Myöhästyimme perjantaina laivasta. Topin Onnibussi Helsingistä Turkuun oli myöhässä. Oli yövyttävä Nauvossa ja odoteltava seuraavana päivänä lähtevää laivaa. Meillä on aikaa, joten yö ja aamupäivä Nauvossa ei hetken päästä enää harmittanut. 

Autoni kelpasi katsastusmiehelle ja löysin myös kohtuuhintaiset nastarenkaat Kaarinasta tai oikeastaan Koreasta, jossa ne on valmistettu. Merkkiä en muista, mutta ei ole formuloista tuttu. Enpä vieläkään voi olla hämmästelemättä miten ystävällistä ja eleetöntä palvelu katsastusasemilla nykyisin on. 

Topia odotellessa kävin Raisiossa Biltemassa ostamassa veneeseen uuden akun. Samalla tuli ostoskärryyn kerätyksi muutakin tarpeellista käyttötavaraa kuten kaulin, poranteriä, jouluvalot, lahjapaperia ja narua sekä akkulaturi. Johtuiko huonontuneesta muistista vai kassalla tapahtuneesta hämmentävästä hetkestä niin unohdin akun kassalle - tämän huomasin vasta Nauvossa, joten puhelimessa sovittiin Bilteman kanssa, että säilyttävät akkua seuraavaan käyntiini, jonka arvioin olevan ensi vuonna. 

Niin tuo tapaus kassalla oli seuraava. Kassajonossa edelläni oli mies ja pieni ehkä neljävuotias tyttö. Heidän kerätessä ostoksia tyttö osoitti varovasti sormella minua ja kuiskasi miehelle varmaankin isälleen 'joulupukki'. Kuulin tytön kommentin ja vastasin, että olen sen (joulupukin) veli. Isää hymyilytti. Tyttö pysyi vakavalla naamalla kannassaan roikkuessaan isänsä kädessä, koska seurasi katsellaan minua aina ovelle saakka. Onhan minulla pitkä harmaa parta ja päällä punainen toppatakki - hyvä arvaus.

Lauantain laivamatka tehtiin 20 m/s lounatuulessa, huiput 25 m/s. Ms Eivor on rakennettu Atlantin aaltoihin joten sen keinunta oli vähäisempää kuin luulimme. Utössäkin oltiin ajoissa, koska matkalla pysähdyttiin vain Nötössä ja Jurmossa. 

Sunnuntaina tuuli edelleen kovaa ja vettä tuli taivaalta erilaisina kuuroina. Ulkoiltiin vähän. Pieni ajelu toki tehtiin omalla veneellä tarkoituksena katsoa jos kuitenkin voisimme laskea yöksi pari kalaverkkoa. Saimme päällemme kovan rankkasateen ja luovuimme ajatuksesta. Samaan aikaan Utöön luotsilauturiin oli tulossa tuttu suuri Turkulainen purjevene Anya. Se jäi ensin ankkuriin väylälle, jota itsekin kommentoivat jollain teknisillä ongelmilla. Myöhemmin olin ottamassa köysiä vastaan heidän kiinnittyessä laituriin johon jäivätkin sitten yöksi.

Maanantaina sää oli suunnilleen edellisen kaltainen - hieman kuivempi, tuuli kääntyi länteen. Anya oli päättänyt jäädä odottelemaan vielä kevyempää tuulta. Ms Eivor saapui Utöseen puolilta päivin. Se ei päässyt tuulesta johtuen omaan laituriinsa ja kiinnittyi luotsilauriin, josta Anya joutui väistymään. Kohtalainen harjoitus syntyi Anyan siirrosta joka lopuksi päättyi toivotulla tavalla.

Useamman päivän jatkunut kova tuuli samasta suunnasta nosti komiat aallot ja oli suorastaa huikeaa käydä niitä katsomassa Utön eteläkärjessä. www.aaltopoiju.fi -sivuston mukaan aallot olivat kuusimetrisiä. Otettiin kuvia ja videota, mutta ei niistä kyllä samaan fiilikseen pääse. 

