Myöhästyimme perjantaina laivasta. Topin Onnibussi Helsingistä Turkuun oli myöhässä. Oli yövyttävä Nauvossa ja odoteltava seuraavana päivänä lähtevää laivaa. Meillä on aikaa, joten yö ja aamupäivä Nauvossa ei hetken päästä enää harmittanut. 

Autoni kelpasi katsastusmiehelle ja löysin myös kohtuuhintaiset nastarenkaat Kaarinasta tai oikeastaan Koreasta, jossa ne on valmistettu. Merkkiä en muista, mutta ei ole formuloista tuttu. Enpä vieläkään voi olla hämmästelemättä miten ystävällistä ja eleetöntä palvelu katsastusasemilla nykyisin on. 

Topia odotellessa kävin Raisiossa Biltemassa ostamassa veneeseen uuden akun. Samalla tuli ostoskärryyn kerätyksi muutakin tarpeellista käyttötavaraa kuten kaulin, poranteriä, jouluvalot, lahjapaperia ja narua sekä akkulaturi. Johtuiko huonontuneesta muistista vai kassalla tapahtuneesta hämmentävästä hetkestä niin unohdin akun kassalle - tämän huomasin vasta Nauvossa, joten puhelimessa sovittiin Bilteman kanssa, että säilyttävät akkua seuraavaan käyntiini, jonka arvioin olevan ensi vuonna. 

Niin tuo tapaus kassalla oli seuraava. Kassajonossa edelläni oli mies ja pieni ehkä neljävuotias tyttö. Heidän kerätessä ostoksia tyttö osoitti varovasti sormella minua ja kuiskasi miehelle varmaankin isälleen 'joulupukki'. Kuulin tytön kommentin ja vastasin, että olen sen (joulupukin) veli. Isää hymyilytti. Tyttö pysyi vakavalla naamalla kannassaan roikkuessaan isänsä kädessä, koska seurasi katsellaan minua aina ovelle saakka. Onhan minulla pitkä harmaa parta ja päällä punainen toppatakki - hyvä arvaus.

Lauantain laivamatka tehtiin 20 m/s lounatuulessa, huiput 25 m/s. Ms Eivor on rakennettu Atlantin aaltoihin joten sen keinunta oli vähäisempää kuin luulimme. Utössäkin oltiin ajoissa, koska matkalla pysähdyttiin vain Nötössä ja Jurmossa. 

Sunnuntaina tuuli edelleen kovaa ja vettä tuli taivaalta erilaisina kuuroina. Ulkoiltiin vähän. Pieni ajelu toki tehtiin omalla veneellä tarkoituksena katsoa jos kuitenkin voisimme laskea yöksi pari kalaverkkoa. Saimme päällemme kovan rankkasateen ja luovuimme ajatuksesta. Samaan aikaan Utöön luotsilauturiin oli tulossa tuttu suuri Turkulainen purjevene Anya. Se jäi ensin ankkuriin väylälle, jota itsekin kommentoivat jollain teknisillä ongelmilla. Myöhemmin olin ottamassa köysiä vastaan heidän kiinnittyessä laituriin johon jäivätkin sitten yöksi.

Maanantaina sää oli suunnilleen edellisen kaltainen - hieman kuivempi, tuuli kääntyi länteen. Anya oli päättänyt jäädä odottelemaan vielä kevyempää tuulta. Ms Eivor saapui Utöseen puolilta päivin. Se ei päässyt tuulesta johtuen omaan laituriinsa ja kiinnittyi luotsilauriin, josta Anya joutui väistymään. Kohtalainen harjoitus syntyi Anyan siirrosta joka lopuksi päättyi toivotulla tavalla.

Useamman päivän jatkunut kova tuuli samasta suunnasta nosti komiat aallot ja oli suorastaa huikeaa käydä niitä katsomassa Utön eteläkärjessä. www.aaltopoiju.fi -sivuston mukaan aallot olivat kuusimetrisiä. Otettiin kuvia ja videota, mutta ei niistä kyllä samaan fiilikseen pääse. 

Huomiseksi on ennustettu vähemmän tuulta, joten ehkä myös Rommi -koirakin viihtyy paremmin ulkona. Onhan viisikiloisen koiran pidettävä jalat tukevasti maassa kahdenkymmenen metrin tuulessa.

Rommi kiittää saamastaan villapaidasta.