Aika vaihtaa seinälle vuoden 2016 majakkakalenteri

Eletään vuoden 2015 viimeisiä päiviä. On aika vaihtaa seinäkalenteri uuteen majakkakalenteriin. Tammikuun majakkakuvana onkin Utöstä hieno luminen talvikuva. Sääennusteen mukaan Utöseen tulee talvi heti uuden vuoden juhlinnan jälkeen. Tosin se kestää vain kaksi päivää. Lunta voi sadella, mutta meri ei vielä jäädy. merivesi kun on edelleen yli kuusiasteista.

Bokullan                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Maanantai ja tiistai olivat lähes tyyniä. Teimme molempina päivinä veneretken saareen. Kävimme Utööstä koilliseen sijaitsevalla Bokullan linnakesaarella ja jo tutulla Alunskärillä, joka sijaitsee Utöstä eteläkaakkoon. Molemmilla reisuilla oli mukana myös seinänaapurimme. Naapurin poika oli innokas testaamaan synttärilahjaksi saamaansa  retkikeitintä, joten saimme Bokullanilla kunnon lounaskattauksen - parasta retkiruokaa eli purkkihernekeittoa.  Samalla hän sai lempinimen Kokki. 
Alunskäriin oli tarkoitus tehdä vain pikainen kuvausmatka. Topi toivoi vielä saavansa uusia kuvia paremmassa valossa. Hienoja kuvia saikin. Saaren kalastajamökissä oleva kamiina ja mökkiin jätetty sytytysneste. sekä tulitikut kiinnostivat 

Bokullan                           Kuva: Topi Lähteenmäki

Kokkia siinä määrin, että tulet oli kamiinaan saatava. Helposti syttyi ja mökki lämpeni mukavasti - tänne voisi jäädä vaikka yöksi. Ei jääty. Yamaha käynnistyi ja päristeltiin jo hieman kasvaneissa sivuaalloissa kotisatamaan veneen kallistellessa. Pikainen kuvausreissu oli venynyt koko päivän pituiseksi, mutta mihinkäs kiire valmiissa maailmassa. Vielä käytiin kokemassa verkot. Kahdessa verkossa neljä simppua ja rakkolevää - ei siis yllätyksiä.

Iltahämärä                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Pitkä purjehduskausi. Tiistaina bongattiin huvivene hotellin laiturissa. noin kymmenmetrisen moottoripurjehtijan ahterissa oli kotipaikaksi kirjoitettu Mariehamn. Toinenkin vene saapui tänään iltapäivällä Luotsilaituriin. Teräsrunkoisen ketsin kotisatama on Turussa ja nimi Henrica.

Rommia ulkoiluttaessa iltauutisten jälkeen kohtalaiseksi yltynyt tuuli ja nollan tuntumassa oleva ilma toi luihin ja ytimiin talven tuntua. Majakan suojassa värjötellen kuitenkin tähyilimme taivaalle etsien revontulia - niitä ei näkynyt. Tyydyttiin tähtiin. 

Lähes myrskyinen joulupäivä

Saimme nauttia joulupäivän vastaisen yön kuunnellen ikkunoiden vinkunaa ja erilaisten tuulen tuottamien äänien kirjoa. Tuulta oli puuskissa yli 20 m/s, tosin tilastoitaviin myrskylukemiin ei ihan ylletty. Huomenna sunnuntaina tuuli moinaa, ennusteessa on 2-3 m/s - siis lähes pläkä. Meri ei tosin tasoitu yhden tuulettoman päivän aikana.

Alla olevassa videossa etelästä Utön saunalahteen murtuvia aaltoja. Näitä seuratessa niin läheltä kuin mahdollista katoaa ajantaju ja mieli rauhoittuu - tulee tunne, että olet yksin koko maisemassa.  Uskomaton energiamäärä aalloissa jyllää..

Juui nyt saarella on paljon jouluvieraita. Ikkunasta ulos vilkaistessa on aina joku kulkija tutussa maisemassa. Rommi -koirankin olisi päästävä tervehtimään jokaista henk.kohtaisesti, taputuksia ja silitystä onkin vastaanotettu häntää huiskuttaen.

Kuvassa jouluna kukkiva ruusupensas

Vaikka tänään luoteeseen kääntynyt tuuli värisyttikin viluisia kulkijoita niin lämmintä etelä- ja lounatuulta on riittänyt siinä määrin, että jotkin kasvit ovat jatkaneet kasvukautta aina jouluun saakka. En usko enää lumitalveen.

Jouluaatto

Kello on 4.50 jouluaattona  - ei enää nukuta. Liekö aamuyön heräämiseen syynä jännitys, tuleeko joulupukki, olenko ollut kiltti vai saanko kriittistä palautetta pukilta. Olen ainakin yrittänyt. 
Ehkä heräämiseni syynä onkin yöllä alkanut kova tuuli, joka paukuttaa ikkunalaseja ja narisuttaa talon rakenteita tai sittenkin täysikuu. Olisi ehkä pitänyt laskea illalla varavettä ämpäreihin, jos tuuli katkoo sähköt ei vettä saada. 
Tai sitten unen katkaisi uniin tullut ennen nukahtamista Yle Areenasta katsomani dokumenttielokuva The Look of Silence, joka kertoo Indonesian kansanmurhasta ihmisen raadollisuudesta. 

Aatonaaton vihoviimeinen joulukalan pyydystysyritys ei tuottanut tulosta. Pakasteessa on korvike - meritaimen.

Jouluviikoksi saimme vieraita tai siis tuttuja Marin ja Eevan. Täpinöissä olemme kertoneet ja näyttäneet kuvia kokemuksistamme saaressa. Kaikki kiintoisat kohteet myös tietysti tulee kierretyksi.

Hyvää joulua!

Jouluaattomme alkaa tietysti joulupuurolla -niin  muuten onkohan maitoa puuroon. Kauppa on vielä tänään auki tunnin. Puuron jälkeen lämmitämme saaremme pienen saunan, jossa muuten saunojia riittää tänään koko päiväksi. Meidän vuorome alkaa jo klo 12. Vaikka olemme meren ympäröiminä saaressa ei uiminen saunomisen lomassa onnistu sopivan rannan tai laiturin puuttuessa. On tyydyttävä vilvoittavaan tuuleen ja juomiin. Löylyjen jälkeen iltapäivällä pääsemme Utön hotellin ravintolan joulupöytään syömään muiden saarelaisten ja vieraiden kanssa. Täältä sitten hivuttaudumme täysillä mahoilla illaksi oman kuusen ympärille odottamaan joulupukkia.

Lopuksi lainaan muumeja - Kaikki on valmista joulu voi tulla.

Margetta kukkii vielä jouluaattona

Joulu on jo lähellä..

Torstaina oli koulun joulujuhlat. Utön neljä oppilasta ja opettaja olivat valmisteleet ikimuistoisen ja tunteellisen juhlan elävien kynttilöiden valaistessa joulukuusta. Juhlaan kutsuttiin kaupalla olevalla isolla ilmoituksella kaikki kyläläiset. Paikalle saapuikin parikymmentä ihmistä, eli lähes jokainen saarelainen.  Juhlassa syötiin joulupuuroa ja juotiin glögiä.  Tietysti nautittiin myös mainioista koululaisten esityksistä ja Utön pikkuballeriinojen balettinäytöksestä. Nuorin balleriina oli noin neljän ikäinen. Mieleeni jäi kuitenkin erityisesti koululaisten - siis neljän oppilaan käsikirjoittama ja toteuttema näytelmä Kuka omistaa tunturin. Näytelmä ei kertonut Hangon polkupyörätehtaan Helkaman pyörämerkistä Tunturi, vaan jännittävässä ja haskassakin näytelmässä joulupukin paja ja tunturissa asuvat eläimet meinasivat joutua laskettelukeskuksen jalkoihin tunteettoman bisnesmiehen vuoksi. Onneksi tunturista syntynyt omistusriita päättyi kantaväestön hyväksi ja näytelmä sai onnellisen lopun. Juhlan päätteeksi saapui vielä joulupukki, joka muisti kilttejä pienellä lahjalla.

