa jo klo 12. Vaikka olemme meren ympäröiminä saaressa ei uiminen saunomisen lomassa onnistu sopivan rannan tai laiturin puuttuessa. On tyydyttävä vilvoittavaan tuuleen ja juomiin. Löylyjen jälkeen iltapäivällä pääsemme Utön hotellin ravintolan joulupöytään syömään muiden saarelaisten ja vieraiden kanssa. Täältä sitten hivuttaudumme täysillä mahoilla illaksi oman kuusen ympärille odottamaan joulupukkia.

Lopuksi lainaan muumeja - Kaikki on valmista joulu voi tulla.

Margetta kukkii vielä jouluaattona

Joulu on jo lähellä..

Torstaina oli koulun joulujuhlat. Utön neljä oppilasta ja opettaja olivat valmisteleet ikimuistoisen ja tunteellisen juhlan elävien kynttilöiden valaistessa joulukuusta. Juhlaan kutsuttiin kaupalla olevalla isolla ilmoituksella kaikki kyläläiset. Paikalle saapuikin parikymmentä ihmistä, eli lähes jokainen saarelainen.  Juhlassa syötiin joulupuuroa ja juotiin glögiä.  Tietysti nautittiin myös mainioista koululaisten esityksistä ja Utön pikkuballeriinojen balettinäytöksestä. Nuorin balleriina oli noin neljän ikäinen. Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti koululaisten - siis neljän oppilaan käsikirjoittama ja toteuttema näytelmä Kuka omistaa tunturin. Näytelmä ei kertonut Hangon polkupyörätehtaan Helkaman pyörämerkistä Tunturi, vaan jännittävässä ja haskassakin näytelmässä joulupukin paja ja tunturissa asuvat eläimet meinasivat joutua laskettelukeskuksen jalkoihin tunteettoman bisnesmiehen vuoksi. Onneksi tunturista syntynyt omistusriita päättyi kantaväestön hyväksi ja näytelmä sai onnellisen lopun. Juhlan päätteeksi saapui vielä joulupukki, joka muisti kilttejä pienellä lahjalla.

Pojat Ormskärin tulenjohtokeskuksen päällä

Tonttumuori on kiivennyt tykin päälle

Sateisen perjantain jälkeen lauantaina paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Tuulta oli 11 m/s lännestä, joka ei tosiaankaan enään tunnu juurikaan tuulelta kun lämpöä oli 7 astetta. Merellä veneessä tuulen tosin kyllä rekisteröi aaltojen ollessa isoja avoveneellemme. Sää houkutteli meitä kuitenkin merelle ja kävimmekin jo tutuksi tulleessa Ormholmissa, joka on ihan Utön vieressä sen pohjoispuolella.  Venematka tänne vain muutaman kaapelin verran. Ormholmen on muutamia vuosia sitten armeijalta siviileille vapautunut linnoitussaari, jossa on vielä tykit ja niihin liittyvä tulenjohtokeskus paikoillaan. Syksyllä saaren laiturissa näimme usein sukeltajien veneen heidän leiriytyessä saareen. Utön ympärillä olevat monet hylyt houkuttavat. 
Saarella on kerrottu olevan paljon käärmeitä, mutta niistä ei joulukuussa ole haittaa, joten paljain jaloin kulkeva Rommi -koirakin sain vipeltää vapaasti kanervikossa. 

Jouluhauki odottelee vielä ottajaa, joten olihan pari verkkoa laskettava karikoiden tuntumaan ensi yöksi. Verkkotiimiltämme alkaa tosin jo usko loppua kun saaliit ovat olleet viime viikkoina huonot. Useamman kerran olemme kaivaneet pakasteesta jauhelihaa kalan sijaan.

Joulukuinen veneretki

Utööstä etelään n. 5 nM siintää kolme puutonta luotoa. Keskimmäinen merikartan mukaan on nimeltään Aluskär, sen länsipuolella on Lillharun ja itäpuolella Gropskär. Lillharunissa on sektoriloisto, joka loistaa pimeässä punaista Utööseen. 

Aluskärissä käynti on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Maanantaina tuuli oli pohjoisesta ja sen verran kevyttä, että päätimme yrittää. Saaren sisään menee kapea "suoli", joka on täysin suojainen etelän tuulille eikä pohjoisen tuulillekaan kovin avoin - oiva rantautumispaikka. Eväät repussa suuntasimme Rönnqvistin kokan kohti etelää. Vanhaa aaltoa oli sen verran, että oli laskettava nopeutta aina 10 solmuun saakka jotta avoveneessä oleminen oli siedettävää. 

