Kuvausretki huipentuu kahteen merikotkaan

Eilen ja tänään perjantaina olemme saaneet taas nauttia kovasta louna- ja länsituulesta, joka nostaa suuria aaltoja saaren etelän puolelle pohjoislahden ollessa lähes tyyni. Vaikka liikkuminen kovassa tuulessa ja osin liukkailla kallioilla vaatii varovaisuutta sekä oikeanlaista pukeutumista emme malta olla poissa sieltä. Jokainen retki ja jokainen päivä antaa ainutkertaisen kokemuksen. Kuohuava meri ja sen pauhu koukuttaa.

Tänään retkemme, varusteena oli kamera ja kiikarit, alkoi saaren etelän puolelta Saunalahdelta rantaa pitkin aina saaren pohjoispuolelle saakka.

Merimetsoista tuntuu jokaisella olevan mielipide
Kuva: Topi Lähteenmäki

Kulkeminen kivikkoisessa rannassa oli hidasta ja keskeytyi usein joko tyrskyjen tai vesilintujen kuvaamiseksi. Päivän lintukuvasaalis huipentui monien vesilintujen lisäksi kahteen merikotkaan, jotka Topi havaitsi Ormskärin länsipuolella. Toinen kotka liiteli hyödyntäen tuulen käyttämällä minimaalisesti omia voimiaan. Kuinka helpolta lentäminen näyttääkään. Liitelyn päätteeksi se laskeutui laivaväylän injataulun päälle toisen kotkan seuraksi. Täällä uljaat linnut tarkkailivat ohi ajaneen laivan potkurivirtaa helppo saalis mielessään. Vuorollaan linnut pudottautuivatkin siivilleen ja liitelivät aivan meren pinnassa valmiina iskemään kynnet pintaan nousseen kalan selkään. Saalistus ei tällä liidolla onnistunut, myös lähellä uineet vesilinnutkin ehtivät pakoon säilyttäen henkensä.

Merikotka liidossa
Kuva: Topi Lähteenmäki

Merikotkien tarkkailu päättyi hotellin rantasaunoille. Yritimme selvittää joko saunoilla oleva viemäriremppa olisi valmis. Avoinna olevasta maakuopasta ja liittämättömistä putkista päätellen työ on vielä kesken. Taas kerran ihailimme saunojen upeaa sijaintia ja niiden hienoa vilvoittelutilaa laitureineen joista pääsee löylyjen välillä uimaan. Saunoissa ovat sähkökiukaat. Niillä saunoista tehdään kuumahuoneita. Kerrostalohuoneistossa tämän jotenkin ymmärtää, mutta ei kyllä rantasaunassa - ei mitenkään.

Jauhelihakeiton ja päiväunien jälkeen (ekat tänä vuonna) Topi aloitti Tiikerikakun leipomisen. Topin ohella Rommi on kiinnostunut ruuanlaitosta ja leipomisesta - siltä ei jää yhtään käden liikettä tai tuoksua huomaamatta. 

Utössä on vain hyötyajoneuvoja
Kuva: Topi Lähteenmäki

Lämpöä ja vesisadetta

Veneranta

Veneranta kaksi päivää myöhemmin

Maisema muuttui oikeastaan yhdessä yössä lämpöasteiden ja vesisateen vaikutuksesta, valkoinen maisema musteni. 

Veneemme nostettiin pakkaspäivänä joita riittikin tähän hetkeen saakka, joten pohjan pesuun päästiin vasta nyt. Juurikaan likaa, ei ollut, joka kai johtuu Utön selvästi rannikkoa puhtaamasta vedestä, vain jonkin verran leväkasvustoa vesirajassa ja peräpeilissä. Moottori sai myös syyshuollon. Oliko talvi tässä  - jotenkin vaan haluan uskoa helmikuun heleisiin pakkasiin eli pidetään vene maissa vaikka juuri nyt sen voisi laskea sulaan veteen. Meren jäätymiseen en enää usko.