Pojat Ormskärin tulenjohtokeskuksen päällä

Tonttumuori on kiivennyt tykin päälle

Sateisen perjantain jälkeen lauantaina paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta. Tuulta oli 11 m/s lännestä, joka ei tosiaankaan enään tunnu juurikaan tuulelta kun lämpöä oli 7 astetta. Merellä veneessä tuulen tosin kyllä rekisteröi aaltojen ollessa isoja avoveneellemme. Sää houkutteli meitä kuitenkin merelle ja kävimmekin jo tutuksi tulleessa Ormholmissa, joka on ihan Utön vieressä sen pohjoispuolella.  Venematka tänne vain muutaman kaapelin verran. Ormholmen on muutamia vuosia sitten armeijalta siviileille vapautunut linnoitussaari, jossa on vielä tykit ja niihin liittyvä tulenjohtokeskus paikoillaan. Syksyllä saaren laiturissa näimme usein sukeltajien veneen heidän leiriytyessä saareen. Utön ympärillä olevat monet hylyt houkuttavat. 
Saarella on kerrottu olevan paljon käärmeitä, mutta niistä ei joulukuussa ole haittaa, joten paljain jaloin kulkeva Rommi -koirakin sain vipeltää vapaasti kanervikossa. 

Jouluhauki odottelee vielä ottajaa, joten olihan pari verkkoa laskettava karikoiden tuntumaan ensi yöksi. Verkkotiimiltämme alkaa tosin jo usko loppua kun saaliit ovat olleet viime viikkoina huonot. Useamman kerran olemme kaivaneet pakasteesta jauhelihaa kalan sijaan.

Joulukuinen veneretki

Utööstä etelään n. 5 nM siintää kolme puutonta luotoa. Keskimmäinen merikartan mukaan on nimeltään Aluskär, sen länsipuolella on Lillharun ja itäpuolella Gropskär. Lillharunissa on sektoriloisto, joka loistaa pimeässä punaista Utööseen. 

Aluskärissä käynti on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Maanantaina tuuli oli pohjoisesta ja sen verran kevyttä, että päätimme yrittää. Saaren sisään menee kapea "suoli", joka on täysin suojainen etelän tuulille eikä pohjoisen tuulillekaan kovin avoin - oiva rantautumispaikka. Eväät repussa suuntasimme Rönnqvistin kokan kohti etelää. Vanhaa aaltoa oli sen verran, että oli laskettava nopeutta aina 10 solmuun saakka jotta avoveneessä oleminen oli siedettävää. 

Saavuttuamme Aluskärin tuntumaan emme halunneet riskeerata ja ajaa sisään suojaisaan suoleen tuulen puhallellessa myötäisesti. Suoli on kapea ja sen reinoilla oli kareja, joita emme vielä tunne. Mahdollinen U-käännös olisi ollut vaikea tehdä. Kartasta haimme toista rantautumispaikkaa saarelle. Sellainen löytyi saaren itäpuolelta, pieni lahti. Loppumatkan kivikkoiseen lahteen soudimme väistellen kiviä ja kareja. Merivesi oli edelleen korkealla joka helpottikin rantautumista. Lopuksi ilman pohjakosketuksia kokka saatiinkin matalalle rantakalliolle. Astuessani siihen se oli odotetusti liukas. Toinen jalkani kävi jo meressä ennenkuin sain käsillä pitävän otteen sileästä kalliosta. Kontaten ylemmäs keulaköyttä viemään. Talviuiti nyt ei olisi maistunut. Rantakalliosta ei löytynyt ainuttakaan särmää tai sopivaa kiveä jonka taakse olisin köyden voinut kiinnittää. Haeskellessa löytyi läheltä kallioon porattu rautatappi johon veneen keula kiinnitettiin perästä lasketun ankkurin kera.

Aluskär

Saarikierroksella löytyi kalamaja, jonka ovet olivat pois paikaltaan. Majan kunto oli muuten kohtalainen. Sen varusteina oli puukamina, pienipöytä ja kaksi makuulaveria. Hyllystä löytyi ruisleipää, tulitikkuja, myrskylyhty ja vuoden 2009 kesäkuun Iltasanomat ja kuivia puita. WC -paperi oli maistunut jyrsijöille silpusta päätelleen. Pöydällä oli vieraskirja jossa viimeinen merkintä elokuulta. Poistuessamme eväiden syönnin jälkeen nostimme ovet oviaukkojen eteen, jotta lounaasta syöksyvät sateet eivät kastelisi majaa sisältä. Suojaisaa yösijaa voi joku tarvita.

Saaren kalliot olivat puristuneet useammista kivilajeista niiden viirukkaista pinnoista päätellen. Kasvillisuus oli aivan minimaalista, joten kävely lyhyemmilläkin jaloilla (Rommi-koira) oli vaivatonta. Saaresta tarkasteltuna veneellä sisään lipuminen suolta pitkin suojaisaan lahteen olisi kyllä onnistunut, joten seuraavalla käynnillä parkkeeramme tänne. 

Päivän aikana tuuli yltyi ja päätimme lähteä lyhyen vierailun jälkeen takaisin Utööseen. Nyt aalto oli vastainen ja jouduimme ajamaan vielä varovaisemmin, vain noin viittä solmua, jotta arvokas lasti pysyi ehjänä ja veneen laitojen sisäpuolella. Auringon pudottautuessa kohti horisonttia olimme noin tunnin ajon jälkeen Utössä. Aluskär on mielenkiintoinen retkikohde, joten sinne varmasti vielä palaamme.

Kyhmyjoutsenet

Kiitos Eijalle ja Sepolle iltakahvitarjoilusta ja villasukista.

Lusian päivä "vankien juhlapäivä"

Toissa viikonloppuna Utön hautausmaalle laskettiin uurna. Nyt lauantaina saarella vietettiin häitä. Huippuvuoripurjehdukseni kippari ja perämies tai oikeammin peränainen olivat valinneet vihkipaikakseen Utön eteläkärjen kalliot. Kuin tilauksesta oli useamman päivän puhaltanut voimakas lounatuuli moinannut ja vihkiminen tapahtui kevyehkössä tuulessa auringon säteiden kimallellessa aalloilla. 
Sain hääparilta kutsun kuokkimaan - iltatilaisuuteen Utön hotellin ravintolaan polkaisinkin pyörälläni klo 22 jälkeen. Tuolloin morsiammen pikkubroidin bändi oli jo päässyt hyvään vauhtiin. Soittivat muuten ihan oikeasti hyvin coverbiisejä ja joitain omiakin - juhlaväki tietysti tanssi. Juhlat olivat jatkuneet viiteen saakka - kerrottiin.

Koska palasin häähumusta jo puolen yön aikaan niin lauantaina ehdittiin aamusta verkoille. Saimme verkoista taas simppuja, joita nyt toivoimmekin. Testasimme Youtubessa olevaa simppureseptiä - Simppuja voi syödä. Ihan syötävän näköisiä nuo simpun korppujauhossa pyöritellyt pyrstöt olivatkin, mutta maku ei juurikaan nostanut tunnelmaa. Liha oli kumimaista eikä oikein maistunut millekään. Tuli ihan mieleen retkimyonatesti jossa arvio oli "ei maistu oikein millekään - ihan hyvää" Tarjosin Rommi -koirallekin simppuja, joka myöskin jätti ne lattialla jonkin aikaa suussa pyöriteltyään. Simput saavat jatkossa pitää pyrstönsä ja pääsevät takaisin mereen.