Huomiseksi on ennustettu vähemmän tuulta, joten ehkä myös Rommi -koirakin viihtyy paremmin ulkona. Onhan viisikiloisen koiran pidettävä jalat tukevasti maassa kahdenkymmenen metrin tuulessa.

Rommi kiittää saamastaan villapaidasta.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ensimmäinen pakkasyö Utössä. Aamulla saaren keskiosassa olevat vesilätäköt olivat jäässä ja maa osin kuurassa. Rannan tuntumassa lätäköt jäätyivät vasta päivän aikana vaikka ilman lämpö oli jo pari astetta plussan puolella. Jäätyminen johtui kai kohtalaisesta ja varsin kylmästä pohjoistuulesta. 

Keskiviikkona sitten tuuli kääntyi lounaaseen, jolloin myös ilma lämpeni selvästi - aina reiluun kuuteen seitsemään plusasteeseen. Koko loppuviikoksi on ennustettu kovaa tuulta jopa myrskyä. Se olisikin sitten ensimmäinen minun oloni aikana. Taivas pysyi koko päivän pilvessä ja ajoittain sateli vettä vaakasuoraan. Sopivilla varusteilla ulkoiltiin Rommin kanssa pariinkin kertaan. Saaren eteläniemessä käytiin taas tutkailemassa merta. Suuret aallot vyöryivät rantakalliolle ja pitivät sellaista pauhua, että oli hyvä tilaisuus kokeilla kuinka kovaa pystyy huutamaan. Kukaan ei varmasti kuulisi. Näin kertoi harjoitelleensa äänen käyttöä joku uutisten lukijoistamme.

Torstaiaamun märkä ja tuulinen sään vaihtui päivän kuluessa poutaiseksi. Tuuli moinasi hieman taivaan pysyessä pilvessä. Onnistuin hankkimaan suoraan tekijältä pukin konttiin yhden Suomen kauneimmista kirjoista, Jorma Tenovuon Utön linnut. 

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kirja on finalistien (5 kpl) joukossa WWF:n vuoden luontokirjaksi. Kirjan lisäksi oli varsin mielenkiintoista tutustua kirjailijaan / lintuharrastajaan ja hänen Utön 'tiluksiinsa'. Pieni punainen suojaisella paikalla majakan tuntumassa oleva talo mahtavalla näköalalla Utön satamaan.


Perjantaina on taas käytävä päiväseltään (klo 5.30 - 22.30) mantereella. Vähäiset velvollisuudet kuormittavat eli on käytävä hankkimassa autoon uudet talvirenkaat ja katsastamassa se. Auton tarpeen ollessa aivan minimissään homma tuntuu jotenkin vastemieliseltä - stäpaitsi ihan kohta taas on kevät ja kesärenkaiden aika. Jos ja kun katsastusmies löytää vielä huomautettavaa auton kunnosta poikii se uuden reissun mantereelle kuukauden sisällä korjaamoon ja uusinta katsastukseen. Toivon parasta! No toki samaan käyntiin voi aina yhdistää muitakin asioita, mm. tänään verkkokalastuskilpailun pokaalin nouto kultasepänliikkeestä, jossa se on ollut kaiverrettavana.

Perjantai. Huonosti nukutun lyhyen yön jälkeen olen laivassa. Ms Eivor keinuu kohtalaisesti 16 m/s lounaistuulessa. Olemme juuri pistäytyneet Jurmossa ja matka jatkuu kohti Nötötä. Pärnäisissä aikataulun mukaan ollaan klo 10. Saaret antavat kohta suojaa ja aallon pienentyessä keinuminen vähenee, ehkä sitten saamme aamiaista laivan keittiöstä. Merellähän nokkimisjärjestys on se, että ensin ruokitaan miehistö ja vasta sitten matkustajat (asiakkaat). Laivan kokki osallistuu oman alansa töiden lisäksi kansimiehen hommiin, joten ravintolan myynti katkeaa aina hetkeksi satamastopeilla.