En ole innokkaimpia sairaustarinoiden kertojia niin tässä jatkoa kuitenkin jatkoa omaani.. 
Olin turhan optimistinen polveni ja nilkkani sparanemisen uhteen reilun viikon takaisen kaatumisen johdosta. Edelleen tuntuu kipua kävellessä eikä jalkaterä siedä kovin kummallista kiertoa ilman suurempaa kipua. Ehkä edelleen tulee välttää kaikenlaista rasitusta, jotenkin vaan tekisi mieli juoksuenkille tai ainakin sauvakävelylle varsinkin kun Topi polkee läskipyörällä lähes päivittäin 20-50 kilometrin matkoja. 
Toipiluus ja sadesää on toki hyvä syy jäädä sisätiloihin ja uppoutua tuoliin kirjan ääreen. Ja jos ei jaksa lukea niin YLE tarjoaa laadukkaita dokumentteja ja sarjoja, joita voi katsella Areenasta silloin kun sille tuntuu, urheilualähetyksiä (=jalkapalloa ja Kaisan hiihtoa) unohtamatta.

Tänään luovuimme hyväkuntoisesta joulukuusesta, jonka Topi kantoi heti aamusta ulos - jokin siivouspuuska häntä selvästi vaivasi kun oli minun kauppareissun aikana imuroinut koko kodin. Vitsailtiin, että voisimme koittaa myydä Huutonetissa uutta vastaavaa joulukuusta, koska se ei juurikaan tiputtanut neulasia eli olisi varmasti voinut jatkaa virassaan vielä pitkälle kevääseen.

Nyt varmistui, että saamme Utöseen viikolnopuksi koko purjehduskisaveneemme X2:n miehistön (6 henk.) helmikuun puolessa välissä. Saari on luullakseni purjehtijoille tuttu kesämodessaan, mutta ei talvella. Toivotaan sään säätelijöitä puolellemme jotta tapaamisesta tulisi hauska kuten viime talvena Luostolla reilun 20 asteen pakkaskelissä.

Tänään aamulla tuulee 16 m/s ja luvassa on jopa myrskylukemia - seurataan mielenkiinnolla.

Alla muutama näpäys talven muistolle..

Utön kylää

Topi ja Rommi

Venevajoja

Muutama päivä sitten kuulin uutisen, joka koski naapurikapakkaani Pub Sirdietä Helsingin Kalliossa.  Sirdien isähahmo Petar Petroy on siirtynyt ikuisuuteen. 

Vaikka Pub Sirdie sijaitsee Kallion kotiani vastapäisen talon kivijalassa en kovin montaa kertaa ole siellä iltojani istunut, mutta jokainen käynti on ollut mieltä kohottava. Petarin höyrymakkaralle ei löydy vertaistaan koko kaupungista - tunnelma on jotain kai 60-luvulta.  
Monesti olen kotonani kuudennessa kerroksessa herännyt aamun pikkutunteina Sirdien sulkemisen aikoihin juopuneiden örinöihin ja huutoihin, joskus kinasteluunkin, mutta myös nauruun ja soittoon. Mieleen muistuu  yö jolloin heräsin "Banaanilastaajan lauluun", joka kaikui komeasti Kolmannen Linjan korkeiden talojen seinistä. Laulaja selvästi piti soundista, joten esitys kesti kohtalaisen kauan.

Petarille kirjoitettu muistokirjoitus on luettavissa osoitteessa http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/satakahdeksankymmenta/

Lauantai oli Utössä kirkas ja tuuleton. Aurinko lämmitti ja ilmassa oli aivan kuin kevään henkäys. Kiersimme Utön itärannan jäätynyttä merilevävallia kameroiden kanssa. Rommi oli päässyt loimestaan ja me avasimme takkimme. Sunnuntainakin elohopea lämpömittarissa kipusi karvan verran plussan puolelle, mutta kohtalainen tuuli sai ilman purevammaksi kuin lauantaina. Vuoden alusta alkanut pakkajakso on takana. Lunta on nyt saarella ja sitä saatiin vielä pari senttiä lisää viime yönä. Ensi viikon sääennusteessa on vesisateita ja jopa +5°C lämpötiloja, joten lumesta päästään.