Sunnuntaina Lucian päivän aamuna oveen koputti viisi pientä valkoisiin pukeutunutta kynntilöin koristautunutta Lucia -neitoa. He lauloivat kauniisti laulun Pyhä Lucia. Laulun loputtua toivottivat hyvää Lucian päivää. Tarjosivat leipomiaan ässäpullia eivätkä pyytäneet mitään.

Ilta kului joulukortteja kirjoitellessa tai ennen kaikkea osoitteita googlatessa. Kävimme myös kävelemässä ja myöhemmin vielä pyöräilemässä Utön n.5 km tutun lenkin. Pohjoistuuli oli jäädytänyt  Eivorin- ja luotsilaiturin vaikka ilma oli vielä hitusen plussan puolella. Kylmää yötä odotellessa..

Tiistaina aamulla jälleen verkkoja veteen - tuulta vain 7 m/s. Ennen aamiaista (2 x kuppi kahvia, 4 min keitetty muna ja pari palaa leipää juustolla), kurahousut jalkaan ja Rommin kanssa rantaan. Topi ehti edeltä ja käynnisti veneen moottorin minun kerätessä verkot ja veneilyliivit vajasta. Tutut 'varmat' siikapaikat olivat edelleen liian tuulisia ja palasimme  Utön pohjoislahdelle, upotimme pyydykset matalikon ja rannan väliin. Tässä on nähty aiemmin muiden verkkomerkkejä.


Iltapäivällä ennen pimeää vielä verkot ylös. Siis jo klo 15 jälkeen. Aurinko painui eilen horisontin taakse 15.34 kun sitä kellotin majakkamäellä. Päivä on nyt tosi lyhyt vaikka ollaan Suomen eteläisimmässä kylässä.

Vähäistä on kalojenkin liike (kaamosväsymystä??), verkoissa vain neljä simppua ja muutama rakkolevän mytty. Jätettiin vielä yksi verkko yöksi Vilkkusaaren kärkeen vaikka tuulta huomiselle ennustetaankin 13 m/s lounaasta. Tältä samalta paikalta saatiin aiemmin muutama ahven. Ahvenet maistuisivat - toivotaan parasta.

Illalla tuli ihailtua jouluvaloja, jotka viriteltiin terassin nurkan ruusupuskaan. Vaikka en ole näiden ihailija niin nämä valkoiset tuikut mustassa syysillassa tähtitaivaan alla tuulen vielä heiluttaessa puskaa näyttivät hyvältä. 

Keskiviikkona taas aamusta kokemaan pyydyksiä. Tuulta 11 m/s. Ei löytynyt ahvenia. Simppuja kuusi. Näitä on jo tuullut sen verran irroiteltua, että tekniikka on löytynyt. Puolisen tuntia ja kaikki oli irti, verkko putsattu ja seinällä kuivumassa. Sormet viestivät, että pidempään sen ei olisikaan tarvinnut kestää.

Nukuin hyvin vaikka englantilaisen jalkapallon ihailijana Mestarien liigan TV -ottelussa Manchester United putosinkin jatkopeleistä. VW:n liikemerkkiä rinnassa kantaneet VfL Wolfsburgin pelaajat voittivat kotonaan ManU:n 3-2. Hyvä ja tapahtumarikas peli.

Meri on edelleen korkealla vaikka huippu kai jo saavutettiinkin viikonloppuna                               Kuva: Topi Lähteenmäki

Itsenäisyyspäivä tukevassa etukenossa

Tyylistä seitsemäntoista ja puoli

Tyylistä kahdeksantoista

Kolmas tuulinen peräkkäinen päivä saarellamme. Tuulta 20 m/s lounaasta. Meriveden korkeus on plussalla toista metriä ja aallot vyöryävät rantaan Puolasta saakka. Majakkamäellä voi simuloida laskuvarjohypyn vapaapudotusta tai mäkihypyn ilmalentoa.  Majakan seinä kerää tuulta tuulitunnellin tavoin joten siellä viuhuu lähes 30 m/s. 

Itsenäisyyspäivä. Tuulesta johtuen ihmiset pysyvät sisätiloissa. Päivän pimentyessä jo iltapäivällä näkyy muutamissa taloissa kynttilöitä ja muita valoja pihoilla ja ikkunoissa. Kävimme hotellin ravintolassa kyselemässä mitä tarjotaan lounaaksi - siikaa ja vain annoksina. Puffeepöytää ei tänään ole. Hotellin asiakkaat - laivaan lähtijät eivät syö, koska pelkäävät voivansa pahoin laivan keinuessa. Tehtiin ruokaa kotona ja nautitaan glögiä myrskylyhtyjen liekkien lepattaessa ulkona tuulessa.

Muumi pappa ja meri - kirja kuljettaa meitä kohti edelleen pimentyvää iltaa, helppoa päästä täällä kirjan tunnelmaan.

Myrsky

Ihanaa.. tätä päivää on odotettu. Lähes myrskytuulta, joka edelleen friskaa. Aamulla en ehtinyt pukea päälleni kun naapuri soitti ja kertoi olevansa verkkoja nostamassa. Hän oli yksin soutuveneellään ja kohteliaasti pyyteli soutuapuja. Vaikka Utö antoi tuulensuojaa sen ja 'Vilkkusaaren' väliseen salmeen oli verkojen nosto yksin hankalaa. Tuuli vei venettä heti kun päästit paineen pois airoista. Saaliina muutama härkäsimppu ja kaksi ahventa.

Topin kanssa valmistauduttiin myrskypäivään ostamalla kaupasta tortilla-ainekset - syödään hyvin ja nautitaan sisällä lämpöisessä kynttilän valosta kuunnellaan tuulen ulvoontaa ikkunoissa.  Kovimmat puuskat ravistelevat talon rakenteita. Täytettiin ämpärit sähkökatkon varalta juomavedellä ja käytiin tarkistamassa veneen kiinnitys. Merivesi on korkealla ja sen ennustettiin edelleen nousevan noin 70 senttiä. Jos ennuste toteutuu on venelaiturimme aamulla veden alla ja vene voi uida laiturille.

Nouseeko vesi niin, että vene ui laiturille

Utön eteläkärjessä oli käytävä aaltoja bongaamassa. Matka vastatuuleen ( nyt 22 m/s)  oli kuin olisi noussut jyrkkään ylämäkeen.

IL:n säämonitori

Hyvässä etukenossa lippa taakse käännettynä olin lopuksi perillä. Aivan uskomaton oli aaltojen pauhu ja niiden voima. Hyvä tunne kun on maata jalkojen alla eikä ole veneessä merellä. 

Katselin taas samaa Öröbodanin luotoa, johon aikanaan Draken -niminen alus haaksirikkoutui. Aallot vyöryivät luodon yli ja meri luodon ja Utön välissä kiehui. En enää ihmetellyt miksi palastautuminen luodolta Utöseen oli niin vaikeaa, lähes mahdotonta vaikka etäisyyttä Utöseen oli vain vaatimaton 150 metriä. Pelastettavat ja pelastajat ehkä kuulivat toistensa huudot. 

Linkissä lisää Drakenin haaksirikosta vuodelta 1929  http://www.hylyt.net/item/draken-477/

****

Utöläisen historoitsijan Martin Öhmanin kirjassa Miehet leidarilla on lainaus Ernst Lampe`ni kirjasta vuodelta 1918. Lampe`n kuvailee tuon aikaisia Utöläisia varsin hupaisasti. 

