Verikuu ja m/s Estonian onnettomuuden vuosipäivä

Sunnuntai-iltana ladattiin kameroiden akut ja tutkittiin tähtitieteilijöinen laskemia aikatauluja kuun pimennykselle. Nukkuumaan normaalia aikaisemmin jotta jaksamme nousta kuvaamaan tapahtumaa joka uusitaan seuraavan kerran vasta 2033. Herätys klo 4:55. Jo ennen herätystä mofa soitteli kyselläkseen säätä - ei vastattu vaan todettiin itse, että taivas on paksun pilvimassan peitossa. Kuuta ei näy eikä myöskään yhtään tähteä. Unisena vaihtoehto uppoutua takaisin patjaan vällyn alle ei tuntunut huonolle. Aamulla tosin harmitti kun katseli Ylen sivuilta muiden ottamia aivan upeita kuvia verikuusta - taivaskin oli avautumassa. Ehkä sää on parempi seuraavalla kerralla.

Puoliltapäivin aurinko paistoi siniseltä taivaalta kirkkaasti ja kuumasti. Tuulta luoteesta 8-9 m/sek joten oli etsittävä tuulen suojainen seinä jolloin pärjäsi hyvin shortseissa ja T-paidassa. Uto handelista haettiin puuttuvat aineet leipäkoneen kokeilua varten. Valisin kolmesta reseptistä vaalena perusleivän ja ohjelman sille. Reilun tunnin odotuksen jälkeen huoneen täyttikin tuttu tuoksu lapsuuden ajoilta - vasta leivottu leipä/pulla. Leipäkoneen kansi auki ja tuotos ulos. Ei näyttänyt leivälle vaan paksulle pannukakulle tai huonolle pizzapohjalle. Poikien kanssa päädyimme selitykseen, että aineiden määrät olivat väärät. Ohjeessa puhutaan grammoista ja meillä mittana oli tilavuusmitat. Vastaavuustaulukko puuttui. Ei lannistuttu vaan laitettiin heti koneeseen uusi lataus ja käyntiin. Sama tuoksu ja nyt jo leivän näköinen tuotos. Maistettaessa Topi sanoi, että jatkossa leivomme sämpylöitä kuten enenkin.

Mantereelle palaava poikani halattiin yhteysalukseen ja toivottiin, että hän löytää laivasta kyydin Korppoosta Turkuun josta sitten nousee puolenyön aikaan lähtevään Helsingin bussiin. Jos ei löydy niin vielä voi yrittää liftata Korppoossa lossilta tuleviin autoihin. (myöhemmin tulikin tekstari, että saa kyydin Vantaalle saakka).

Tuleva yö 21-vuotta sitten oli kohtalokas. Autolauta Estonia upposi. Liekö sattumaa, kun lainasin viime viikolla Utön kirjastosta tuota haveria käsittelevän kirjan. Sitä täällä lukiessa tuo tapahtuma tuli aivan kuin uudelleen ajankohtaiseksi. Ikkunastani näkyy helikopterikenttä ja sen vieressä rakennus johon silloin kopterien kuljettamat uhrit tuotiin. Voin vain kuvitella miten järkyttyneitä olivatkaan Utön silloiset asukkaat seuratessaan tapahtumia läheltä. Itse kuulin haverista  purjehduskaverilta aamulla mennessäni Skattalle venekerhon satamaan enkä tietenkään ollut uskoa, että iso laiva voi kaatua Itämerellä. 

Sytytin kaivoslampun terassin pöydälle uhrien muistolle.

Viikonloppuna Utössä vieraili S/y Anya,

SeaFinn 80 Turusta.

Pääsimme Topin kanssa tutustumaan veneeseen.

Kotiin lauantai-illaksi..

Kolmen mantereella vietetyn yön jälkeen saari veti puioleensa magneetin lailla. Sama kutina kuin purjehtiessa, satamaan on aina kiva tulla, joskin pian on halu lähteä jälleen merelle. 

Välttääksemme kiireen varasin matkaan aikaa reilusti. Olihan ajettava lenkki Turkuun noutamaan Tori.fi -ostos sohvasänky, jonka oli siirryttävä Pärnäisiin autoni kattotelineellä. Autossa oli nyt itseni lisäksi molemmat poikani, 40 litraa venebensaa kanistereissa, leipäkone, kolme Ikean muttolaatikkoa, patja, viisi tyynyä, kylmälaukku, pari matkakassia ja ruokaa Kaarinan liiteristä. Hitaasti kiruhtaen olimme ajoissa laivarannassa. Kamat siirtyivät kantaen laivan ruumaan ja neljä tuntia myöhemmin Utön laivalaiturille lihasvoimin. Sohvasänky 47kg lihasvoimin laivan sivuovesta oli aikamoinen ponnistus kolmelta äijältä. Talolleni piti vielä illan pimetessä tehdä kolme reissua maitokäryllä. Matkaa noin yhteen suuntaan n. 400m, joten keikka kävi hyvin iltakävelystä.