Pari päivää sitten minä pääsin kyynersauvoista. Polvi vielä vihoitelee, mutta paranee nopeasti. Uskon tässäkin enemmän liikuntaan kuin lepoon. Päivittäin ollaan Rommin kanssa kävelty hissukseen varustuksena kamera ja/tai kiikari. Etsimeen on saatu ainakin merimetsoja, sinisorsia, tukkasotkia, lapasotkia, kyhmyjoutsenia, variksia, merilokkeja, tilhiä, vihervarpusia, talitiaisia, merikotkia, punatulkkuja. Topi on havainnut edellisten lisäksi vielä talvehtivan kiurun ja kangaskiuruja.

Stenhuset. Helsingissä ei ole näin vanhaa kivitaloa. Talon
käyttötarkoituksen muuttuessa siitä on purettu tulisijat.

Kuvassa nykyisin kotiseutumuseona toimiva Stenhuset on Utön vanhin rakennus. Se on rakennettu majakanvartijoiden virka-asunnoksi jo vuonna 1753. Tässä  tehtävässä se toimi aina 1860-luvulle saakka jolloin majakanvartijat muuttivat tien toiselle puolelle rakennettuun taloon. 

Majakan ovelta mäkeä alas Stenhusetin ovelle askelia tulee 140, ylämäkeen ehkä parisenkymmentä enemmän. Minkälaista olisikaan päästä hetkeksi historiaan ja kulkea majakanvartijana sama reitti ehkä myrskylyhty kädessä majakalta taloon. Vilkaista majakan suuntaan ja todeta valon syttyneen. Nostaa lakki takin kanssa naulaan, kopistella lumet saappaista tai ehkä polkaista ne jalasta ja asettua uunin ääreen hetkeksi lämmittelemään. Kädessä ehkä piippu tai koiran kaula rapsutettavana.

Toipilaana saaressa ja koirajuttuja

Keikuttelu kyynärsauvoilla jäi lyhyemmäksi kuin uskoin. Ilmeisesti mitään ei ollutkaan polvessa hajonnut, kun kävely jo tänään keskiviikkona luonnistuu ilman oikean käden sauvaa. Liekö hyvien kipulääkkeiden ansiota, että kuntoutuminen tapahtuu näin nopeasti, sunnuntaina kun jalan varaan ei voinut painoa laskea juuri ollenkaan - länsimainen lääketiede on korkealla tasolla :-) Toipilaana voin hyvällä syyllä jäädä sisälle lukemaan, menossa kirja jonka posti toi kaverin vinkkaamana, Yksinpurjehdus maapallon ympäri, Joshua Slocum. Joshua Slocum on ensimmäinen maailman ympäri yksin purjehtinut uskalikko (merikapteeni), sluuppi tyyppisen veneen nimi on Spray. Pallon kierto alkoi Bostonista 1985 ja kesti kolme vuotta. Melkoinen suoritus sen aikaisilla navigointivälineillä.  

Enää emme epäile Rommi -koiraa vaihdetun niinkuin Kekkosen kohdalla aikanaan Neuvostoliitossa kai kävi? Rommin tutut tavat ovat todisteena siitä. Rommin oma turkki on trimmauksen jälkeen niin lyhyt, että tarvitaan keinoturkista tehtyä loimea ulkoiltaessa pakkasessa ja tuulessa. 

Rommi keinoturkissaan

Karva kasvaa nopeasti, joten kohta se selviää taas omillaan. Kiitos vaan Eevalle laadukkaasta loimesta.

Paria hienoa villapaitaa on Rommilla soviteltu, mutta ne päällä se ei suostu liikkumaan. Loimen kanssakin jähmettymistä tapahtuu, mutta vain ulos lähtiessä ja sisätiloissa. Ulkona sitten vauhti on entisen mukaista.