Me saavuimme saaren sisimpään satamaan. 'Valvoja' murahteli hetkisen, ja siinä samassa ihmisiä ryntäsi mökeistään rannalle. Suuren höyrylaivan saapuminen oli heille jotain tavatonta, ja kun vielä luotsilippu oli hissattu salkoon, ihmiset tiesivät, että tarkastus oli meneillään. Tämän vuoksi jokainen pyrki olemaan mahdollisimman nopea ja ylitsevuotavan palvelualtis. Siinä samassa kun ankkuri oli laskettu, laivan ympärillä pyöri joukko soutuveneitä. Iloisia veijareita. Eivät olleet kyllästyneet jatkuviin vierailuihin niin kuin meille kaupungin asukkaille on tapahtunut. Estottomasti he osoittivat ihastuksensa siitä, että heidän yksityistä elämäänsä tällä eristäytyneellä saarella oli tultu häiritsemään. He ottivat meidät vilpittömän iloisesti vastaan. Ja mikä meteli heistä pääsi! Oli kuin paikalla olisi ollut parvi lokkeja., tiiroja ja hylkeitä. Luonto oli ilmeisesti opettanut heidät huutamaan. Vaimeat kuiskaukset eivät kuulu meren pauhun yli. Täyslaidallinen vain, jos toiselle on asiaa. Aivan kuten lokit huutavat toisilleen luodoilla... 
Miehet maksavat veronsa silakalla ja turrskalla, eivät maan antimilla, sillä heidän peltoaan on tämä aava, sininen meri.
Utössa asuu noin sata henkeä, kaikki ovat sukua toisilleen - serkkuja. Miehet kertovat, että olivat joskus lähteneet naimareissulle sisäsaaristoon ja mantereelle, mutta naiset eivät halua tulla syrjäiselle Utön saarelle. He pelkäävät tuulen vinkunaa, lokkien kirkumista ja veneiden ainaista keinunaa...
Miehetkään eivät kelvanneet muuhun työhön kuin mihin olivat oppineet. Moni oli kokeillut maanviljelyä mannermaalla tai sisäsaaristossa. Mutta ei siitä tullut mitään. Lämmin sää oli saattanut vaivata heitä suunnattomasti. Puut estivät tuulta kuivattamasta hikeä. He halusivat tulla takaisin omalle, vilpoiselle saarelleen. Yhdellä oli vaimo mukanaan. Mutta ei tämä pitkään viihtynyt. Ei jaksanut kalojen kanssa, hän ikävöi metsiä ja naapureitaan, vilustui ja kuoli. Mies meni uusiin naimisiin serkkunsa kanssa. Tämä oli tyottunut saaren elämään ja jatkoi sukua.
Kun kesällä on rauhaisa sää, kaikki haisevat silakalle ja turskalle, niin miehet kuin naisetkin, jopa nuoret tytöt...
Mutta iytse he rakastavat silakan tuoksua ja ikävöivät sitä mannermaalla ja haluavat sen vuoksi takaisin omalle, hajustetulle saarelleen.

Myrskyä odotellessa

Tänään lähes tuuleton päivä - tai siltä ainakin tuntui monen tuulisen päivän jälkeen. Ilmatieteenlaitoksen mittausaseman monitori näytti kuitenkin 7 m/s ja lounaasta moinaten kuitenkin iltaa kohti. Aamulla talssimme suunnilleen suoraan sängystä venesatamaan verkkojen nostoon. Silmiä kuivi eiliset kovat löylyt. Neljässä verkossa oli melkein kymmenen härkäsimppua (se piikkinen syvämeren kaloja muistuttava suurisuinen limainen luontokappale), kolme silakkaa ja yksi siika. Siika vietiin naapuriin, silakat keitettiin Rommille ja simput reilun tunnin verkoista irroittelun jälkeen takaisin mereen. Simpuille huomautettiin, että eivät ole tervetulleita verkkoomme - onkohan näillä kuuloaistia. Suu ja silmät ovat ainakin suuret.

Aamiaiselle ehdittiin juuri parhaaseen lounasaikaan. Kauppakin ehti mennä kiinni, mutta kaapissa oli kaikki millä selviämme huomiseen. Oikeastaan mitään ei puuttunut ja söimmekin lounaaksi paistettua siikaa, jota terästimme kermalla. Hyvää. Kalan toinen kylki graavattiin huomista aamiaista varten.

Illalla olin Utön ensiapuryhmän kuukausitapaamisessa, jossa aiheena ajankohtainen hypotermia. Itse  poistuin teoriaosan jälkeen TV:n ääreen seuraamaan Kaisa Mäkäräisen ampumahiihtoa. Viisi pummia, eikä asiaa kärkisijoille. Kaisa ja minä petyimme. Hypotermiapotilaan kuivaharjoitus oli mennyt hyvin.

Tämän hetken sääennuste on kiinnostava. Huomenna puolen päivän aikoihin tuuli alkaa friskaamaan. - luvassa myrskylukemia ja vesisadetta. Tuulet viuhuvat kovina koko viikonlopun ja ilman lämpötila nousee jopa yhdeksään plusasteeseen. Ehkä emme saakkaan sitä lumitalvea. Sääennusteen toteutuessa saadaan sitä mitä ollaan tultu hakemaan - myrskyä.

Itsenäisyyspäivään kolme yötä.

Myöhästyimme perjantaina laivasta. Topin Onnibussi Helsingistä Turkuun oli myöhässä. Oli yövyttävä Nauvossa ja odoteltava seuraavana päivänä lähtevää laivaa. Meillä on aikaa, joten yö ja aamupäivä Nauvossa ei hetken päästä enää harmittanut. 

Autoni kelpasi katsastusmiehelle ja löysin myös kohtuuhintaiset nastarenkaat Kaarinasta tai oikeastaan Koreasta, jossa ne on valmistettu. Merkkiä en muista, mutta ei ole formuloista tuttu. Enpä vieläkään voi olla hämmästelemättä miten ystävällistä ja eleetöntä palvelu katsastusasemilla nykyisin on. 

Topia odotellessa kävin Raisiossa Biltemassa ostamassa veneeseen uuden akun. Samalla tuli ostoskärryyn kerätyksi muutakin tarpeellista käyttötavaraa kuten kaulin, poranteriä, jouluvalot, lahjapaperia ja narua sekä akkulaturi. Johtuiko huonontuneesta muistista vai kassalla tapahtuneesta hämmentävästä hetkestä niin unohdin akun kassalle - tämän huomasin vasta Nauvossa, joten puhelimessa sovittiin Bilteman kanssa, että säilyttävät akkua seuraavaan käyntiini, jonka arvioin olevan ensi vuonna. 

Niin tuo tapaus kassalla oli seuraava. Kassajonossa edelläni oli mies ja pieni ehkä neljävuotias tyttö. Heidän kerätessä ostoksia tyttö osoitti varovasti sormella minua ja kuiskasi miehelle varmaankin isälleen 'joulupukki'. Kuulin tytön kommentin ja vastasin, että olen sen (joulupukin) veli. Isää hymyilytti. Tyttö pysyi vakavalla naamalla kannassaan roikkuessaan isänsä kädessä, koska seurasi katsellaan minua aina ovelle saakka. Onhan minulla pitkä harmaa parta ja päällä punainen toppatakki - hyvä arvaus.

Lauantain laivamatka tehtiin 20 m/s lounatuulessa, huiput 25 m/s. Ms Eivor on rakennettu Atlantin aaltoihin joten sen keinunta oli vähäisempää kuin luulimme. Utössäkin oltiin ajoissa, koska matkalla pysähdyttiin vain Nötössä ja Jurmossa. 

Sunnuntaina tuuli edelleen kovaa ja vettä tuli taivaalta erilaisina kuuroina. Ulkoiltiin vähän. Pieni ajelu toki tehtiin omalla veneellä tarkoituksena katsoa jos kuitenkin voisimme laskea yöksi pari kalaverkkoa. Saimme päällemme kovan rankkasateen ja luovuimme ajatuksesta. Samaan aikaan Utöön luotsilauturiin oli tulossa tuttu suuri Turkulainen purjevene Anya. Se jäi ensin ankkuriin väylälle, jota itsekin kommentoivat jollain teknisillä ongelmilla. Myöhemmin olin ottamassa köysiä vastaan heidän kiinnittyessä laituriin johon jäivätkin sitten yöksi.