Mahtava puusauna lämpöiseksi ja lauteille reutoutumaa hieman ennen puoltayötä. Oltiin kotona. Utön katuvalot sammuivat ja täysikuu tuijotti  meitä saunan terassilla. Mietin jo tulevaa superkuuta ja kuunpimennystä. Tähdet tuntuivat tulevan hetki hetkeltä meitä lähemmäs - takaisin löylyyn.

Tunnistatko Utön jalkapallokentällä kasvavan suuren sienen?

Mantereelle

Tänään m/s Eivorilla mantereelle (n. 4 tuntia) ja lauantaina takaisin eli utöläisittän tänään in ja lauantaina ut. Laivamatka menee mukavasti kirjoja lukiessa tai surffatessa netissä. Huomenna Porvoon reissun jälkeen Skattalla kiinnityksessä olevan purjeveneen s/y Isadoran tyhjennys kamoista talvivarastoon ja venepukin vienti paluukuljetuksessa satamaan. Veneen toinen kippari hoitelee sitten maston kaadon ja yhteisnostossa veneen talviteloille, pohjan pesun ja katteen kasauksen. Viitisentoista kertaa tämä on jo tehty eli homma alkaa olla rutiinia.

Manterevisiiteillä on mukana yleensä hankintalista. Nytkin listalla sohvasänky Turusta (Tori.fi -ostos), pojalle syysvaatteita ja peli PC äidin kodista, nahkaa (saappaan varret) ja nupinauloja airojen suojaukseen hankaimien kohdalta, siikaverkko, bensaa moottoriveneeseen jne. tavaraa on myös toiseen suuntaan, savusiikaa kylmälaukussa.

Alla ilta-auringon värjäämää maisemaa ruskaa ja muuttolintujen sesonkia odotellessa.

Missä majakka luuraa?                             Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Utö - Jurmo - Utö

Eilen teimme aamuisen kalasouvin jälkeen poikani kanssa retken Jurmoon. Valisimme oikoreitin joka olikin helppo löytää karttaplotterin avulla. Jurmo on Utööstä itään - ympäri vuoden asuttu matala saari. Maisema muistuttaa lapin maisemia. Minulle paikka on tuttu monien kesien purjehdusten myötä, mutta pojalle uutta. Sää oli lähes tuuleton ja edellisen päivän kova etelätuuli oli moinannut jo edellisenä iltana joten aaltokin oli lähes poissa. Yamaha 30hv 2T pärisytti meidät Utöstä Jurmoon reilussa puolessa tunnissa. Matkalla käännettiin veneen vaihdevipu N- asentoon ja pysähdyttiin ihmettelemään kareja, jotka näyttivät olevan keskellä avomerta. Jurmo on Salpausselän harjun päätepiste tai ainakin lähes sitä. Näin "jokamiehen geologin" päätelmän mukaan tässä on syy ja seuraus. Nähtiin reitin varrella myös aika ylväs ruosteinen hylky, joka nojasi kuin obeliksi luotoa vasten. Näytti laivan perältä, mutta saattoi ehkä paremminkin olla jokin säiliö.

Jurmo ammotti tyhjyyttään - ei turisteja. Jo 30 vuoden takaa tuttua Jurmon asukasta Klasua moikattiin hänen ajaessa ohi ameeeerikan pikapilla. Klasu ei muista minua, mutta minä muistan hyvin sen lokakuun kun olimme saaressa viikon Klasun täyttäessä 6-vuotta. Söimme kakkua ja joimme kahvit Klasun äidin Pirjon kanssa. "Jurmon kuningas Per oli kalassa ja jäänyt Pirjon mukaan johonkin kalamaajaan odottelemaan myrskyn laantumista. Hän oli täysin rauhallinen. Silloin tuuli tosiaan kovaa eikä sen aikainen nykyistä pienempi yhteysalus päässyt Jurmoon. Seuraavana päivänä tuulen moinatessa saapuivat Per ja myöhemmin yhteysalus. Katri sai tupakkansa parin päivän nikotinituskan jälkeen.