Kutsuin helmikuun viikonlopuksi tänne Utöhön purjehduskisamiehistömme  perinteiseksi muodostuneen "talvileirin" merkeissä. Toivon, että kaikille sopiva viikonloppu löytyy.

Alla blogini lukijan toivomuksesta muuttumisleikkikuvia Rommista ennen trimmausta ja sen jälkeen.

Ennen

Jälkeen

Pakkasviikonloppu huolineen mantereella

Perjantaina nousimme laivaan klo 5.30 seilaksemme mantereelle. Matkan ihe oli hyvän ystäväni Päivin 60-vuotisjuhla Suvilahdessa lauantaina. Ensin käväistiin Kaarinassa eläinlääkärillä hoidattamassa Rommi -koiran kipeää korvaa. Onneksi vaiva oli korvalehdessä eikä korvakäytävässä ja paranee saaduilla tipoilla parissa viikossa. Kaarinasta ajoimme Vesilahdelle, jonne jätimme Rommin ekaan turkin trimmaukseen ja kasvattajan hoitoon viikonlopuksi.

Rumarin linjataulu Ms Eivorin väylän varrella         Kuva: Topi Lähteenmäki

Vierailu oli varmasti Rommille mieleinen koska tapasi äitinsä ja siskonsa. Turkin nyppiminen ei kai sitten olekaan niin mukavaa, mutta siihenkin tottuu kun se ei ole kivuliasta oikein tehtynä. Vauhtia koirakaveruksilla näytti olevan jo alusta lähtien. Äiti ja tytär hyppivät tuoleille ja sohville, joten Topin kanssa pelättiin Romminkin oppivan huonoille tavoille. Vesilahdelta ajettiin vielä Nokialle jossa käytiin katsomassa 300mm objektiivia Topin kameraan kevään lintukuvauksia varten. Obiska oli hyvässä kunnossa ja  myyjä sekä hänen perheensä erittäin mukavia joten kaupat tehtiin.

Tampereelta sitten autolla Sipooseen, jonne Topi jäi äidin luokse viikonlopuksi. Itse ajelin vielä Katajanokalle, josta olin vuokrannut huoneistomajoituksen pariksi yöksi. Kannettuani kassit sisälle kello olikin jo 21.30. Ilmoituksessa mainittu sähkösauna "naps" päälle. Tunnin odottelun jälkeen löylyhuone oli vain hailakka, vilkaisu kiukaaseen paljasti syyn, vain yksi sähkövastus hehkuin punaisena vaikka lämmönsäätö oli täysillä. Eipä kauheasti harmittanut - kuumahuoneitahan nämä sähkösaunat ovat eivätkä oikeita saunoja. Tyydyin suihkuun.

Rumarin kallioita Ms Eivorin väylän varrella         Kuva: Topi Lähteenmäki

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin Tikkurilaan purjehduskaverin parturiliikkeeseen trimmauttamaan oman tukkani ja partani synttärijuhlakuntoon. Pakkasta oli Skattallakin -14°C joten mietin herätessäni, että lähteekö auto käyntiin kadun varresta. Ei lähtenyt. Koelaudan mittareihin tuli kyllä valot ja tuore akku tuntui olevan voimissaan. Kuitenkin virta-avainta käännetäessä starttimoottori ei pyörittänyt - kuului vain "naks". 
Robert Cafen aamukahvin jälkeen junaan ja parturiin julkisilla. Tukasta ja parrasta tuli se mitä toivoinkin - nyt kelpasi illalla näyttäytyä synttäreillä. Puolilta päivin soittelin parturista xappiukolleni, joka tarjoutuikin lähtemään Skattalle hinaamaan autoni käyntiin omalla vanhalla Mersullaan. Monien auton alle kyykistelyjen jälkeen löytyi Passatistani vetolenkki etupuskurista ja auto käynnistyi heti hinauksessa "mäkilähdöllä". Kokeiltiin taas startata, mutta starttimoottori ei tosiaankaan pyörittänyt. Soittelin ensin tuttuun autokorjaamoon (kantasuomalaisen kotikorjaamo). Kerroin tiukan aikatauluni, Utöseen paluun ja Rommi -koiran noudon. Hesasta oli päästävä Passatilla pois jo seuraavana päivänä. Tarinani ei vedonnut korjaajaan, joka epäili uuden starttimoottorin saamista mistään lauantaina tähän aikaan ja valitteli, että pitää asentaa vielä yhteen autoon lohkolämmitin ja sitten onkin jo lauantaina iltapäivässä ja työt lopetettava.