Lauantaina tuulee 15 m/s pohjoisluoteesta. Tuuli on raakaa kun saatellaan Rommi koiran kanssa Topia laivalle. Ilmatieteenlaitoksen mukaan sää tuntuu -5 asteiselle. vaikka lämpötila on +4. Nyt voisi Rommi -koiran lisäksi olla mukana myös rommia lämmikkeeksi nestemäisessä muodossa, mutta ei oteta vielä kun kello ei ole kahtatoista. Laiturilla seisoivat kohmeiset kansimiehet toppa-asuissaan, jotka vihjailivat minulle olisiko minun jo aika luopua shortseista. Vastasin, että pukeudun sään enkä kalenterin mukaan. 

Topi lähti Ms Eivorin suojassa puskemaan kohti manteretta. Pitkin matkaa hän lähetteli minulle aaltokuvia isoista aalloista jotka ryskivät laivan kyljissä. Laivalaiturilta pois kävellessä sormet kaipasivat käsineitä joita ei tietenkään tullut matkaan. Ehdittiin kotiin juuri ennen räntäsateen alkamista - räntää tuli hetken aikaa ihan kunnolla, joskin ei se maata valkaissut.

Hannas Cafe auksi pariksi tunniksi iltapäivällä.  Tutustuttiin kahvilan runsaaseen matkamuistovalikoimaan ja hörpättiin kahvit pakastepullan kera. Kiinnostavinta oli ehdottomasti myynnissä olevat saaristoa käsittelevät kirjat ja muutama vanha kartta. Myös ensi vuoden majakkakanterit olivat myynnissä - en ostanut, vaan päätin kirjoittaa sen joulupukin kirjeeseen.

Sunnuntaina tuuli on moinannut ja teemme pitkähkön kävelylenkin Rommin kanssa saareen itäiseen osaan. Lyhyt raekuuro piiskasi kasvoja niin, että oli pako kääntyä selin. Rommi luimisti korvansa ja tahtoi syliin - hellyin.

Raekuuro pyyhkäisi yli saaren

Yritin vangita fiiliksen kameralla huonoin tuloksin. Pelkäsin kameran kastuvan liikaa ja sujautin sen takin sisään. Muutaman minuutin päästä tumma raskas pilvi oli ylittänyt saaren ja auringon säteet maalasivat kanervikon.

Itäniitty, jossa aikoinaan oli pari latoa ja Jurmolaisten karjaa

Rommi väsyi aamupäivän lenkistä niin kovasti, että tassujen pesun jälkeen viihtyi pedissään unimaisemissa pitkään. Tämä sopi minulle mainiosti, koska kesken oli tanskalaisen kirjailijan jänittävä kirja Lumen taju. Tapahtumat sijoittuvat Grönlantiin.

Itäniityllä Utön hautausmaan vieressä on yksinäisessä ketjuilla rajatussa
haudassa lepää joulukuussa 1916 hukkuneena Utöstä löydetty
Saksan keisarillisen laivaston
matruusi Buchwald. 

Torstai

Aika kuluu nopeasti - edellisestä tekstistäni on viikko. Päivät ovat toisilleen veljiä. Aamulla herätään hieman myöhemmin eli auringon noustessa, nautitaan hidas aamiainen, jonka jälkeen mennään Rommi-koiran kanssa aamulenkille ja sieltä veneelle ja verkoille. Verkkojen nosto ja niiden puhdistaminen sekä kalojen käsittely vie yllättävän paljon aikaa, joten aina emme ehdi kauppaan joka on auki klo 10-12. Kolmena päivänä viikossa se tosin aukeaa uudelleen iltapäivällä parisi tunniksi.