Saavuttuamme Aluskärin tuntumaan emme halunneet riskeerata ja ajaa sisään suojaisaan suoleen tuulen puhallellessa myötäisesti. Suoli on kapea ja sen reinoilla oli kareja, joita emme vielä tunne. Mahdollinen U-käännös olisi ollut vaikea tehdä. Kartasta haimme toista rantautumispaikkaa saarelle. Sellainen löytyi saaren itäpuolelta, pieni lahti. Loppumatkan kivikkoiseen lahteen soudimme väistellen kiviä ja kareja. Merivesi oli edelleen korkealla joka helpottikin rantautumista. Lopuksi ilman pohjakosketuksia kokka saatiinkin matalalle rantakalliolle. Astuessani siihen se oli odotetusti liukas. Toinen jalkani kävi jo meressä ennenkuin sain käsillä pitävän otteen sileästä kalliosta. Kontaten ylemmäs keulaköyttä viemään. Talviuiti nyt ei olisi maistunut. Rantakalliosta ei löytynyt ainuttakaan särmää tai sopivaa kiveä jonka taakse olisin köyden voinut kiinnittää. Haeskellessa löytyi läheltä kallioon porattu rautatappi johon veneen keula kiinnitettiin perästä lasketun ankkurin kera.

Aluskär

Saarikierroksella löytyi kalamaja, jonka ovet olivat pois paikaltaan. Majan kunto oli muuten kohtalainen. Sen varusteina oli puukamina, pienipöytä ja kaksi makuulaveria. Hyllystä löytyi ruisleipää, tulitikkuja, myrskylyhty ja vuoden 2009 kesäkuun Iltasanomat ja kuivia puita. WC -paperi oli maistunut jyrsijöille silpusta päätelleen. Pöydällä oli vieraskirja jossa viimeinen merkintä elokuulta. Poistuessamme eväiden syönnin jälkeen nostimme ovet oviaukkojen eteen, jotta lounaasta syöksyvät sateet eivät kastelisi majaa sisältä. Suojaisaa yösijaa voi joku tarvita.

Saaren kalliot olivat puristuneet useammista kivilajeista niiden viirukkaista pinnoista päätellen. Kasvillisuus oli aivan minimaalista, joten kävely lyhyemmilläkin jaloilla (Rommi-koira) oli vaivatonta. Saaresta tarkasteltuna veneellä sisään lipuminen suolta pitkin suojaisaan lahteen olisi kyllä onnistunut, joten seuraavalla käynnillä parkkeeramme tänne. 

Päivän aikana tuuli yltyi ja päätimme lähteä lyhyen vierailun jälkeen takaisin Utööseen. Nyt aalto oli vastainen ja jouduimme ajamaan vielä varovaisemmin, vain noin viittä solmua, jotta arvokas lasti pysyi ehjänä ja veneen laitojen sisäpuolella. Auringon pudottautuessa kohti horisonttia olimme noin tunnin ajon jälkeen Utössä. Aluskär on mielenkiintoinen retkikohde, joten sinne varmasti vielä palaamme.

Kyhmyjoutsenet

Kiitos Eijalle ja Sepolle iltakahvitarjoilusta ja villasukista.

Lusian päivä "vankien juhlapäivä"

Toissa viikonloppuna Utön hautausmaalle laskettiin uurna. Nyt lauantaina saarella vietettiin häitä. Huippuvuoripurjehdukseni kippari ja perämies tai oikeammin peränainen olivat valinneet vihkipaikakseen Utön eteläkärjen kalliot. Kuin tilauksesta oli useamman päivän puhaltanut voimakas lounatuuli moinannut ja vihkiminen tapahtui kevyehkössä tuulessa auringon säteiden kimallellessa aalloilla. 
Sain hääparilta kutsun kuokkimaan - iltatilaisuuteen Utön hotellin ravintolaan polkaisinkin pyörälläni klo 22 jälkeen. Tuolloin morsiammen pikkubroidin bändi oli jo päässyt hyvään vauhtiin. Soittivat muuten ihan oikeasti hyvin coverbiisejä ja joitain omiakin - juhlaväki tietysti tanssi. Juhlat olivat jatkuneet viiteen saakka - kerrottiin.