Onneksi xappiukkoni muisti lentoaseman lähellä olevan mamujen autokorjaamon, jonne suuntasimme oitis. Korjaamolla oli päällä täysi tohina. kiireestä huolimatta johtaja tarjosi heti kättä ja kuunneltuani tarinani ja lupasi auttaa jos vain pystyy. Kohta löytyikin varaosakauppiaalta Passatin  starttimoottori, jota lähdettiinkin heti hakemaan. Johtaja lupasi, että se asennetaan vielä päivän aikana mikäli voimme vain odottaa. Lauantaista huolimatta haluttiin palvella eli auttaa. Kolmen tunnin kuluttua uusi startti oli paikoillaan, testattu ja maksun aika. Johtaja kertoi asiallisesti startin hinnan laskutti työtä vain 1,25 tuntia (50 eur/tunti) ja esitteli tietokoneeltaan työn eri vaiheista otetut valokuvat. Sain kuitin hommasta pyytämättä. Fiilis oli korkealla kun hyvästelin ja kiittelin alkuillasta xappiukkoni ja suuntasin autolla taas Skattalle.

Snäckön länsiviitta Ms Eivorin väylän varrella
Kuva: Topi Lähteenmäki

 

Synttärijuhlilta palatessani juoksin Itäväylällä kiinni vapaata taksia. Astuin hankeen ja liukastuin. Vasemman jalan jalkaterä oli ankkuroitunut hankeen kun kaaduin kyljelleen. Kierto tuntui kovana kipuna polvilumpiossa niin, että oli vaikea päästä taas jalkeille. Onneksi ei autoja tullut kun makasin kadulla. Taksi vei majapaikkaan. Taksilta majapaikan ovelle kävellessä huomasin, että jalka ei juurikaan kanna, oli otettava kaiteista ja seinistä tukea. Päätin kuitenkin odottaa aamuun Buranan voimalla ja tehdä uuden arvion polvesta silloin. Kipeä se oli edelleen ja niin oli etsittävä lääkäriasema, jossa myös sunnuntaina on röntgen auki, löytyi Vantaalta Flamingosta. Röntgenkuvista näkyi, että luut ja lumpio olivat ehjät. Kipu oli edelleen kova - pyörrytti. Lääkäri määräsi kipugeeliä ja särkylääkkeitä ja kehoitti käyttämään kyynersauvoja, jotka sainkin mukaan. Näillä kävely tuntui heti paremmalta. Apteekit olivat jo kiinni, joten lääkkeitä sain vasta maanantaina Paraisilta. Lääkäri kehoitti uudelle käynnille mikäli kipu jatkuu. Tuolloin on tähystettävä onko jotain nivelsiteitä, kierukoita tms. vaurioitunut. Vielä lopuksi piti esittää lääkärille valkoinen valhe, että mulla on automaattivaihteinen auto koska hän epäili kuntoani ajaa samana päivänä autoa Vesilahdelle ja Tampereelle. Automaattivaihteista autoa kun ajetaan vain oikealla terveellä jalalla.

Sunnuntaina alkuillasta matka jatkui siis Vesilahdelle, josta noudimme Rommi -koiran. Rommi oli menettänyt pitkän karvansa ja näytti aivan vieraalle, epäilimme koiran vaihtuneen ;-) Nyt Rommi näytti samalle kuin äitinsä ja siskonsa. Huonot tavatkin Rommi oli hyvin oppinut hypätessään heti tullessamme tuolille ja sieltä edelleen pöydälle.