Emme syö saaressa pikaruokaa, joten ruuan valmistus ottaa myös oman aikansa. Kalaa syömme arvatenkin jossain muodossa joka päivä. Iltapäivällä kun vielä on päivän valoa teemme saarikävelyn, kuvausretken tai joskus veneellä ajelun sään sen salliessa. Ilta pimenee marraskuussa jo viiden aikoihin jolloin vetäydytään sisätiloihin sähkövalon ääreen - surffailua netissä, lukemista. TV jne.

Utön kylätie

Utön oma pieni kirjasto on auki keskiviikkona 18-20. Tiistaisin voi harrastaa balettia, kerran kuussa kokoontuu Utön Punaisen ristin ensiapuryhmä. Joskus yllätysohjelmaa tarjoaa Rajavartiolaitos helikopterilaskeutumisilla ja Puolustusvoimat harjoituksillaan. Laivoja on myös kiva bongata ikkunan läpi. Saaren hotelli on auki ympäri vuoden joskin siellä ei juurikaan loppusyksystä ole asiakkaita. 

Olen jo vuosia sitten todennut, että on rauhoittavaa kun voi katsoa kauas - horisonttiin - niin kauas, että katse ei kohtaa mitään. Parasta mielen hallintaa tai helppoa joogaa.

Tänä iltana istun saunan löylyjen välillä vilvoittelemassa terassilla tihkusateessa. Ilta on sysimusta. Ääninä vai meren kohina. Majakan kapea valokeila piirtää horisonttia, jonka voi kuvitella helikopterin roottorin siiviksi. Se kannattelee saartamme pitäen meidät pinnalla.

Perjantai

Tuulen oli ennustettu lisääntyvän ja kääntyvän koiliseen edellisen melko tyynen päivän jälkeen. Verkoille mentäessä veneemme akku oli tyhjentynyt ja moottori ei käynnistynyt. Verkot on kuitenkin haettava, joten lainasimme naapurin pientä soutupaattia. Soutaminen vastatuuleen ja aaltoon kävi hyvin kuntosalitreenistä. Kolmesta verkosta saimme 11 simppua, säynävän ja pari pientä kampelaa. Kampelat ja simput pääsivät takaisin mereen, säynävä ehti kuolla. Yhdentoista simpun irroitaminen verkoista tuulisella verkkoseinällä pani sormet koville. Ilman lämpökin oli jo alle 4 astetta. Edellisen päivän taimen oli vielä hyvin muistissa. 

Rommi -koira sai verkkoreissulla sen verran kylmää, että ei halunnut ulos kuin vasta iltapäivällä. Ehdotin ulkoilua tutulla tavalla näyttämällä valjaita. Jalkeillaan oleva koira painoi päätä alas ja laahusti petiinsä pudoten makuulle - ymmärsin kehon kieltä joten jäätiin kotiin.

Paluumatkalla matereelta saareen eli ulos. Rommi -koira sai rokotuksen ja muutkin asiat ehdittiin hyvin hoitaa. Eläinlääkäri oli huonokuuloinen, joten hänen kanssaan ei juuri juttelusta tullut mitään. Näkökään ei ollut ihan priima, koska joutui lataamaan rokotuspiikin ikkunan ääressä kirkkaassa päivän valossa. Kotisivujen mukaan hän erikoistunut kissoihin ja koiriin tehden myös kotikäyntejä. Nyt mentiin kuitenkin lääkärin kotiin, jossa oli vastaanotto. Rommin rotua hän ei tuntenut, joten jäin miettimään hänen asiantuntemustaan. Toisaalta en tunne lääketiedettä, joten ehkä koirarotuja ei opikaan tuntemaan vaan tähdellisempää. Herttainen täti. Hieman vastaavalla tavalla yllätyin kesällä Huippuvuorilla kun selvisi, että Turussa tähtitiedettä "loppusuoralla" opiskeleva ei tuntenut tähtikuvioita taivaalla - no Otavan tunsi. Hän kertoi opiskelun olevan lähinnä fysiikkaa eikä taivaalle tuijottelua linssikerrosten läpi vaan tietokoneen ruutua laskien taivaankappaleiden siirtymiä jne.