Koska palasin häähumusta jo puolen yön aikaan niin lauantaina ehdittiin aamusta verkoille. Saimme verkoista taas simppuja, joita nyt toivoimmekin. Testasimme Youtubessa olevaa simppureseptiä - Simppuja voi syödä. Ihan syötävän näköisiä nuo simpun korppujauhossa pyöritellyt pyrstöt olivatkin, mutta maku ei juurikaan nostanut tunnelmaa. Liha oli kumimaista eikä oikein maistunut millekään. Tuli ihan mieleen retkimyonatesti jossa arvio oli "ei maistu oikein millekään - ihan hyvää" Tarjosin Rommi -koirallekin simppuja, joka myöskin jätti ne lattialla jonkin aikaa suussa pyöriteltyään. Simput saavat jatkossa pitää pyrstönsä ja pääsevät takaisin mereen.

Sunnuntaina Lucian päivän aamuna oveen koputti viisi pientä valkoisiin pukeutunutta kynntilöin koristautunutta Lucia -neitoa. He lauloivat kauniisti laulun Pyhä Lucia. Laulun loputtua toivottivat hyvää Lucian päivää. Tarjosivat leipomiaan ässäpullia eivätkä pyytäneet mitään.

Ilta kului joulukortteja kirjoitellessa tai ennen kaikkea osoitteita googlatessa. Kävimme myös kävelemässä ja myöhemmin vielä pyöräilemässä Utön n.5 km tutun lenkin. Pohjoistuuli oli jäädytänyt  Eivorin- ja luotsilaiturin vaikka ilma oli vielä hitusen plussan puolella. Kylmää yötä odotellessa..

Tiistaina aamulla jälleen verkkoja veteen - tuulta vain 7 m/s. Ennen aamiaista (2 x kuppi kahvia, 4 min keitetty muna ja pari palaa leipää juustolla), kurahousut jalkaan ja Rommin kanssa rantaan. Topi ehti edeltä ja käynnisti veneen moottorin minun kerätessä verkot ja veneilyliivit vajasta. Tutut 'varmat' siikapaikat olivat edelleen liian tuulisia ja palasimme  Utön pohjoislahdelle, upotimme pyydykset matalikon ja rannan väliin. Tässä on nähty aiemmin muiden verkkomerkkejä.


Iltapäivällä ennen pimeää vielä verkot ylös. Siis jo klo 15 jälkeen. Aurinko painui eilen horisontin taakse 15.34 kun sitä kellotin majakkamäellä. Päivä on nyt tosi lyhyt vaikka ollaan Suomen eteläisimmässä kylässä.

Vähäistä on kalojenkin liike (kaamosväsymystä??), verkoissa vain neljä simppua ja muutama rakkolevän mytty. Jätettiin vielä yksi verkko yöksi Vilkkusaaren kärkeen vaikka tuulta huomiselle ennustetaankin 13 m/s lounaasta. Tältä samalta paikalta saatiin aiemmin muutama ahven. Ahvenet maistuisivat - toivotaan parasta.

Illalla tuli ihailtua jouluvaloja, jotka viriteltiin terassin nurkan ruusupuskaan. Vaikka en ole näiden ihailija niin nämä valkoiset tuikut mustassa syysillassa tähtitaivaan alla tuulen vielä heiluttaessa puskaa näyttivät hyvältä. 

Keskiviikkona taas aamusta kokemaan pyydyksiä. Tuulta 11 m/s. Ei löytynyt ahvenia. Simppuja kuusi. Näitä on jo tuullut sen verran irroiteltua, että tekniikka on löytynyt. Puolisen tuntia ja kaikki oli irti, verkko putsattu ja seinällä kuivumassa. Sormet viestivät, että pidempään sen ei olisikaan tarvinnut kestää.

Nukuin hyvin vaikka englantilaisen jalkapallon ihailijana Mestarien liigan TV -ottelussa Manchester United putosinkin jatkopeleistä. VW:n liikemerkkiä rinnassa kantaneet VfL Wolfsburgin pelaajat voittivat kotonaan ManU:n 3-2. Hyvä ja tapahtumarikas peli.

Meri on edelleen korkealla vaikka huippu kai jo saavutettiinkin viikonloppuna                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Itsenäisyyspäivä tukevassa etukenossa

Tyylistä seitsemäntoista ja puoli

Tyylistä kahdeksantoista

Kolmas tuulinen peräkkäinen päivä saarellamme. Tuulta 20 m/s lounaasta. Meriveden korkeus on plussalla toista metriä ja aallot vyöryävät rantaan Puolasta saakka. Majakkamäellä voi simuloida laskuvarjohypyn vapaapudotusta tai mäkihypyn ilmalentoa.  Majakan seinä kerää tuulta tuulitunnellin tavoin joten siellä viuhuu lähes 30 m/s. 