Kävelimme kappelille ja kiertelimme hieman kivisiä rantoja. Kävimme Perin ja Pirjon haudalla. Pysähdyttiin ihmettelemään hautakivistä näitä nuorena kuolleita miehiä, joiden kuolin syyksi arvattiin hukkumista. Jos Jurmossa ei ollut ihmisiä niin lintuja ainakin. Minulle ensi tapaaminen oli palokärki, ISO musta lintu, joka hakkasi voimakkaasti halkopinoa punainen päälaki vilkkuen. Jätettiin Jurmo ja sen tyhjä satama odottelemaan ensi kesän ja purjehtijoiden paljoutta.

Kuvat: Topi Lähteenmäki

Jurmo

Jurmo

Jurmon kotieläin alpakka

Jurmon kuninkaan hauta

Jurmo

Myrskyn jälkeen..

on poutasää .. sanotaan laulussa. Tänään se piti hyvin paikkansa. Ihana lämmin kesäpäivä. Ajeltiin avoveneellä useampaan kertaankin. Etelästä työntyvät vaimenevat aallot olivat vielä kohtalaisia joten mielellään hakeuduimme Utön useiden luotojen suojaan. Maanantaiksi on ennustettu edelleen hyvin kevyttä tuulta, joten mielessä on Jurmon retki avoveneellä sileällä vedellä (purjehtijalle se kurja keli).

Eilisestä illasta kehkeytyi kiinnostava kuvausrupeama. Käytiin poikien kanssa pariinkin kertaa kuvaamassa komeita altoja Utön eteläkärjessä. Kuvauspaikoille hakeutuminen oli jännittävää ehkä jopa hieman pelottavaa meren pauhaessa ja kahlatessa liukkailla kivillä kohti vaahtopäitä. Vaatteet kasteltiin molemmilla reissuilla - onnneksi merivesi on vielä lämmintä.

Tätä kirjoitaessa taivas on täysin pilvetön ja pimeydessä näkyy komea kasvava kuu. Pimeän taivaan murtaa majakan valokeila uudeleen ja uudelleen. Äänimaisema on meren tasainen kohina jonka ylittää heinäsirkkojen ja kaskaiden voimakas sirinä. Vilvoittava tuuli henkäilee sisätiloihin terassin avoimesta ovesta.

Alla kuvia aaltojen kuvaussessiolta.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Ilkka Lähteenmäki

Kuva: Ilkka Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Pidä hatustas kii..

Verkot ylös 7m/sek lounatuulessa. Pientä hämminkiä aiheutti kun emme löytäneet oranssia verkkomerkkiä joka oli viimeinen meidän verkkoketjussa. Tarrasimme valkoiseen ja olimme keskellä verkkojonoa. Oranssi verkkomerkki oli kadonnut - huono solmu. Kiskoimme verkon ylös. Lopussa liehui verkkomerkin naru joka oli selvästi revennyt poikki. Päätelmä. Ohi ajanut vene oli ajanut sen yli ja saanut narun potkuriinsa. Verkko oli ehjä, joten ei harmittanut. Syömäkalat saatiin.

Päivän aikana tuuli yltyi niin kuin ennustettiinkin. Iltapäiväälä se lähenteli jo myrskylukemia keskituulen ollessa 20.7m/sek. Huiput yli 23. Savustamisen ja lounaan jälkeen vielä grahamkorpputaikina noudemaan ja kuvausretkelle Utön eteläkärkeen.

Täydellinen ilta nautia saunan lämmöstä ja vilvoitella terassilla tuulen kuivattaessa ihoa. Tätä vuorotellen 3-4 kertaa. 

Vielä ovempia tuulia odotellessa - hyvää yötä!

Aallot 4,5m (www.aaltopoiju.fi)

Tuulta ja sadetta

Tiistain ja keskiviikon välinen yö ja kulunut päivä oli tosi tuulinen. Virallinen kymmenen minuutin keskituuli oli päivällä 16 m/sek. Tuulen suunta oli kaakosta eli ei käynyt venepoukamaamme. Kaakkoistuuli ravistaa terassimme nurkalla olevaa juhannusruusupensasta sellaisella voimalla, että sen räystääseen asti ulottuvat vahvat oksat raapivat talon seinää ja ränniä. Kuuntelin ääni yöllä ja aamulla kävin naapurin oksasaksilla tekemässä äänistä lopun. Seuraava yön olkoon hiljaisempi. 

Iltapäivällä alkanut sade yhdessä tuulen kanssa pani miettimään mitä tehdä sisätiloissa. Syntyi sämpylöitä, autoin poikaani koulutehtävissä ja join useamman kupin kahvia sekä luin. Lounaaksi avustettiin siika upouudella savustimella. Pakastimesta verotettiin kalavarastoa kun ei verkkoja voi tämmöisellä tuulella laskea. 