Lyhytnokkahanhi                            Kuva: Topi Lähteenmäki

Shoppailukierroksemme Kaarinassa, Turussa ja Raisiossa alkoi siis eläinlääkärikäynnillä, sieltä Mustiin&Mirriin Rommille eväitä ostamaan, sitten Alkoon. Sieltä Motonettiin ja edelleen Ikeaan (nyt löytyy makuupaikka kolmelle vieraalle). Lopuksi vielä kultasepänliikkeeseen, jonne jätettiin Utön verkkokalastuskilpailun kiertopalkinto kaiverretavaksi ja LIDLiin hakemaan jotain mitä Utö Handelista ei saa. Tavaraa kertyi maitokärryllisen verran.

On vielä urattava yksi kappale Rommi -koiralle, joka on todella uskomaton pentu. Käyttäytyy rauhallisesti kaikissa tilanteissa, oli sitten ympärillä koiria tai muita ihmisiä. Osaa todella ottaa asiat rennosti autossa ja laivassa.

Toivotaan, että vastaisesta tuulesta huolimatta laiva ehtisi Utöseen ennen kuin Hercule Poirot aloitaa rikoksen selvittelyn TV:ssä.

Aamurusko laivan kannelta kuvattuna.
Kuva: Topi Lähteenmäki

Kello on perjantai aamuna vasta hieman yli kuusi. Olemme matkalla sisään eli matereelle. Rommi- koiran ekasta rokotuksesta on kulunut kuukausi ja on aika ottaa rokotuksen tehoste. Kolmas käynti on sitten vasta vuoden kuluttua.  Meidän lisäksi Utöstä lähti vain yksi pariskunta ja saaren ehdottomasti kovakuntoisin mies. Jurmosta saatiin mukaan lisää matkustajia, pariskunta ja kaksi koiraa, lintuharrastaja. Rommi nukkuu tutussa piknik-korissa ja Topi torkahtelee vahtien Rommin unta. Rokotus jännittää Topia enemmän kuin Rommia.

Eivor laiva kyntää mustaa merta. Maisemassa muutama vilkkuva merimerkki. Plotterin avulla varmaankin seuraa laivaväylää ja tutkalla ja AIS:lla havaitsee mahdolliset muut liikkujat. Taivas on puolipilvessa - vain muutama tähti näkyy pilvien raosta. Paria kirkasta kohdetta tuli tuijoteltua planeettana, taisivat kuitenkin olla korkealla lentäviä lentokoneita.

Luin Juha Laaksosen aikaisemmin mainitsemani tuoreen dekkarin Murha lintusaarella. Juoni tarinassa oli pieni pettymys. Sen sijaan kirjassa kuvattiin varsin värikkäästi Utön vakiasukkaita  ja tuttuja lintuharrastajia tosin muutetuilla nimillä. Kiinnostavaa tietoa oli myös linnuista ja Utöstä. Voi olla, että kirja ei ihan kolahda muille kuin utöläisille.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Saarella oli muutaman päivän mittainen sotaharjoitus kun maastopukuun verhoutuneet  ja rynnäkkökivääreillä varustetut varusmiehet vaelsivat Utön teitä ja polkuja. Olivat muuten tosi kohteliaita ja tervehtivät tuttavallisesti vastaan tullessa. Harjoituksen tarkoitus ei maallikolle auennut, mutta aamuherätyksen sai kun pari Hornettia lensivät matalalla saaren yli kaartaen merellä kohta uuteen ylilentoon. Koneiden tehon kuulee. Normaalisti suljetussa armeijan valvontatornissa pidettiin ympärivuotista päivystystä josta tarkkailtiin mm. meidän verkoilla käyntiä - viisi silakkaa ja kolme härkäsimppua - saattoi huvittaa kiikaroitsijaa. Verkkoja on uitettu meressä vain kerran kuluneen viikon aikana kohtalaisten tuulien vieden suurimman innon kalastuksesta. No oli hyvin aikaa putsailla pyydyksiä. Täytyy availla pakastekaapin ovea, jotta pysyy kalaruuissa.