Illalla Tampereen huoneistomajoitukseen tultaessa Topin raahatessa kasseja rappukäytävässä hän liukastui lumisilla kengillä kivirappusissa kolautaen polvensa. Tuskaisen portaikossa makailun jälkeen hän raahautui huoneistoon ja nukkumaan. 
Tampereelle tultaessa pakkasta oli jo -24°C, joten päätin laittaa herätyskellon soimaan yöllä klo 3.00 ja käydä tyhjäkäyttämässä autoa. Näin ehkä varmistaisin, että se starttaa aamulla klo 6.30 kun lähdemme kohti Pärnäisiä ja Ms Eivoria. Huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkuin ilman uusia ongelmia lumipyryssä ja osin jäätävässä sateessa. Topin polvikin oli levossa jo paljon parempi ja hän pystyi kantamaan kassit autoon. Matkalla vielä yksi nopeuskamera välähti 80 km/h alueella - vilkaistuani nopeusmittaria se näytti n. 85 km/h. Toivotaan, että selviän huomautuksella.

Kyhmyjoutsenia Nötössä                     Kuva: Topi Lähteenmäki

Ms Eivoriin ehdittiin ajoissa. Topi kantoi taas kassit ja minä köpöttelin kyynärsauvoilla Rommin kanssa laivaan jossa parhaillaan seilaamme kohti Utöötä kauniissa talvisäässä auringon paistaessa. Topi napsii kuvia uudella 300mm teleobjektiivilla. Harvinaisempi haikara tallentui kameran muistikortille muiden laivalla olevien lintuharrastajien vihjeestä Aspön rantakailiskossa.

Kaikesta huolimatta reissu mantereelle kannatti. Päivin 60 -vuotisjuhlat olivat todella mukavat. Tapasin useita ystäviä, joita en ollut tavannut vuosiin. Päivin kiitospuheesta jäi mieleen lainaus joltain ajattelijalta. "Me emme täytä vuosia vaan vuodet täyttävät meidät."

Kelit kohdallaan

Maanantaina tuulta 14 m/s ja lunta pyryttää nopeina kuuroina kaakkoistuulen viskomana vaakasuoraan - 2 °C pikkupakkasessa. Tällaiseksi kuvittelinkin ulkosaaren talven. Karvalakkia syvemmälle, alppinistin aurinkolasit suojaamaan voimalla silmiin iskeytyviä lumikiteitä ja kävellen kohti saaren itäistä rantaa. Fiilis on mahtava kun on oikein pukeutunut. 

Viikon aikana syntynyt jääpeite, joka oli vahvuudeltaa jo 9-10 cm on hävinnyt yhdessä yössä. Meri kuohuu taas vapaana ja voimakkaana.  Jäätä on enää saaren suojaisessa pohjoisen puoleisella lahdella.

Luistelua luomujäällä

Vielä eilen sunnuntaina suunnittelimme auraavamme meren jäälle luistelukentän - nyt sitä ei enää olisi, joten hukkaan olisi mennyt se työ. Luistelijoiden onneksi koulun lähellä on niitty jonne nousuvesi jäätyi synnyttäen luonnon luistinkentän. Luistelijoita kentän vaatimaton koko ei tuntunut haittaavan.

Nyt ei pyydetä kalaa merestä, vene on talviteloilla - panee miettimään päivän ruokalistaa. Äkkiä tulee mieleen jauheliha, kana ja makkara. Jauheliha ja kanakin oli tänään kaupasta loppu, joten nakkilinjalle päädyttiin vaikka viime viikolla syötiin nakkikastiketta ja makkarakeittoa. Ehkä teemmekin kunnon äijäruokaa. Paistetaan uunissa nakkeja joiden verhoksi kierretään pekonia. Nämä perunamuusin ja porkkanaraasteen kanssa. Jälkiruuaksi uunibanaanit vaniljakastikkeen kera - ei paha. Kauppa aukeaa taas illalla laivan tulon jälkeen, joten sieltä saa taas vaikka mitä.