Ikkunoista on  kiinnostavaa kiikaroida vaahtoavaa merta ja ihailla tuuli- ja varpushaukkojen liitoa - ihan varmasti nauttivat vauhdista. Kylätiellä näkee tutun kulkijan jolle vähintään nostetaan kättä. Täällä kaikki tervehtivat kaikkia.

Illlan kuvausretkellä bongattiin aaltoja Utön itäkärjessä.                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Päkä..

Torstai aamulla herätys kellolla jo 7.00. Verkkojen nostoon ennen poikien kouluun menoa. Taas kannatti - siikoja saatiin. Tuulta oli sen verran, että moottorilla autettiin soutajaa. Hyvin se kävikin.

Kuvien lampaat ovat Utön itäniityltä jossa myös myöhäinen teltailija piti kortteeria. Syksyn tulon kokee täällä nopeasti seuraten luontoa. Päivittäin maaruska lisääntyy. Sen huomaa ehkä parhaiten keltaisen värin lisääntyessä. Päivä lyhenee nopeasti ja ilta tulee aina vaan aikaisemmin nyt jo ennen kahdekssa. 

..päkä..pää

Takaisin saarelle pojan kanssa

Espoon merenkulkijoiden mestaruuden vei olympiavoittaja Esko Rechardt X99 veneellään. Toisena 6mr kaunotar. Tuulta kisassa oli lopuksi jo 11 m/sek, joten kelluntataa ei tarvinnut harrastaa. Meidän sijoitus oli 6/8 - aika kehno odotuksiin nähden. Varsinaisia isoja virheitä ei tehty - pientä saumattomuutta kolmihenkisen miehistömme välillä olisi voinut olla enemmän. Pienellä purjehdusajan parannuksella olisimme olleet neljäs - erot siis aika pieniä.

Auto pakattiin täyteen tavaraa eli tarvitaan kaksi tai kolme maitokärrykeikkaa Utön laiturilta asunnolleni. Mukavinta on ehdoottomasti, että poikani Topi lähti mukaani kahdeksi viikoksi. Hän opiskelee vierailijana Utön koulussa. Hänen myötään oppilaiden lukumäärä kasvaa viiteen.

Ms Eivor on huollossa ja korvaana aluksen toimii nyt Ms Kökar, Eivoria selvästi pienempi laiva. Hyvin tavarat sinnekin mahtuivat. Matkustamoissa on tiiviimpi tunnelma ja pahus - punkat puuttuvat, joten päikkärit jäävät väliin.

Utön laiturilla todettiin, että tavaraa on runsaasti. Kasaamalla ne korkeaksi keoksi maitokärryyn pitkällä köydellä sitoen saatiin yhteen keikkaan melkein kaikki. Kauppias otti kyyttiinsä loput.

Pitkähkö kotimatka taivutteli meidät aikaisin uneen.

Matka mantereelle

Nukuin koiran unta. Syynä aikainen lähtö perjantaina yhteysalus Ms Eivorille ja se, että heräänkö rannekelloni hälytykseen. Heräsin jo neljältä. Uni ei enää tullut, joten ylös ja tuliaissiikoja kylmälaatikkoon pakkaamaan ja ajoissa laivalle. Utöstä astui kanssani laivaan muutama muukin. Laivakokki tarjosi miehistökahvit juttutuokiomme päätteeksi. Kahvila kun aukeaisi vasta Jurmon jälkeen. Matka meni mukavasti Eivorin makuulaveteilla kirjaa lukiessa ja nukkuessa. Pärnäsin satamassa oli vastassa yllätys..

Autoni on seissyt kaksi viikkoa Pärnäsin laivarannassa parkkipaikalla ja tyhjentänyt akun. Olin unohtanut valot päälle kiirehtiessä muuttokuorman kanssa laivaan. Avainta virtalukossa kiertäessä ei syttynyt edes mittarin varoitusvalot - akku oli siis aivan tyhjä. Ohjasin kyydin Kaarinaan luvatuille naapurin vieaille tien bussipysäkille ja aloin itse etsimään apua eli akkukaapeleita ja sopivaa autoa joka antaisi virtaa. Akkukaapeleita ei autossani ole, koska niitä en ole koskaan tarvinnut - veneessä on, mutta eipä se nyt paljon auttanut. Kyselin kaapeleita jokaiselta elävältä joka satamassa oli, mutta kenelläkään ei ollut tai olivat sitten niin kiireisiä lauttajonossa, että eivät ehtineet tai halunneet auttaa. 