Itsenäisyyspäivä. Tuulesta johtuen ihmiset pysyvät sisätiloissa. Päivän pimentyessä jo iltapäivällä näkyy muutamissa taloissa kynttilöitä ja muita valoja pihoilla ja ikkunoissa. Kävimme hotellin ravintolassa kyselemässä mitä tarjotaan lounaaksi - siikaa ja vain annoksina. Puffeepöytää ei tänään ole. Hotellin asiakkaat - laivaan lähtijät eivät syö, koska pelkäävät voivansa pahoin laivan keinuessa. Tehtiin ruokaa kotona ja nautitaan glögiä myrskylyhtyjen liekkien lepattaessa ulkona tuulessa.

Muumi pappa ja meri - kirja kuljettaa meitä kohti edelleen pimentyvää iltaa, helppoa päästä täällä kirjan tunnelmaan.

Myrsky

Ihanaa.. tätä päivää on odotettu. Lähes myrskytuulta, joka edelleen friskaa. Aamulla en ehtinyt pukea päälleni kun naapuri soitti ja kertoi olevansa verkkoja nostamassa. Hän oli yksin soutuveneellään ja kohteliaasti pyyteli soutuapuja. Vaikka Utö antoi tuulensuojaa sen ja 'Vilkkusaaren' väliseen salmeen oli verkojen nosto yksin hankalaa. Tuuli vei venettä heti kun päästit paineen pois airoista. Saaliina muutama härkäsimppu ja kaksi ahventa.

Topin kanssa valmistauduttiin myrskypäivään ostamalla kaupasta tortilla-ainekset - syödään hyvin ja nautitaan sisällä lämpöisessä kynttilän valosta kuunnellaan tuulen ulvoontaa ikkunoissa.  Kovimmat puuskat ravistelevat talon rakenteita. Täytettiin ämpärit sähkökatkon varalta juomavedellä ja käytiin tarkistamassa veneen kiinnitys. Merivesi on korkealla ja sen ennustettiin edelleen nousevan noin 70 senttiä. Jos ennuste toteutuu on venelaiturimme aamulla veden alla ja vene voi uida laiturille.

Nouseeko vesi niin, että vene ui laiturille

Utön eteläkärjessä oli käytävä aaltoja bongaamassa. Matka vastatuuleen ( nyt 22 m/s)  oli kuin olisi noussut jyrkkään ylämäkeen.

IL:n säämonitori

Hyvässä etukenossa lippa taakse käännettynä olin lopuksi perillä. Aivan uskomaton oli aaltojen pauhu ja niiden voima. Hyvä tunne kun on maata jalkojen alla eikä ole veneessä merellä. 

Katselin taas samaa Öröbodanin luotoa, johon aikanaan Draken -niminen alus haaksirikkoutui. Aallot vyöryivät luodon yli ja meri luodon ja Utön välissä kiehui. En enää ihmetellyt miksi palastautuminen luodolta Utöseen oli niin vaikeaa, lähes mahdotonta vaikka etäisyyttä Utöseen oli vain vaatimaton 150 metriä. Pelastettavat ja pelastajat ehkä kuulivat toistensa huudot. 

Linkissä lisää Drakenin haaksirikosta vuodelta 1929  http://www.hylyt.net/item/draken-477/

****

Utöläisen historoitsijan Martin Öhmanin kirjassa Miehet leidarilla on lainaus Ernst Lampe`ni kirjasta vuodelta 1918. Lampe`n kuvailee tuon aikaisia Utöläisia varsin hupaisasti. 