Utössä on jo ainakin parisen viikkoa viihtynyt meillä harvinaisempi Lyhytnokkahanhi. Topikin sai hyviä kuvia varsin rohkeasta yksilöstä. 
Lainaus Wikipediasta. Lyhytnokkahanhi pesii Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Se talvehtii Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa, harhautuu joskus Suomeen. Maailman populaation koko on noin 280 000 yksilöä. Määritystietouden kasvaessa lyhytnokkahanhihavaintojen määrä on ollut kasvussa ja muun muassa Pohjanmaalla lajia tavataan keväisin jopa parvittain. Yleisimmin tavataan Suomessa syksyisin syys-lokakuussa ja runsaslukuisempina joukkoina kevään muuton yhteydessä huhti-toukokuussa. Lyhytnokkahanhia saatetaan Suomessa tavata myös yksittäistapauksina muiden muuttavien hanhiparvien mukana. 
Mielenkiinnolla seurataan milloin se suuntaa kohti etelää. Vielä näyttää vihreästä ruohosta löytyvän ravintoa.

Utön vanha merkkitulikori          Kuva: Topi Lähteenmäki

Minulla on ollut tapana  ostaa messutarjouksena Helsingin venemessuilta parin vuoden välein Sebagon purjehduskengät. Nyt vasta reilun vuoden palvelleet purjehduskengät ratkesivat saumasta. Näiden laatu on huonontunut merkittävästi, muutkin purjehtijat ovat tämän todenneet. Vuoden käytön jälkeen pohjan materiaali muuttuu. Pohjat eivät enää pidä veneen kannella vaan muuttuvat vaarallisen liukkaaksi vaikka mitään näkyvää muutosta pohjissa ei näy. Pohjan perusteellinen pesu ei lisännyt pitoa vaan ehkä huononsi sitä vielä. Saumat ovat aikaisemmissa pareissa kestäneet nyt nekin pettävät. Nyt jalassa on Gill:n vastaavat - katsotaan onko laatu parempi. Ostohinta ainakin oli sama.

Lyhytnokkahanhi? - ei vaan JackRusselin terrieri Rommi 4kk
Kuva: Topi Lähteenmäki

Torstai ja perjantai olivat lämpimiä tuulettomia syyspäiviä. Meri oli tyyni ja houkutti magneetin lailla vesille. Torstaina vietiin verkkoja veteen samalla kun kiersimme Utön veneellä ja kävimme kahdella luodolla - Utöstä kaakkoon sijaitsevalla Patskärillä ja luoteeseen kiinnittyneellä Finnskärillä. 

Rönnqvist 16 R ja Patskär        Kuva: Topi Lähteenmäki

Patskär on maastoltaan hankalaa kävellä. Paljaita kalliolämpäreitä ympäröi tiheät matalat katajat jotka peittivät kivikot. Rantakalliot niljakkaan liukkaita. Käärmeet löytävät täältä varmasti hyvin suojaa alkavaa talvea ajatellen. Nyt käärmeitä ei näkynyt.

Finnskärille veneen ankkurointi on haastavampaa matalien kivikkoisten rantojen vuoksi. Sen sijaan loudolla liikkuminen on helpompaa vähäisemmän kasvillisuuden vuoksi. Luodon korkeimmalla kohdalla on sammaloitunut kivistä kasattu valkoinen kummeli. Vieressä on linjataulu, joka kaiketi korvaa merenkulkijoille kummelin. Luodolla kiinnostavin kohde oli harmaa kalamaja.