Maanantaina sää oli suunnilleen edellisen kaltainen - hieman kuivempi, tuuli kääntyi länteen. Anya oli päättänyt jäädä odottelemaan vielä kevyempää tuulta. Ms Eivor saapui Utöseen puolilta päivin. Se ei päässyt tuulesta johtuen omaan laituriinsa ja kiinnittyi luotsilauriin, josta Anya joutui väistymään. Kohtalainen harjoitus syntyi Anyan siirrosta joka lopuksi päättyi toivotulla tavalla.

Useamman päivän jatkunut kova tuuli samasta suunnasta nosti komiat aallot ja oli suorastaa huikeaa käydä niitä katsomassa Utön eteläkärjessä. www.aaltopoiju.fi -sivuston mukaan aallot olivat kuusimetrisiä. Otettiin kuvia ja videota, mutta ei niistä kyllä samaan fiilikseen pääse. 

Huomiseksi on ennustettu vähemmän tuulta, joten ehkä myös Rommi -koirakin viihtyy paremmin ulkona. Onhan viisikiloisen koiran pidettävä jalat tukevasti maassa kahdenkymmenen metrin tuulessa.

Rommi kiittää saamastaan villapaidasta.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö oli ensimmäinen pakkasyö Utössä. Aamulla saaren keskiosassa olevat vesilätäköt olivat jäässä ja maa osin kuurassa. Rannan tuntumassa lätäköt jäätyivät vasta päivän aikana vaikka ilman lämpö oli jo pari astetta plussan puolella. Jäätyminen johtui kai kohtalaisesta ja varsin kylmästä pohjoistuulesta. 

Keskiviikkona sitten tuuli kääntyi lounaaseen, jolloin myös ilma lämpeni selvästi - aina reiluun kuuteen seitsemään plusasteeseen. Koko loppuviikoksi on ennustettu kovaa tuulta jopa myrskyä. Se olisikin sitten ensimmäinen minun oloni aikana. Taivas pysyi koko päivän pilvessä ja ajoittain sateli vettä vaakasuoraan. Sopivilla varusteilla ulkoiltiin Rommin kanssa pariinkin kertaan. Saaren eteläniemessä käytiin taas tutkailemassa merta. Suuret aallot vyöryivät rantakalliolle ja pitivät sellaista pauhua, että oli hyvä tilaisuus kokeilla kuinka kovaa pystyy huutamaan. Kukaan ei varmasti kuulisi. Näin kertoi harjoitelleensa äänen käyttöä joku uutisten lukijoistamme.

Torstaiaamun märkä ja tuulinen sään vaihtui päivän kuluessa poutaiseksi. Tuuli moinasi hieman taivaan pysyessä pilvessä. Onnistuin hankkimaan suoraan tekijältä pukin konttiin yhden Suomen kauneimmista kirjoista, Jorma Tenovuon Utön linnut. 

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kirja on finalistien (5 kpl) joukossa WWF:n vuoden luontokirjaksi. Kirjan lisäksi oli varsin mielenkiintoista tutustua kirjailijaan / lintuharrastajaan ja hänen Utön 'tiluksiinsa'. Pieni punainen suojaisella paikalla majakan tuntumassa oleva talo mahtavalla näköalalla Utön satamaan.


Perjantaina on taas käytävä päiväseltään (klo 5.30 - 22.30) mantereella. Vähäiset velvollisuudet kuormittavat eli on käytävä hankkimassa autoon uudet talvirenkaat ja katsastamassa se. Auton tarpeen ollessa aivan minimissään homma tuntuu jotenkin vastemieliseltä - stäpaitsi ihan kohta taas on kevät ja kesärenkaiden aika. Jos ja kun katsastusmies löytää vielä huomautettavaa auton kunnosta poikii se uuden reissun mantereelle kuukauden sisällä korjaamoon ja uusinta katsastukseen. Toivon parasta! No toki samaan käyntiin voi aina yhdistää muitakin asioita, mm. tänään verkkokalastuskilpailun pokaalin nouto kultasepänliikkeestä, jossa se on ollut kaiverrettavana.

Perjantai. Huonosti nukutun lyhyen yön jälkeen olen laivassa. Ms Eivor keinuu kohtalaisesti 16 m/s lounaistuulessa. Olemme juuri pistäytyneet Jurmossa ja matka jatkuu kohti Nötötä. Pärnäisissä aikataulun mukaan ollaan klo 10. Saaret antavat kohta suojaa ja aallon pienentyessä keinuminen vähenee, ehkä sitten saamme aamiaista laivan keittiöstä. Merellähän nokkimisjärjestys on se, että ensin ruokitaan miehistö ja vasta sitten matkustajat (asiakkaat). Laivan kokki osallistuu oman alansa töiden lisäksi kansimiehen hommiin, joten ravintolan myynti katkeaa aina hetkeksi satamastopeilla.

Lauantaina tuulee 15 m/s pohjoisluoteesta. Tuuli on raakaa kun saatellaan Rommi koiran kanssa Topia laivalle. Ilmatieteenlaitoksen mukaan sää tuntuu -5 asteiselle. vaikka lämpötila on +4. Nyt voisi Rommi -koiran lisäksi olla mukana myös rommia lämmikkeeksi nestemäisessä muodossa, mutta ei oteta vielä kun kello ei ole kahtatoista. Laiturilla seisoivat kohmeiset kansimiehet toppa-asuissaan, jotka vihjailivat minulle olisiko minun jo aika luopua shortseista. Vastasin, että pukeudun sään enkä kalenterin mukaan. 

Topi lähti Ms Eivorin suojassa puskemaan kohti manteretta. Pitkin matkaa hän lähetteli minulle aaltokuvia isoista aalloista jotka ryskivät laivan kyljissä. Laivalaiturilta pois kävellessä sormet kaipasivat käsineitä joita ei tietenkään tullut matkaan. Ehdittiin kotiin juuri ennen räntäsateen alkamista - räntää tuli hetken aikaa ihan kunnolla, joskin ei se maata valkaissut.

Hannas Cafe auksi pariksi tunniksi iltapäivällä.  Tutustuttiin kahvilan runsaaseen matkamuistovalikoimaan ja hörpättiin kahvit pakastepullan kera. Kiinnostavinta oli ehdottomasti myynnissä olevat saaristoa käsittelevät kirjat ja muutama vanha kartta. Myös ensi vuoden majakkakanterit olivat myynnissä - en ostanut, vaan päätin kirjoittaa sen joulupukin kirjeeseen.

Sunnuntaina tuuli on moinannut ja teemme pitkähkön kävelylenkin Rommin kanssa saareen itäiseen osaan. Lyhyt raekuuro piiskasi kasvoja niin, että oli pako kääntyä selin. Rommi luimisti korvansa ja tahtoi syliin - hellyin.

Raekuuro pyyhkäisi yli saaren

Yritin vangita fiiliksen kameralla huonoin tuloksin. Pelkäsin kameran kastuvan liikaa ja sujautin sen takin sisään. Muutaman minuutin päästä tumma raskas pilvi oli ylittänyt saaren ja auringon säteet maalasivat kanervikon.

Itäniitty, jossa aikoinaan oli pari latoa ja Jurmolaisten karjaa

Rommi väsyi aamupäivän lenkistä niin kovasti, että tassujen pesun jälkeen viihtyi pedissään unimaisemissa pitkään. Tämä sopi minulle mainiosti, koska kesken oli tanskalaisen kirjailijan jänittävä kirja Lumen taju. Tapahtumat sijoittuvat Grönlantiin.