Me saavuimme saaren sisimpään satamaan. 'Valvoja' murahteli hetkisen, ja siinä samassa ihmisiä ryntäsi mökeistään rannalle. Suuren höyrylaivan saapuminen oli heille jotain tavatonta, ja kun vielä luotsilippu oli hissattu salkoon, ihmiset tiesivät, että tarkastus oli meneillään. Tämän vuoksi jokainen pyrki olemaan mahdollisimman nopea ja ylitsevuotavan palvelualtis. Siinä samassa kun ankkuri oli laskettu, laivan ympärillä pyöri joukko soutuveneitä. Iloisia veijareita. Eivät olleet kyllästyneet jatkuviin vierailuihin niin kuin meille kaupungin asukkaille on tapahtunut. Estottomasti he osoittivat ihastuksensa siitä, että heidän yksityistä elämäänsä tällä eristäytyneellä saarella oli tultu häiritsemään. He ottivat meidät vilpittömän iloisesti vastaan. Ja mikä meteli heistä pääsi! Oli kuin paikalla olisi ollut parvi lokkeja., tiiroja ja hylkeitä. Luonto oli ilmeisesti opettanut heidät huutamaan. Vaimeat kuiskaukset eivät kuulu meren pauhun yli. Täyslaidallinen vain, jos toiselle on asiaa. Aivan kuten lokit huutavat toisilleen luodoilla... 
Miehet maksavat veronsa silakalla ja turrskalla, eivät maan antimilla, sillä heidän peltoaan on tämä aava, sininen meri.
Utössa asuu noin sata henkeä, kaikki ovat sukua toisilleen - serkkuja. Miehet kertovat, että olivat joskus lähteneet naimareissulle sisäsaaristoon ja mantereelle, mutta naiset eivät halua tulla syrjäiselle Utön saarelle. He pelkäävät tuulen vinkunaa, lokkien kirkumista ja veneiden ainaista keinunaa...
Miehetkään eivät kelvanneet muuhun työhön kuin mihin olivat oppineet. Moni oli kokeillut maanviljelyä mannermaalla tai sisäsaaristossa. Mutta ei siitä tullut mitään. Lämmin sää oli saattanut vaivata heitä suunnattomasti. Puut estivät tuulta kuivattamasta hikeä. He halusivat tulla takaisin omalle, vilpoiselle saarelleen. Yhdellä oli vaimo mukanaan. Mutta ei tämä pitkään viihtynyt. Ei jaksanut kalojen kanssa, hän ikävöi metsiä ja naapureitaan, vilustui ja kuoli. Mies meni uusiin naimisiin serkkunsa kanssa. Tämä oli tyottunut saaren elämään ja jatkoi sukua.
Kun kesällä on rauhaisa sää, kaikki haisevat silakalle ja turskalle, niin miehet kuin naisetkin, jopa nuoret tytöt...
Mutta iytse he rakastavat silakan tuoksua ja ikävöivät sitä mannermaalla ja haluavat sen vuoksi takaisin omalle, hajustetulle saarelleen.

Myrskyä odotellessa

Tänään lähes tuuleton päivä - tai siltä ainakin tuntui monen tuulisen päivän jälkeen. Ilmatieteenlaitoksen mittausaseman monitori näytti kuitenkin 7 m/s ja lounaasta moinaten kuitenkin iltaa kohti. Aamulla talssimme suunnilleen suoraan sängystä venesatamaan verkkojen nostoon. Silmiä kuivi eiliset kovat löylyt. Neljässä verkossa oli melkein kymmenen härkäsimppua (se piikkinen syvämeren kaloja muistuttava suurisuinen limainen luontokappale), kolme silakkaa ja yksi siika. Siika vietiin naapuriin, silakat keitettiin Rommille ja simput reilun tunnin verkoista irroittelun jälkeen takaisin mereen. Simpuille huomautettiin, että eivät ole tervetulleita verkkoomme - onkohan näillä kuuloaistia. Suu ja silmät ovat ainakin suuret.

Aamiaiselle ehdittiin juuri parhaaseen lounasaikaan. Kauppakin ehti mennä kiinni, mutta kaapissa oli kaikki millä selviämme huomiseen. Oikeastaan mitään ei puuttunut ja söimmekin lounaaksi paistettua siikaa, jota terästimme kermalla. Hyvää. Kalan toinen kylki graavattiin huomista aamiaista varten.

Illalla olin Utön ensiapuryhmän kuukausitapaamisessa, jossa aiheena ajankohtainen hypotermia. Itse  poistuin teoriaosan jälkeen TV:n ääreen seuraamaan Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtoa. Viisi pummia, eikä asiaa kärkisijoille. Kaisa ja minä petyimme. Hypotermiapotilaan kuivaharjoitus oli mennyt hyvin.

Tämän hetken sääennuste on kiinnostava. Huomenna puolen päivän aikoihin tuuli alkaa friskaamaan. - luvassa myrskylukemia ja vesisadetta. Tuulet viuhuvat kovina koko viikonlopun ja ilman lämpötila nousee jopa yhdeksään plusasteeseen. Ehkä emme saakkaan sitä lumitalvea. Sääennusteen toteutuessa saadaan sitä mitä ollaan tultu hakemaan - myrskyä.

Itsenäisyyspäivään kolme yötä.