Mökki Finnskärillä         Kuva: Topi Lähteenmäki

Kalamajan ovi oli lukossa, mutta ikkunasta kurkkimalla näki sen vaatimattoman kalustuksen. Kiinteä makuulaveri, pieni pöytä ja seinään kiinnitetty penkki ja tulisija. Pihalla vanha ruostunut jääkaapin runko ja jotain muuta romua, lasinsiruja joista voisi päätellä siellä olevan jotain toimintaa edelleen.

Perjantaina kuljetettiin saareen viimeksi muuttaneen asukkaan viimeisiä kalusteita pienellä kuorma-autolla asunnolle majakkamäelle. Varsinainen muuttokuorma vietiin jo alkuviikolla. Talo on hienolla paikalla - etelään avautuvista ikkunoista näkyy majakka ja pohjoisen ikkunoista luotsilaituri ja Ormskär.

Illalla viedyistä verkoista Ahti antoi jälleen hyvän saaliin; yhdeksän siikaa, ahven ja kolme kampelaa. Siikoja vietiin kolmeen naapuriin ja loput omaan pakastimeen kokonaisina ja fileinä. Jääkaapissa on pala naapurin saamasta taimenesta. Satuttiin Topin kanssa sopivasti paikalle kun taimenta nostettiin verkoista ylös veneeseen. 

Taimen 2,8 kg                    Kuva: Topi Lähteenmki

Ilman meiltä veneestä lainattua haavia taimen olisi kai jäänyt nostamatta sen verran kovasti se taisteli vapaudestaan.

Lopuksi vähän kirjallisuusasiaa. Sain hyllyyni suoraan kirjailija Juha Laaksoselta tällä viikolla julkaistun dekkarin Murha lintusaaressa. (Numeroitu keräilykappale 0031) Kirja kertoo yhdestä päivästä Utössä. Se on fiktio, joskin kirjan henkilöistä löytyy paljon yhteistä todellisten Utöläisten kanssa. Uskallan suositella luettavaksi keskusteltuani kirjailijan kanssa vaikka vielä kirja onkin lukematta.

Kuvia Utön verkkokalastuskisan 2015 podiumilta

Tulos 4 kg

Halloween juhla ja Utön verkkokalastuskisa 2015

Perjantaina vietettiin täällä päivän etuajassa Halloween juhlaa. Pimeän illan suojassa luurangot ja kummitukset koputtelivat talojen oville. Viesti oli sama "karkki tai kepponen?" Makea saalis oli melkoinen kun porukat palasivat juhlapaikalle saalista jakamaan. Iltaa jatkettiin nyyttäreinen merkeissä, Tarjolla oli kammottavan sekä houkuttelevan näköisiä herkkuja mm. sinipunaista perunasalaattia. Nuorista juhlijoista vanhimmat jaksoivat sokerihumalassa aina puolelle öin saakka.

Lauantai oli kyläläisille syksyn ehkä merkittävin päivä. Utön verkkokalastuskisa on jo perinteinen, aikanaan järjestetty pitkän syksyn tapahtumaksi. Aspo -laiva oli tuonut jo perjantaina paljon vieraita saareen seuraamaan kalastuskisaa sekä osallistumaan illalla after fishing juhlaan hotellille. Hotellilla oli tarjolla lohi- ja siikakeittoa sekä elävää musiikkia. 

Kisaan startattiin loutsilaiturilta klo 10. Kisa päättyi kalojen punnitukseen jossa piti olla viimeistään klo 16. Kisassa sai käyttää maksimissaa viittä kalaverkkoa joiden silmäkoko on yli 35mm. Haulikon pamahtaessa toistakymmentä venettä starttasi merelle. 

Juokkueemme Topi, naapurin Elina ja minä + Rommi koira saimme hieman kehnon startin ja emme saaneet keulapaikkaa veneiden letkassa kohti itää. No, kehnoihin startteihin olen tottunut purjehduskisoissamme. Ekalla sadan metrin matkalla ajettiin muutama vene kiinni ja ohitettiin ne melkoisista veneiden peräaalloista huolimatta. Ennen starttia ilmoittautumisen yhteydessä järjestäjin tarjoamaa rommitotia kumotessa aamukahvin päälle päätimme pyyntipaikasta jonne nyt oli ehdittävä ekana. Ehdittiin. 