Sunnuntain juoksu- (hölkkä) lenkki - taisi olla neljäs tänä vuonna ja tuntui jo mukavammalta vaikka tuulta oli reippaasti. Vaikka en ole juossut koko syksynä niin kyllä se jotenkin solumuistiin on jäänyt. Vielä kun saisi pois 10 kiloa painosta niin aina vaan helpottaisi. Joulun suklaata ja makeisia sekä koko piparkakkutalo on vielä syömättä, joten painon putoamiselle ei ole reaalisia odotuksia. 

Tiistaina tuulinen sää lumisateen kera jatkui koko päivän. Luntakin on jo tuulen kinostamana paikoitellen 30-40 cm.

Topi pani läskit pyörimään

Topi sai testattavaksi "läskipyörän", jolla ajelikin pitkin Utön lumisia teitä ja polkuja päivän aikana 51 km. Mielestäni hyvä suoritus pakkasessa ja reilun 10 m/s tuulessa. Innostus ajokkiin oli niin kova, että mikään ei olisi kai häntä pysäyttänyt.

Perjantaina suuntaamme mantereelle. Lähtö on aikainen eli klo 5.30. Hyvän ystävän 60 -vuotispäiviä ei kuitenkaan voi jättää väliin. Samaan reissuun on tullut niin paljon ohjelmaa, että täytyy varmaan laatia minuuttiaikataulu. Tänään piti vielä varata eläinlääkärille aika Kaarinaan - Rommi -koiran korva on kai tulehtunut :-( Maanantaina sitten takasin saareen.

Tähyilyä mantereelle

Meri jäätyy

Talvi on pitänyt otteensa. Peräkkäisiä pakkaspäiviä on ollut useita. Lämpötila -10 °C molemmin puolin. Kohtalaisen tuulen (5-10 m/s) ja 70-80%:n kosteuden kanssa ilma on raakaa. Onneksi tuli täydennettyä vaatevarastoa heinäkuun Huippuvuoripurjehduksella. Norjan hintataso ulkoiluun suunnitelluissa laatumerkeissä oli selvästi Suomen hintoja alhaisemmat joten kannatti antaa Visan laulaa. Mantereen pakkaslukemat ovat olleet näitäkin kovempia, joten kylmää on sielläkin.

-7° C, tuuli 8 m/s

 
Kylmästä huolimatta olemme kuitenkin kulkeneet kameran kanssa tutut rannat napsien aina vaan hienompia  kuvia. 

Rommi-koira ei suostu liikkumaan uudessa villapaidassa ja on välillä kylmissään. Tassut tuntuvat olevan kylmälle herkimmät. Luulenpa, että jos hankimme Romiille talvitöppöset niin hän ei suostu niiden kanssa kulkemaan - no onhan vaatetus vierasta suden sukulaiselle. Onneksi Rommi painaa niin vähän, että sitä voi tarvittaessa kantaa.

Rommi ja Topi jäällä

Blogin kirjoitushetki

Juuri nyt alkoi pyryttämään lunta joten on suunnattava ulos nauttimaan säästä.

Tekstin lopussa muutama kuva talvisesta Utöstä.

Lunta ja pakkasta

Muutaman pakkaspäivän kyljessä saatiin myös ensinmäiset lumisateet. Kevyttä pakkaslunta on satanut 3-5 cm. Tänään pakkasta oli jo 11 astetta ja tuulta 7 m/s koillisesta. Maisema muuttui valkoiseksi ja on kylmää. Pitää oikeasti miettiä mitä pukee päälle.

Mereltä nousee kosteutta, jonka tuuli työntää saarelle. Erityisen raikkaan tuntuista puhdasta meri-ilmaa on nyt tarjolla. 