Eivorin kippari oli ystävällinen ja ohjasi minut Eivorin nuoren täkkärin puheille, hänellä on laivan latausbuusterin paikka selvillä Eivorissa sekä taito myös käyttää sitä. Helpotti, mutta vain hetkeksi. Laite tarvitsee sähköä ja autoni oli paikassa jossa sitä ei ollut. Seuraavaksi etsittiin autoa jolla minun autoni voidaan hinata sähkön luo. Parkkipaikka oli 100 metrin päässä lähimmästä sähköpistokkeesta. Paikalle osunut Nauvolainen ystävällinen ja iloinen eläkeläinen oli avulias ja hinasi. Matkalla yritettiin mäkistarttia, mutta eihän se käynnistynyt kun akku oli IHAN tyhjä. Eivorin akkulaturilla yritettiin myös, mutta sekään ei jaksanut konetta pyörittää. Tuomittiin autoni akku risaksi koska ei ota virtaa vastaan. Vähitellen vähäiset ihmiset kaikkosi paikalta ja jäin yksin konepelltia auki satamaan ilman toimivaa puhelinta (se oli hajonnut jo alku viikolla Utöössä). Sähköpostilla ja Skypellä ei oikein apua saa..

Lampsin kohti ylämaastossa olevaa tiekahvilaa, samalla koitin hymyillä kilvan auringon kanssa vaikka fiilikset olivat aika maissa. Taas on tulossa kesäpäivä. Kahvilan ovella oli bussikuski odottelemassa lossille pääsyä. Hänen isänsä oli asunut 22 vuotta aikanaan Utöössä, joten ehkä siksi otti huoleni asiakseen - oltiihan samalta kylältä. Kuski tunsi Nauvon SEO -huoltoaseman pitäjän. SEOlla oli myös autokorjaamo. Kuski soitteli SEOlle ja selvitti asiani - sieltä luvattiin tulla paikalle puolentunnin kuluttua kun sopiva akkukin löytyi huoltoaseman hyllyltä. Tehdään kaupat. Vierähti kuitenkin reilu tunti odotellessa. Odotus ei ollut pitkä koska rupateltiin kahvilan omistajan kanssa samalla kun hän aukoi lihapiirakoita ja tunki niihin nakit jauhelihan kaveriksi. Rouva oli Virosta Tallinnasta, tosin ollut Suomessa töissä jo vuodesta 1991.

SEOn mies saapui ja asensi uuden akun nopeasti. Diagnoosimme oli oikea, vanha akku oli oikosulussa eli sökö. 

Matka Helsinkiin kohti puhelinhuoltoa jatkui autolla. Poikkesin maksamassa SEOlla akun ja asennuksen. Oli muuten edullinen. Suosittelen kaikille Nauvon SEO-asemaa.

Perillä Helsingissä klo 15.30. Koko matka kesti siis n. 10 tuntia.

Ikkunaan lentänyt hippiäinen. Virkosi
onneksi ja lensi pois.

Pyydykset kuivamassa

Tortaina meri oli aivan tyyni

Syyskuun Rentunruusut ja majakka

Kuuma kesäpäivä eilen

Aamulla jälleen verkoille. Mahtava aurinkoinen täysin tyven sää. Saatiinkin kunnon saalis siikaa, ahvenia ja pari kampelaa parin päivän kovan pohjoistuulen jälkeen - olisiko tällä jokin vaikutus? Aamupäivä menikin sitten kaloja peratessa ja pakastaessa, lounaskalat savustettiin tuoreeltaan. Osan saalista saivat myös naapurit jotka ovat kantaneet minulle lämpimäisiä. Lounaan jälkeen takaisin venepoukamaan ja verkkoja selvittelemään. Homma on nyt valmis ja päivä on reilusti iltapäivän puolella. Verkkojen selvittely ja puhdistus tällaisella säällä on tosi nautittavaa, voi olla omien ajatusten kanssa ja seurata kulkijoita merellä. Pari purjevenettä puksuttelikin rautagenualla gaijaan tuulen puuttuessa.

Huomenna yhteysalus Eivoriin jo klo 5:30. Viikonloppu menee mantereella, lauantaina Espoossa Merenkulkijoiden purjehdusmestaruuskilpailuun kaverin veneeseen gastiksi.  Tavoitteena tietty podium. Kisa jääkin kauden viimeiseksi purjehdukseksi. Merimaileja tuli tänä vuonna reilut tuhat, joista valtaosa jäämerellä kuunari Helenassa. Maanantaina palaan poikani kanssa Utööseen. Hän tulee tutustumaan Utön pieneen kouluun eli opiskelee siellä koulun viidentenä oppilaana pari viikkoa. Toivottavasti säät pysyvät vielä kesäisenä niin pääsemme tutustumaan Utön lähiluotoihin pulpettiveneelläni.