7-8 m/s puhaltava lounatuuli teki verkkojen laskusta luotojen ja karien väliin todella haastavan. Neljä verkkoa kahteen letkaan tänne ja viimeinen verkko Ormskärin itäpuolelle niin lähelle rantaa kuin mahdollista. Ormskärin kylki oli suosittu paikka ja sinne olikin kisaavat joukkueet laskeneet useamman verkon. Vietiin samoille paikoile kun ajateltiin, että muut tuntevat meitä paremmin parhaat ottipaikat. 

Kisalatauksemme purkautui verkkojen laskun myötä kun olimme kaikki hieman erimieltä mihin verkot tulisi tällä säällä laskea. Joukkueen rauhallisin oli Rommi, joka ummisti silmänsä ja nukkui koiran unta viltillään veneen peräpenkillä uusien pelastusliivien sisällä - fiksu koira. Reilun tunnin kuluttua olivat verkot vedessä ja palasimme rantaan syömään edellisen illan Halloween juhlan jämiä. Nyt vain odotellaan kalojen uivan verkkoihin..

Tuuli yltyi päivän kääntyessä iltapäivään kuten ennuste kertoi. Ehdotin, että lähdemme verkkojen nostoon ajoissa, jotta emme myöhästy punnituksesta. Myöhästyminen tarkoitti sanktiota ehkä hylkäystä. Oppositiossa olijat olisivat halutteet uittaa verkkoja hieman pidempään. Kello 14 kuitenkin startattiin Rönqvistin 30hv Yamaha 2T ja kokka kohti verkkoja. Ensin nostettiin Ormskärin kylkeen pudottu yksinäinen verkko. Verkossa vain pieni simppu. 

Tunnelma joukkueessa alkoi laskea ja vaati sparrausta. Purjehduskisoista oppineena muistutin, että voittaja on selvillä vasta kisan päätyttyä. Luotojen ja karien välissä olevien verkkojen nosto vaatikin joukkueen jokaisen jäsen panoksen. Moottorilla ei karien vuoksi pystynyt ajamaan, joten oli soudettava navakkaan vastatuuleen väistellen kareja. Yhdestä verkosta saatiinkin muutama siika ja yksi pieni kampela - muista verkoista vesiperä. Kaikki kalat kelpasivat tällä kertaa, saaliin yhteispainohan ratkaisee. Paluumatkalla fiilis oli jo hyvä ja oltiin sitä mieltä, että ei jäädäkään vikaksi. Matkalla vielä laskettiin ensin nostettu verkko venepuokaan puoleksi tunniksi - yrittänyttä ei laiteta. Ei sieltä mitään tullut, joten kalaämpärin kanssa punnitukseen - tulos tasan 4kg. 

Kun kaikki saaliit olivat punnittu julisti tuomari tulokset. Voittajajoukkue tuloksella 4kg Topi, Elina ja Ilkka!! Ei kun traktorin lavalle kuohuviinipulloa poksauttamaan ja mahtavaa kiertopalkintopokaalia pokkaamaan mahtavan yleisön edessä. Kisassa kakkoseksi tullut hävisi meille 40g - tiukkaa siis oli.

Kisan jälkeen after fishing tilaisuuteen hotellille, jossa jatkoin jutustelua tuttujen kyläläisten kanssa ja jo aikaisemmin päivällä tavattujen Huippuvuoripurjehduksen kippari Jusan ja perämies Helenan kanssa. Jusa ja Helena olivat Utössä viettämässä viikonloppua.

Ilkka, Topi kurkistelee takana ja suojaa kameraansa kuohuviiniltä sekä Elina                   Kuva: Giano del Vecchio

Lisää kuvia kisasta julkaisen myöhemmin.