Itäniityllä Utön hautausmaan vieressä on yksinäisessä ketjuilla rajatussa
haudassa lepää joulukuussa 1916 hukkuneena Utöstä löydetty
Saksan keisarillisen laivaston
matruusi Buchwald. 

Torstai

Aika kuluu nopeasti - edellisestä tekstistäni on viikko. Päivät ovat toisilleen veljiä. Aamulla herätään hieman myöhemmin eli auringon noustessa, nautitaan hidas aamiainen, jonka jälkeen mennään Rommi-koiran kanssa aamulenkille ja sieltä veneelle ja verkoille. Verkkojen nosto ja niiden puhdistaminen sekä kalojen käsittely vie yllättävän paljon aikaa, joten aina emme ehdi kauppaan joka on auki klo 10-12. Kolmena päivänä viikossa se tosin aukeaa uudelleen iltapäivällä parisi tunniksi.

Emme syö saaressa pikaruokaa, joten ruuan valmistus ottaa myös oman aikansa. Kalaa syömme arvatenkin jossain muodossa joka päivä. Iltapäivällä kun vielä on päivän valoa teemme saarikävelyn, kuvausretken tai joskus veneellä ajelun sään sen salliessa. Ilta pimenee marraskuussa jo viiden aikoihin jolloin vetäydytään sisätiloihin sähkövalon ääreen - surffailua netissä, lukemista. TV jne.

Utön kylätie

Utön oma pieni kirjasto on auki keskiviikkona 18-20. Tiistaisin voi harrastaa balettia, kerran kuussa kokoontuu Utön Punaisen ristin ensiapuryhmä. Joskus yllätysohjelmaa tarjoaa Rajavartiolaitos helikopterilaskeutumisilla ja Puolustusvoimat harjoituksillaan. Laivoja on myös kiva bongata ikkunan läpi. Saaren hotelli on auki ympäri vuoden joskin siellä ei juurikaan loppusyksystä ole asiakkaita. 

Olen jo vuosia sitten todennut, että on rauhoittavaa kun voi katsoa kauas - horisonttiin - niin kauas, että katse ei kohtaa mitään. Parasta mielen hallintaa tai helppoa joogaa.

Tänä iltana istun saunan löylyjen välillä vilvoittelemassa terassilla tihkusateessa. Ilta on sysimusta. Ääninä vai meren kohina. Majakan kapea valokeila piirtää horisonttia, jonka voi kuvitella helikopterin roottorin siiviksi. Se kannattelee saartamme pitäen meidät pinnalla.

Perjantai

Tuulen oli ennustettu lisääntyvän ja kääntyvän koiliseen edellisen melko tyynen päivän jälkeen. Verkoille mentäessä veneemme akku oli tyhjentynyt ja moottori ei käynnistynyt. Verkot on kuitenkin haettava, joten lainasimme naapurin pientä soutupaattia. Soutaminen vastatuuleen ja aaltoon kävi hyvin kuntosalitreenistä. Kolmesta verkosta saimme 11 simppua, säynävän ja pari pientä kampelaa. Kampelat ja simput pääsivät takaisin mereen, säynävä ehti kuolla. Yhdentoista simpun irroitaminen verkoista tuulisella verkkoseinällä pani sormet koville. Ilman lämpökin oli jo alle 4 astetta. Edellisen päivän taimen oli vielä hyvin muistissa. 

Rommi -koira sai verkkoreissulla sen verran kylmää, että ei halunnut ulos kuin vasta iltapäivällä. Ehdotin ulkoilua tutulla tavalla näyttämällä valjaita. Jalkeillaan oleva koira painoi päätä alas ja laahusti petiinsä pudoten makuulle - ymmärsin kehon kieltä joten jäätiin kotiin.

Paluumatkalla matereelta saareen eli ulos. Rommi -koira sai rokotuksen ja muutkin asiat ehdittiin hyvin hoitaa. Eläinlääkäri oli huonokuuloinen, joten hänen kanssaan ei juuri juttelusta tullut mitään. Näkökään ei ollut ihan priima, koska joutui lataamaan rokotuspiikin ikkunan ääressä kirkkaassa päivän valossa. Kotisivujen mukaan hän erikoistunut kissoihin ja koiriin tehden myös kotikäyntejä. Nyt mentiin kuitenkin lääkärin kotiin, jossa oli vastaanotto. Rommin rotua hän ei tuntenut, joten jäin miettimään hänen asiantuntemustaan. Toisaalta en tunne lääketiedettä, joten ehkä koirarotuja ei opikaan tuntemaan vaan tähdellisempää. Herttainen täti. Hieman vastaavalla tavalla yllätyin kesällä Huippuvuorilla kun selvisi, että Turussa tähtitiedettä "loppusuoralla" opiskeleva ei tuntenut tähtikuvioita taivaalla - no Otavan tunsi. Hän kertoi opiskelun olevan lähinnä fysiikkaa eikä taivaalle tuijottelua linssikerrosten läpi vaan tietokoneen ruutua laskien taivaankappaleiden siirtymiä jne.

Lyhytnokkahanhi                            Kuva: Topi Lähteenmäki

Shoppailukierroksemme Kaarinassa, Turussa ja Raisiossa alkoi siis eläinlääkärikäynnillä, sieltä Mustiin&Mirriin Rommille eväitä ostamaan, sitten Alkoon. Sieltä Motonettiin ja edelleen Ikeaan (nyt löytyy makuupaikka kolmelle vieraalle). Lopuksi vielä kultasepänliikkeeseen, jonne jätettiin Utön verkkokalastuskilpailun kiertopalkinto kaiverretavaksi ja LIDLiin hakemaan jotain mitä Utö Handelista ei saa. Tavaraa kertyi maitokärryllisen verran.

On vielä urattava yksi kappale Rommi -koiralle, joka on todella uskomaton pentu. Käyttäytyy rauhallisesti kaikissa tilanteissa, oli sitten ympärillä koiria tai muita ihmisiä. Osaa todella ottaa asiat rennosti autossa ja laivassa.

Toivotaan, että vastaisesta tuulesta huolimatta laiva ehtisi Utöseen ennen kuin Hercule Poirot aloitaa rikoksen selvittelyn TV:ssä.

Aamurusko laivan kannelta kuvattuna.
Kuva: Topi Lähteenmäki

Kello on perjantai aamuna vasta hieman yli kuusi. Olemme matkalla sisään eli matereelle. Rommi- koiran ekasta rokotuksesta on kulunut kuukausi ja on aika ottaa rokotuksen tehoste. Kolmas käynti on sitten vasta vuoden kuluttua.  Meidän lisäksi Utöstä lähti vain yksi pariskunta ja saaren ehdottomasti kovakuntoisin mies. Jurmosta saatiin mukaan lisää matkustajia, pariskunta ja kaksi koiraa, lintuharrastaja. Rommi nukkuu tutussa piknik-korissa ja Topi torkahtelee vahtien Rommin unta. Rokotus jännittää Topia enemmän kuin Rommia.

Eivor laiva kyntää mustaa merta. Maisemassa muutama vilkkuva merimerkki. Plotterin avulla varmaankin seuraa laivaväylää ja tutkalla ja AIS:lla havaitsee mahdolliset muut liikkujat. Taivas on puolipilvessa - vain muutama tähti näkyy pilvien raosta. Paria kirkasta kohdetta tuli tuijoteltua planeettana, taisivat kuitenkin olla korkealla lentäviä lentokoneita.