Luotoja ja ikkunamaisemaa ilta-auringossa

Tänään toteutin sitä mitä olin tänne tullut tekemään. Istuin saaren etelän puoleisilla rantakalliolla suojassa pohjoisesta edelleen yli 10 m/sek puhaltaneelta tuulelta ja annoin katseen levätä horisontissa. En kaivannut kirjaa tai musiikkia puhumattakaan seurasta. Katselin matalassa vedessä korvameduusoiden balettia rantakivien välissä, lähiluotoja jotka näyttivät paksulla nahalla verhotuilta. Kuuntelin meren tauotonta soittoa ja seurasin varpushaukan pysähtynyttä lentoa ja salaman nopeita liitoja.

Illalla havahduin auringon maalaamaan nopeasti muuttuvaan maisemaan jota yritin vangita kameralla kotiovelta ja ikkunoista.

Ikkunamaisemaa etelään, sähköttäjän talo Telegrafen. Suomen eteläisin ympärivuotisesti asuttu talo.

Aurinko vaihtuu majakan valoon

Puhelin hajosi

Tänään saatiin tuulta niinkuin ennustettiinkin. Keskituuli puhalteli yli 15 m/sek ja huiput 16 m/sek paremmalla puolella. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin jos vain hakeutui suojaan tuulelta. Tuuli kääntyi aamuyön ja päivän aikana koillisesta pohjoisen kautta NNW:tiin. Venepoukamamme sai suojaa aallonmurtajasta eikä veneet hakkautuneet rikki laituria vasten. Päivä kului Katja Ketun Kätilö -kirjaa lukien omalla terassilla.

Eilen sateisella kuvausmatkalla sai puhelimeni kosteutta. Vedenpitävä suojakuori oli mummolta perityn piirongin laatikossa eikä puhelimen ympärillä. Aamulla oli akku tyhjä eikä se enää ladannut. Netistä googlasin - ilmeisesti latausyksikkö on hajonnut. Jos vika on siinä se kanttaa vielä vanhaankin puhelimeeni vaihtaa. Hetken tuntui oudolta kun ei voi soittaa eikä vastata puheluihin - sähköposti ja Skype toimii, joten yhteys ulkomaailmaan on edelleen.

Tänään illalla tiukasti TV:n ääressä Suomi-Färsaaret jalkapallomatsia tuijottaen. Oma veikkaukseni 1-0, Riku Riski tekee maalin 53 min kohdalla.

Sadetta ja aaltoja

Sade

Aallot 1

Aallot 2

Aallot 3

Aallot 4

Sade ja ukkoskuurot herättelivät pyhäaamuun. Kamera ja kiikarit laukkuun ja niemen kärkeen sadetta kuvaamaan. Matkalla mukava sade meni mukavuusalueen ulkopuolelle eli muuttui rankkasateeksi ja hakeuduin suojaan pieneen ampumakoppiin (oma tulkinta, koska lattialla oli hylsyjä ja maalitauluja). Koppi muistutti lähinnä ulkohuussia. Kalusteista puuttui kuitenkin istumareikäpenkki ja filmitähtien kuvat seinältä ja Apu -lehdet. Sadetta pidellessä hoidin pari puhelua peltikaton ryminästä huolimatta ja tyhjensin kameran täyttyneen muistikortin. Sadepisarat pienenivät, joten liikkeelle kohti rantaa kuvaamaan aaltoja. Tuulta ei enää juurikaan ollut, mutta aalloissa oli vielä energiaa murtuessaan rantakallioon puskiessaan kiveä sileäksi. Kuuntelin ja katselin - rauhoittavaa. Onko meissä ihmisissä kuitenkin vielä jotain jäljellä ajasta jolloin olimme "frutti di mare".

Varsin tyynen päivän jälkeen ilman liike lisääntyi aivan kuin ennustettiinkin. Kymppiuutisten aikaan viimeisen tunnin keskituuli oli 9 m/sek suunnasta 43 astetta eli koillisesta. Suojaisa venepuokama  (Rönnqvistin R 16 pulpettiveneeni ja naapurin soutupaatin kotisatama) aukeaa koilliseen. Iltakävely suuntautui siis sinne. Tarkistelin kiinnitykset ja laitasuojien paikat. Olivat kunnossa ellei vesi nouse tai aalto kasva yön aikana merkittävästi. Tuuliennuste on huomiselle 10-13 m/sek pohjoisesta jonne tuuli saisikin kääntyä niin veneet saisivat hieman suojaa aallonmurtajasta.

