Muutto saarelle

Viime lauantai oli Helsingin Kalliossa aurinkoinen ja kesäinen. Tuskin huomasin sitä pakkautuessani poikani Topin kanssa vuokrapakuun jossa oli koko maallinen omaisuuteni. Siskon tytön mies poikansa kanssa oli tulossa junalla Riihimäeltä Pasilaan klo 9.50. Kaksikymmentäminuuttia etuajassa, koska sopiva pikajuna oli osunut asemalle ennen paikkaria. Ehdimme vastaan hyvin. 

Olin aamulla jättänyt Kallion asuntoni toiset avaimet pöydälle. Huoneisto oli tyhjä ja siivottu uutta asukasta varten. Hän muuttaisi sinne Turusta.

Ohjasin siskon tytön miehen  oman autoni rattiin ja sovimme ajavamme peräkkäin Katajanokalle hakemaan pikkuveneeni, joka oli trailerilla. Karavaani lähti liikkeelle noin klo 10.30 kohti Nauvoa. Pärnäsin laivarantaan jäisi oma autoni, muutoauto ja vene liikkuisi yhteysalus M/s Eivorin lastiruumassa Utöseen. Tämäkin poikkeusluvalla, koska saarelle ei autoja saa viedä.

VW Passat vaihtui maitokärryyn

Ajoaikaa oli varattu reilusti jotta varmasti ehdimme päivän ainoaan laivakyytiin lossijonoista huolimatta. Matkalla pysähdyimme kahville ja Kaarinaan ruokakauppaan sekä tankkaamaan veneen bensakanisterit. Polttoaineita Utöstä ei saa. Kaarinassa huomasimme, että meillä on aikaa todella vähän ja matkaa kiumurtelevaa saariston rengastietä runsaasti. Kaupassa nakkelimme ostoksia kärryyn ja ryntäsimme lyhimpään kassajonoon ja ulos. Meillä oli nyt grillattavaa lihaa ja makkaraa, myös muutama maissin tähkä. 
M/s Eivorin kapteenin kanssa olin sopinut, että ilmoittelen jos olemme myöhässä. Nolotti soittaa hänelle - navigaattorimme kertoi, että olisimme perillä seitsemän minuuttia ennen laivan lähtöä - ehdimmekö? Kapteeni rauhoitteli kertoen laivan lähtevän vartin myöhemmin kun olin muistanut, joten ehtisimme hyvin. Puhelin soi 12 kilometriä ennen satamaa. Kapteeni ihmetteli nyt jo uudella äänensävyllä missä viivymme ja muistutti minua, että seuraavalla kerralla olisi oltava paikalla puolisen tuntia ennen laivan lähtöä, jotta lastaamiseen jäisi aikaa riittävästi. Lupasin - seuraava kerta olisi vasta vuoden päästä. M/s Eivorin lastiruuman raskas ovi pamahti kiinni ja lähdimme aikataulun mukaisesti kohti saaristoa aurinkoisessa säässä.

Utö, ohutta yläpilveä

Reilun kolmen tunnin kuluttua M/s Eivorin keula kohtasi Utön sataman laiturin ja ajoimme muuttokuorman kanssa maankamaralle. Matkaa oli enää kolmeneljäsataa metriä. Löysimme oikean talon useiden punaisten rakennusten joukosta ja kurkistimme sisään avoimesta ovesta. Täällä viettäisin seuraavat neljä vuodenaikaa - mahtavaa, upeeta!