Luin Juha Laaksosen aikaisemmin mainitsemani tuoreen dekkarin Murha lintusaarella. Juoni tarinassa oli pieni pettymys. Sen sijaan kirjassa kuvattiin varsin värikkäästi Utön vakiasukkaita  ja tuttuja lintuharrastajia tosin muutetuilla nimillä. Kiinnostavaa tietoa oli myös linnuista ja Utöstä. Voi olla, että kirja ei ihan kolahda muille kuin utöläisille.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Saarella oli muutaman päivän mittainen sotaharjoitus kun maastopukuun verhoutuneet  ja rynnäkkökivääreillä varustetut varusmiehet vaelsivat Utön teitä ja polkuja. Olivat muuten tosi kohteliaita ja tervehtivät tuttavallisesti vastaan tullessa. Harjoituksen tarkoitus ei maallikolle auennut, mutta aamuherätyksen sai kun pari Hornettia lensivät matalalla saaren yli kaartaen merellä kohta uuteen ylilentoon. Koneiden tehon kuulee. Normaalisti suljetussa armeijan valvontatornissa pidettiin ympärivuotista päivystystä josta tarkkailtiin mm. meidän verkoilla käyntiä - viisi silakkaa ja kolme härkäsimppua - saattoi huvittaa kiikaroitsijaa. Verkkoja on uitettu meressä vain kerran kuluneen viikon aikana kohtalaisten tuulien vieden suurimman innon kalastuksesta. No oli hyvin aikaa putsailla pyydyksiä. Täytyy availla pakastekaapin ovea, jotta pysyy kalaruuissa.

Utössä on jo ainakin parisen viikkoa viihtynyt meillä harvinaisempi Lyhytnokkahanhi. Topikin sai hyviä kuvia varsin rohkeasta yksilöstä. 
Lainaus Wikipediasta. Lyhytnokkahanhi pesii Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Se talvehtii Isossa-Britanniassa, Saksassa ja Tanskassa, harhautuu joskus Suomeen. Maailman populaation koko on noin 280 000 yksilöä. Määritystietouden kasvaessa lyhytnokkahanhihavaintojen määrä on ollut kasvussa ja muun muassa Pohjanmaalla lajia tavataan keväisin jopa parvittain. Yleisimmin tavataan Suomessa syksyisin syys-lokakuussa ja runsaslukuisempina joukkoina kevään muuton yhteydessä huhti-toukokuussa. Lyhytnokkahanhia saatetaan Suomessa tavata myös yksittäistapauksina muiden muuttavien hanhiparvien mukana. 
Mielenkiinnolla seurataan milloin se suuntaa kohti etelää. Vielä näyttää vihreästä ruohosta löytyvän ravintoa.

Utön vanha merkkitulikori          Kuva: Topi Lähteenmäki

Minulla on ollut tapana  ostaa messutarjouksena Helsingin venemessuilta parin vuoden välein Sebagon purjehduskengät. Nyt vasta reilun vuoden palvelleet purjehduskengät ratkesivat saumasta. Näiden laatu on huonontunut merkittävästi, muutkin purjehtijat ovat tämän todenneet. Vuoden käytön jälkeen pohjan materiaali muuttuu. Pohjat eivät enää pidä veneen kannella vaan muuttuvat vaarallisen liukkaaksi vaikka mitään näkyvää muutosta pohjissa ei näy. Pohjan perusteellinen pesu ei lisännyt pitoa vaan ehkä huononsi sitä vielä. Saumat ovat aikaisemmissa pareissa kestäneet nyt nekin pettävät. Nyt jalassa on Gill:n vastaavat - katsotaan onko laatu parempi. Ostohinta ainakin oli sama.

Lyhytnokkahanhi? - ei vaan JackRusselin terrieri Rommi 4kk
Kuva: Topi Lähteenmäki

Torstai ja perjantai olivat lämpimiä tuulettomia syyspäiviä. Meri oli tyyni ja houkutti magneetin lailla vesille. Torstaina vietiin verkkoja veteen samalla kun kiersimme Utön veneellä ja kävimme kahdella luodolla - Utöstä kaakkoon sijaitsevalla Patskärillä ja luoteeseen kiinnittyneellä Finnskärillä. 

Rönnqvist 16 R ja Patskär        Kuva: Topi Lähteenmäki

Patskär on maastoltaan hankalaa kävellä. Paljaita kalliolämpäreitä ympäröi tiheät matalat katajat jotka peittivät kivikot. Rantakalliot niljakkaan liukkaita. Käärmeet löytävät täältä varmasti hyvin suojaa alkavaa talvea ajatellen. Nyt käärmeitä ei näkynyt.

Finnskärille veneen ankkurointi on haastavampaa matalien kivikkoisten rantojen vuoksi. Sen sijaan loudolla liikkuminen on helpompaa vähäisemmän kasvillisuuden vuoksi. Luodon korkeimmalla kohdalla on sammaloitunut kivistä kasattu valkoinen kummeli. Vieressä on linjataulu, joka kaiketi korvaa merenkulkijoille kummelin. Luodolla kiinnostavin kohde oli harmaa kalamaja.

Mökki Finnskärillä         Kuva: Topi Lähteenmäki

Kalamajan ovi oli lukossa, mutta ikkunasta kurkkimalla näki sen vaatimattoman kalustuksen. Kiinteä makuulaveri, pieni pöytä ja seinään kiinnitetty penkki ja tulisija. Pihalla vanha ruostunut jääkaapin runko ja jotain muuta romua, lasinsiruja joista voisi päätellä siellä olevan jotain toimintaa edelleen.

Perjantaina kuljetettiin saareen viimeksi muuttaneen asukkaan viimeisiä kalusteita pienellä kuorma-autolla asunnolle majakkamäelle. Varsinainen muuttokuorma vietiin jo alkuviikolla. Talo on hienolla paikalla - etelään avautuvista ikkunoista näkyy majakka ja pohjoisen ikkunoista luotsilaituri ja Ormskär.

Illalla viedyistä verkoista Ahti antoi jälleen hyvän saaliin; yhdeksän siikaa, ahven ja kolme kampelaa. Siikoja vietiin kolmeen naapuriin ja loput omaan pakastimeen kokonaisina ja fileinä. Jääkaapissa on pala naapurin saamasta taimenesta. Satuttiin Topin kanssa sopivasti paikalle kun taimenta nostettiin verkoista ylös veneeseen. 

Taimen 2,8 kg                    Kuva: Topi Lähteenmki

Ilman meiltä veneestä lainattua haavia taimen olisi kai jäänyt nostamatta sen verran kovasti se taisteli vapaudestaan.

Lopuksi vähän kirjallisuusasiaa. Sain hyllyyni suoraan kirjailija Juha Laaksoselta tällä viikolla julkaistun dekkarin Murha lintusaaressa. (Numeroitu keräilykappale 0031) Kirja kertoo yhdestä päivästä Utössä. Se on fiktio, joskin kirjan henkilöistä löytyy paljon yhteistä todellisten Utöläisten kanssa. Uskallan suositella luettavaksi keskusteltuani kirjailijan kanssa vaikka vielä kirja onkin lukematta.

Kuvia Utön verkkokalastuskisan 2015 podiumilta

Tulos 4 kg

Halloween juhla ja Utön verkkokalastuskisa 2015

Perjantaina vietettiin täällä päivän etuajassa Halloween juhlaa. Pimeän illan suojassa luurangot ja kummitukset koputtelivat talojen oville. Viesti oli sama "karkki tai kepponen?" Makea saalis oli melkoinen kun porukat palasivat juhlapaikalle saalista jakamaan. Iltaa jatkettiin nyyttäreinen merkeissä, Tarjolla oli kammottavan sekä houkuttelevan näköisiä herkkuja mm. sinipunaista perunasalaattia. Nuorista juhlijoista vanhimmat jaksoivat sokerihumalassa aina puolelle öin saakka.

Lauantai oli kyläläisille syksyn ehkä merkittävin päivä. Utön verkkokalastuskisa on jo perinteinen, aikanaan järjestetty pitkän syksyn tapahtumaksi. Aspo -laiva oli tuonut jo perjantaina paljon vieraita saareen seuraamaan kalastuskisaa sekä osallistumaan illalla after fishing juhlaan hotellille. Hotellilla oli tarjolla lohi- ja siikakeittoa sekä elävää musiikkia. 