Lauantain huumaa

Yöllä ukosti pariinkin kertaan ja satoi tietysti myös vettä. Edellisen illan jalkapallo-ottelun seuraaminen TV:stä meni valvotti myöhään. Suomi otti yllätysvoiton 1-0 Kreikasta vaikka oli pelitapahtumien mukaan se huonompi joukkue. Oikeastaan mikään ei yllätä Suomen jalkapallomaajoukkueessa.
Enpä jaksanut nousta yöllä salamoita ihailemaan vaan tyydyin kuutelemaan jyrinää sängystä. Salaman ja jyrähdyksen välisen ajankulun perusteella ukkosrintama oli aikalailla lähellä. 

Lampaita kylän highwayllä

Aamu oli valjennut, kun raotin silmiä yhdeksän aikoihin, taas kesä, aurinko, meri ja sen kohina. T-paita oli liikaa, mutta pidin sen päällä vartaloni muodon vuoksi. Kalaa saatiin taas, nyt kaksi isoa siikaa ja pari silakkaa joista toinen pääsi takaisin mereen ja toinen (se kuolleempi) Saaristomeren lokkien ruuaksi. Siikat syödään itse. Jaoimme naapurin kanssa kalat. Omani leikkasin fileiksi ja pakastin kun edellisetkin on syömättä samoin avokadopasta, joka hoituu tänään. Muisteltiin, että lauantaina ei verkkoja saa laskea, koska sunnuntai on lepopäivä myös luontokappaleille joita kalatkin toki ovat annetaan rauhaisa pyhä. Huomenna tiedän noudatetaanko täällä perinnettä eli näkyykö pyytäjiä merellä.

Utön kaupalla kyseltiin kalasaaliistamme. Kerroin, että tyhjää reissua ei ole tarvinnut vielä tehdä eli sopivasti omat syöntikalat on saatu. Kaupalla ehdotettiin, että voimme myydä saarelaisille kalaa mikäli saamme suurempia saaliita. Ihan ensin ei tullut mieleen bisnes muuttaa Utöhön Helsingin Kalliosta ja ruveta myymään kalaa saaristolaisille.

Tänään meri oli lähes peilityven. Lähdin pienellä pulpettiveneelläni (Rönnqvist 16 R)

Rönnqvist 16 R

etsimään oikoreittiä Utöstä Jurmon suuntaan. Utön ympäristön luodot ja karit ovat nyt suunnilleen selvillä joten varsinainen Jurmossa vierailu pikkuveneellä pitää vielä syksyn aikana toteuttaa. Vene ja moottori toimi moitteettomasti, mutta en vieläkään ole oikein sinu näiden moottoriveneiden kanssa. Takaraivossa on koko ajan jännitys koneen toimivuuden kanssa. Pitää varmaan vaan ajella jotta luottamus näihin kasvaa. Purjeveneessä on purjeet jolla aina pääsee johonkin satama- tai ankkuripaikkaan. Pienellä pulpettiveneellä koneen lakkoillessa olet tuulen ja virtojen vietämänä - on airot joo.

Vuorokauden viimeiset pari tuntia vietin lauteilla saunassa seurana pari olutta. Puukiuas tai siis puulämmitteinen kiuas antoi pehmeät löylyt.

Utön majakka                                          Kuva: Topi Lähteenmäki

Kesää on vielä jäljellä

On se vaan niin maagista katsoa pimeässä illassa tuota saarta kiertävää majakan valoa. 

Illalla vietiin kalaverkot veteen. Treenattiin verkkojen laskemista naapurin pojan kanssa minun pulpettiveneellä. Veteen menivät, joskin aikalailla ympyrään. Onneksi tämä ei ole arvostelulaji, joten saattaapa joku kala löytääkin ne.

Aamu valkeni kesäisen kauniina auringon paisteisena kun suunnistimme kohti rantaa. Nyt kuitenkin soutuveneellä nostamaan sverkkoja jamahdollista saalista. Osa verkoista nousikin kuin kalastusopaassa konsanaan, mutta pari oli aikamoisella sykkyrällä. Kauhottiin nekin saaviin ilman isompaa ihmettelyä. Eikä harmittanut sykkyrät kun saalis oli pari kampelaa ja ihan kunnon kokoinen siika. Siika on arvokala vaikka täällä kuulemma toivottaisi joskun myös haukia, jainakin niitä jouluhaukia. Helsingin vesillä niitä on "riesaksi" saakka. Ennen naapurin pojan koulun alkamista ehdittiin vielä laskea uudet päiväverkot veteen ja nyt homma kävi kuin Strömsössä.

Jäin vielä rantaan selvittelemään sotkuja. Siimamyttyä selvitelläsi muistin neuvon jonka siis sain Vesannolla joskus 30 vuotta sitten kun olin oppipoikana mukana talviverkoilla. Isäntä selvitteli verkkosotkua avannossa sormet kohmeessa 20 asteen pakkasessa. Kysyin mikä on paras tapa saada sotku selväksi - heilutellaan nakkisormia siimasotkussa niin kauan, että se on selvä. Noudatin neuvoa ja selätin siimasykkyrät ja verkot roikkuivat seinällä suorina.