Veneemme on nyt maissa trailerin päällä eikä varmaan muutamaan viikkoon kalasteta.  Toki se on siitä tarvittaessa nopeastikin taas vedessä. Verkkojen putsaus pakkasella ei onnistu, jäätyy verkot ja sormet - eipä nuo viime aikojen saaliitkaan houkuta.

Lähes puoleen vuoteen en ole käynyt lenkillä joten nyt piti kokeilla sitäkin. Olen yrittänyt vieroittaa itseni lenkkeilystä, muutama retkahtaminen kuitenkin sallittakoon.






<- Vieressä kuvakaappaus GPS:stä joka kulki lenkillä mukana. Kuten kuvasta näkyy lenkille tulee pituutta reilut viisi kilometriä. Juoksualusta on vaihtelevaa hiekkatietä, mukulakiveä, polkua ja niittyä - polkujuoksua. Pimeässä otsalampun valokeilaa seuraten juoksu maistuu parhaalle. 

Tänään tehtiin saunalle polttopuita. Sahattiin kuljetuslavoja tuulessa ja lumituiskussa, valmista tuli. Viisitoista lavaa on nyt pinottu pätkinä saunan päätyyn ostoklapien seuraksi. Olisi Naatitaan ja kylvetään vasta huomenna. Tänä iltana katsotaan TV:stä nuorten jääkiekon MM-kisojen loppuottelua Suomi - Venäjä. Parempi joukkue voittaa, olivat maiden presidentit sopuisasti aamulla todenneet.

Hyvää Uutta vuotta !

Pari päivää on täälläkin ollut muutama aste pakkasta. Kohtaisen tuulen kera ilma tuntuu hyvin kylmältä. Untuvatakissa ei meinaa tareta. Shortsit vaihtui pitkiin jo Itsenäisyyspäivän jälkeen - tätä tietoa oli joku lukijoista vailla. Juuri tällä hetkellä tiputtelee hiljalleen lunta ja maa on saanut ohuen valkoisen peiton. Voisipa herätä huomenna valkoiseen maisemaan. Meri on vielä avoin, tosin suojaisten lahtien rantakivillä on alkavia jääkuorrutuksia. Sääennusteen mukaan pakkaset jatkuvat koko viikon, joten ehkä on aika vetää vene trailerille ja kuivalle maalle talvehtimaan. Koska kalastaminen ei ole ammatti, sitä ei tarvitse jatkaa sormet kohmeessa.

Uusi vuosi ottettiin vastaan Utössä eri tavoin mm. hotellin tanssiaisissa, jossa bändinä Jaakko Kuusisto sekstet. Juhlakansaa oli paikalla saarelaisten lisäksi runsaasti, kuten kuulemma aina Uutena vuotena. Toinen sesonki on sitten Pääsiäinen. Oma vuoden vaihteen yöllinen hetki kului Rommi -koiraa ilotulitukseen totutellessa - Topi tietysti kulki kuvaamassa ilotulitusta. Havaittavaa paukkukammoa ei Rommille syntynyt, mutta huolestuneisuutta ilmeni kohtalaisessa määrin. 
Utön katuvalot oli sammutettu, joten saarella oli aivan pimeää kun Kuukaan ei valaissut. Vaatimaton ilotulitus näkyi vasten tähtitaivasta. Majakkamäeltä olisi saattanut nähdä muilta saarilta ammuttuja raketteja - ainakin Jurmosta, mutta sinne emme ehtineet. Vuoden 2016 ensimmäinen päivä käynnistyi Topin kokoamalla brunssilla. Ikkunasta katseltiin eteläkärkeen vaeltavia turisteja kameroineen. Samat  kohteet mielessä kuin meilläkin aallot ja meri.

                                                                                        ********

Listattiin naapurin kanssa Helsingin Kalliosta Utöseen muuttaneita. Meitä on täällä tällä hetkellä Toiselta, Kolmannelta, Neljänneltä ja Viideneltä Linjalta. Ensilinjalta kun vielä jo muuttaa niin sitten on koossa Pokerista tuttu suora :-)

Alla kuvia vuoden 2015 viimeiseltä päivältä.