Kisaan startattiin loutsilaiturilta klo 10. Kisa päättyi kalojen punnitukseen jossa piti olla viimeistään klo 16. Kisassa sai käyttää maksimissaa viittä kalaverkkoa joiden silmäkoko on yli 35mm. Haulikon pamahtaessa toistakymmentä venettä starttasi merelle. 

Juokkueemme Topi, naapurin Elina ja minä + Rommi koira saimme hieman kehnon startin ja emme saaneet keulapaikkaa veneiden letkassa kohti itää. No, kehnoihin startteihin olen tottunut purjehduskisoissamme. Ekalla sadan metrin matkalla ajettiin muutama vene kiinni ja ohitettiin ne melkoisista veneiden peräaalloista huolimatta. Ennen starttia ilmoittautumisen yhteydessä järjestäjin tarjoamaa rommitotia kumotessa aamukahvin päälle päätimme pyyntipaikasta jonne nyt oli ehdittävä ekana. Ehdittiin. 

7-8 m/s puhaltava lounatuuli teki verkkojen laskusta luotojen ja karien väliin todella haastavan. Neljä verkkoa kahteen letkaan tänne ja viimeinen verkko Ormskärin itäpuolelle niin lähelle rantaa kuin mahdollista. Ormskärin kylki oli suosittu paikka ja sinne olikin kisaavat joukkueet laskeneet useamman verkon. Vietiin samoille paikoile kun ajateltiin, että muut tuntevat meitä paremmin parhaat ottipaikat. 

Kisalatauksemme purkautui verkkojen laskun myötä kun olimme kaikki hieman erimieltä mihin verkot tulisi tällä säällä laskea. Joukkueen rauhallisin oli Rommi, joka ummisti silmänsä ja nukkui koiran unta viltillään veneen peräpenkillä uusien pelastusliivien sisällä - fiksu koira. Reilun tunnin kuluttua olivat verkot vedessä ja palasimme rantaan syömään edellisen illan Halloween juhlan jämiä. Nyt vain odotellaan kalojen uivan verkkoihin..

Tuuli yltyi päivän kääntyessä iltapäivään kuten ennuste kertoi. Ehdotin, että lähdemme verkkojen nostoon ajoissa, jotta emme myöhästy punnituksesta. Myöhästyminen tarkoitti sanktiota ehkä hylkäystä. Oppositiossa olijat olisivat halutteet uittaa verkkoja hieman pidempään. Kello 14 kuitenkin startattiin Rönqvistin 30hv Yamaha 2T ja kokka kohti verkkoja. Ensin nostettiin Ormskärin kylkeen pudottu yksinäinen verkko. Verkossa vain pieni simppu. 

Tunnelma joukkueessa alkoi laskea ja vaati sparrausta. Purjehduskisoista oppineena muistutin, että voittaja on selvillä vasta kisan päätyttyä. Luotojen ja karien välissä olevien verkkojen nosto vaatikin joukkueen jokaisen jäsen panoksen. Moottorilla ei karien vuoksi pystynyt ajamaan, joten oli soudettava navakkaan vastatuuleen väistellen kareja. Yhdestä verkosta saatiinkin muutama siika ja yksi pieni kampela - muista verkoista vesiperä. Kaikki kalat kelpasivat tällä kertaa, saaliin yhteispainohan ratkaisee. Paluumatkalla fiilis oli jo hyvä ja oltiin sitä mieltä, että ei jäädäkään vikaksi. Matkalla vielä laskettiin ensin nostettu verkko venepuokaan puoleksi tunniksi - yrittänyttä ei laiteta. Ei sieltä mitään tullut, joten kalaämpärin kanssa punnitukseen - tulos tasan 4kg. 

Kun kaikki saaliit olivat punnittu julisti tuomari tulokset. Voittajajoukkue tuloksella 4kg Topi, Elina ja Ilkka!! Ei kun traktorin lavalle kuohuviinipulloa poksauttamaan ja mahtavaa kiertopalkintopokaalia pokkaamaan mahtavan yleisön edessä. Kisassa kakkoseksi tullut hävisi meille 40g - tiukkaa siis oli.

Kisan jälkeen after fishing tilaisuuteen hotellille, jossa jatkoin jutustelua tuttujen kyläläisten kanssa ja jo aikaisemmin päivällä tavattujen Huippuvuoripurjehduksen kippari Jusan ja perämies Helenan kanssa. Jusa ja Helena olivat Utössä viettämässä viikonloppua.

Ilkka, Topi kurkistelee takana ja suojaa kameraansa kuohuviiniltä sekä Elina                   Kuva: Giano del Vecchio

Lisää kuvia kisasta julkaisen myöhemmin.

Merta edemmäs kalaan

Kiireinen viikko. Tulevana lauantaina on perinteinen Utöläisten verkkokalastuskisa ja perjantaina Amerikasta Suomeen jalkautunut kurpitsatapahtuma Halloween. Koko viikon ovat aktiivit valmistelleet erilaisia pelotteita perjantai-iltaa varten. Tapahtuma päättyy lasten ja aikuisten yhteiseen juhlaan jossa ei makeisiin, sipseihin tai popcorneihin syljetä. Nyyttikestit.

Minä olen keskityynyt enemmänkin lauantain kalastuskisaan ja sen jälkeisiin hotellilla järjestettäviin afterfishing -bileisiin.  Koko viikko on paikkailtu reikäisiä verkkoja ja tehty mentaaliharjoituksia parhaiden kalastuspaikkojen löytämiseksi - tosin vain kartalla. Korvat höröllä on tehty tiedusteluja vuosia Utössä kalastaneiden keskuudessa. Tarkkaan on kuitenkin puntaroitava kuullut vinkit, osa voi olla harkittua harhautusta - kilpakumppaneiden henkistä peliä. Juuri tältä vaikutti tänään testattu varma kalapaikka. Jurmon länsipuolelle päättyy Salpausselän harju. (Olen mielestäni kuullut kaksi muutakin saman harjun päätepistettä). Jokatapauksessa paikka löytyi kaiun avulla. Meren syvyys on reilut 30 metriä kunnes se lyhyellä matkalla mataloituu aina 2-3 metriin. Kareja ei ole vaan hiekkapohjaa. Täydellinen mesta kaloille. 

Aamulla viisi verkkoa veteen kahteen eri kohtaan ja illalla ennen täysikuun kumotusta ylös. Aamu oli kertakaikkiaan mykistävän upea. Tyyntä ja alkusyksyn raikkautta. Oikeastaan ei veneessäkään puhuttu mitään vaan katseltiin ympärille - tuntui kuin olisi kokenut jotain mykistävää. 

Illalla auringon laskiessa ilma nopeasti viileni ja tuli kylmä. Veneeseen mukaan isoin saavi kaloja varten, jotta saadaan ne veteen ennen maissa tapahtuvaa lopullista niskaiskua ja perkausta. Pitkän kylmän ajomatkan jälkeen..  ämpäri riitti. Saalis, kaksi simppua ja pienenpieni kampela - jotka pääsivät takaisin mereen kasvamaan. Itse kodin lämpöön nopeasti ja pakasteesta siikaa sulamaan huomisen lounasta ajatellen.

Täysikuu                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Posti toi Hollannista Rommi -koiralle korin. Piknik -kori alkoikin käydä jo ahtaaksi. Ensi yö näyttää kelpaako? Samassa lähetyksessä tuli myös valjaat joten kaulapanta voidaan siirtää varastoon. Pienet päikkärit näytti ainakin maistuvan kuten kuvasta näkyy.

Rommi ja uusi kori                                       Kuva: Topi Lähteenmäki