Puolenpäivän aikaan taivas täyttyi harmaan sävyistä ja alkoi sade. Kaukoputki sisälle ja osoitteenmuutoksia väsäämään netin avulla. Tänään muuten selvisi kirjepostilaatikkonikin kaupan seinällä. Ihan tyhjä eli ei laskuja eikä ilmaisjakelulehtiä. Täytyy uhmata sadetta ja viedä siihen oma nimilappu. Sade näyttää aika totaaliselle, joten pitää upota kirjojen pariin ennen illan jalkapallo-ottelua Kreikka-Suomi.

Sade lakkasi iltapäivällä ja päivä kääntyi tyyneksi syyskuun illaksi. Tyynellä merellä soudeltiin taas verrkkokalastuksen merkeissä. Jälleen saaliina siika, joka on nyt fileinä jääkaapissa. Saaliista intoa saaneena laskettiin vielä kahdeksan verkkoa yöksi.

Muutto saarelle

Viime lauantai oli Helsingin Kalliossa aurinkoinen ja kesäinen. Tuskin huomasin sitä pakkautuessani poikani Topin kanssa vuokrapakuun jossa oli koko maallinen omaisuuteni. Siskon tytön mies poikansa kanssa oli tulossa junalla Riihimäeltä Pasilaan klo 9.50. Kaksikymmentäminuuttia etuajassa, koska sopiva pikajuna oli osunut asemalle ennen paikkaria. Ehdimme vastaan hyvin. 

Olin aamulla jättänyt Kallion asuntoni toiset avaimet pöydälle. Huoneisto oli tyhjä ja siivottu uutta asukasta varten. Hän muuttaisi sinne Turusta.

Ohjasin siskon tytön miehen  oman autoni rattiin ja sovimme ajavamme peräkkäin Katajanokalle hakemaan pikkuveneeni, joka oli trailerilla. Karavaani lähti liikkeelle noin klo 10.30 kohti Nauvoa. Pärnäsin laivarantaan jäisi oma autoni, muutoauto ja vene liikkuisi yhteysalus M/s Eivorin lastiruumassa Utöseen. Tämäkin poikkeusluvalla, koska saarelle ei autoja saa viedä.

VW Passat vaihtui maitokärryyn

Ajoaikaa oli varattu reilusti jotta varmasti ehdimme päivän ainoaan laivakyytiin lossijonoista huolimatta. Matkalla pysähdyimme kahville ja Kaarinaan ruokakauppaan sekä tankkaamaan veneen bensakanisterit. Polttoaineita Utöstä ei saa. Kaarinassa huomasimme, että meillä on aikaa todella vähän ja matkaa kiumurtelevaa saariston rengastietä runsaasti. Kaupassa nakkelimme ostoksia kärryyn ja ryntäsimme lyhimpään kassajonoon ja ulos. Meillä oli nyt grillattavaa lihaa ja makkaraa, myös muutama maissin tähkä. 
M/s Eivorin kapteenin kanssa olin sopinut, että ilmoittelen jos olemme myöhässä. Nolotti soittaa hänelle - navigaattorimme kertoi, että olisimme perillä seitsemän minuuttia ennen laivan lähtöä - ehdimmekö? Kapteeni rauhoitteli kertoen laivan lähtevän vartin myöhemmin kun olin muistanut, joten ehtisimme hyvin. Puhelin soi 12 kilometriä ennen satamaa. Kapteeni ihmetteli nyt jo uudella äänensävyllä missä viivymme ja muistutti minua, että seuraavalla kerralla olisi oltava paikalla puolisen tuntia ennen laivan lähtöä, jotta lastaamiseen jäisi aikaa riittävästi. Lupasin - seuraava kerta olisi vasta vuoden päästä. M/s Eivorin lastiruuman raskas ovi pamahti kiinni ja lähdimme aikataulun mukaisesti kohti saaristoa aurinkoisessa säässä.

Utö, ohutta yläpilveä

Reilun kolmen tunnin kuluttua M/s Eivorin keula kohtasi Utön sataman laiturin ja ajoimme muuttokuorman kanssa maankamaralle. Matkaa oli enää kolmeneljäsataa metriä. Löysimme oikean talon useiden punaisten rakennusten joukosta ja kurkistimme sisään avoimesta ovesta. Täällä viettäisin seuraavat neljä vuodenaikaa - mahtavaa, upeeta!