Olisiko vuoden kylmin kuukausi jo takana

Kiirastorstaina yhteysalus toi odotetusti paljon ihmisiä Utöseen - turisteja ja kesäasukkaita. Matkalla oli pudoteltu muihinkin saariin tavallista enemmän kulkijoita. Erityisesti Jurmon noin 50 ihmisen määrä ihmetytti. Löytyyköhän sieltä näin monelle majoitusta - ehkä osa yöpyykin teltoissa (=tosi retkeilijät).

Pääsiäisen säät vaihtelivat niinkuin oli odotettavissakin. Me saimme Pääsiäiseksi Topin äidin seuraksemme. Hänelle oli tietysti näytettävä tärkeimmät asiat Utöstä vaikka saari olikin jo tuttu jouluviikolta.  Läskipyörääkin tuli kokeiltua.

Lauantaina suuntasimme sopivan tyynen sään vuoksi Bokullanille. Jurmoonkin olisi voinut ajella, mutta siellähän me Topin kanssa olimme juuri käyneet. Pitkin päivää mereltä vyöryi sumulauttoja eli merisavua muuten auringon paistaessa. Tuntematta juurikaan merkkejä sään ennustamiseksi onnistuimme mennen tullen ajamaan venettä sumulauttojen välissä, joten löydettiin hyvin Bokullanille ja takaisin Utöseen. Bokullanilla kierrettiin saarta ja kerättiin muutama rannalle tuoma lauta jonka meri oli hionut kauniin pyöreäksi. Laudat jatkaisi elämäänsä hyllynä Söderkullassa. Topi nimesi ajopuita keränneen rannan Bokullanin Ikeaksi. Repusta kaivetut eväät maistuivat taas ulkoilmassa ihaillessa upeita valkoisia rantoja ja tyyntä meren pintaa.

Sunnuntaina tuettiin sekä Hannan kahvilaa, että hotellia. Iltapäiväkahvit Hannan kahvilassa ja illalla pippuripihvit ja lammasta hotellin ravintolassa. Kiva oli huomata, että muutamassa muussakin pöydässä oli illastajia. Toivottavasti kassa hieman lihosi, jotta Utön hotelli ei koe hotellikuolemaa. Varsinkin kesäisillä purjehduslegeillä osaa arvostaa tätä palvelua rantasaunan ohella. 

Muina päivinä syötiin juhlan mukaisesti lammasta ja mämmiä. Kiitos kovasti Eevalle herkullisesta lampaasta - maistui!! Pyytämämme kalat jäivät vielä pakastimeen.

Tänään keskiviikkona Rommi -koira sai jäljelle jääneen lampaan luun, joka onkin näköjään jo kaluttu. Rommi piilottelee herkkuja kuin piirretyissä filmeissä, joten kaluttu luu kaivettiin puutarhaan persiljapenkkiin muilta piiloon.

Maanantaina yhteysalus Ms Eivor lähtikin poikkeuksellisesti jo klo 13 Utöstä kohti Pärnäisiä. Topi päätti lähteä muutamaksi päiväksi äidin kanssa mantereelle kun takaisin saareen pääsee sopivasti veljieni kanssa tulevana perjantaina. Saadaan taas "vieraita" viikonlopuksi. 
Laivan istumapaikat olivat varattuja jo Utössä. Pian laivan lähdön jälkeen Topi soitti ja kertoi, että he pääsivät laivan komentosillalle seuraamaan kuinka laivaa ajetaan. Varmasti mielenkiintoista. 

Utöseen palasi jälleen niin ihana hiljaisuus.

Tiistaina oli pienimuotoiset kevätsiivoustalkoot Utön kirkossa ja sen päälle talkookahvit Eijalla ja Sepolla. Eipä ole kirkossa pitkään aikaan käytykään. Siivouksen yhteydessä selvisi kirkossa koristeiksikin luulemani vuolukiviuunien toiminta. Olen ihmetellyt kun niissä ei ole minkäänlaisia savuhormeja, mutta kuitenkin isot tulipesän luukut. Hanna tiesi ja avasi luukut. Palotilassa on valtava öljylamppu, joka kuumentaa vuolukivisen uunin luovuttaen edelleen lämmön kirkkoon. Olisipa kiinnostavaa joskus kokeilla niiden toimintaa.

Hetki sitten palasin verkkojen putsauksesta. Viimeiseltä kalastusreissulta saimme ennätysleväiset verkot, joita olen liottanut paljussa yli Pääsiäisen. Nyt levä oli pehmennyt niin, että se irtosi "verkkovispilällä" kohtalaisen helposti. Mätänevän levän haju oli paha tarttuen tietysti myös vaatteisiini. 
Satamasta suuntasimme Rommin kanssa itäniityn kautta kotiin. Lintuja on taas eilistä päivää runsaammin. Isot mustarastasparvet kaartelevat niityn yllä ja hippiäiset visertävät katajapensaissa. Lähiluodoilla kirkuu päivittäin kasvavat määrät lokkeja. 

Tässä linkki josta saa viimeisintä tietoa Utön lintumaailmasta http://www.jtenovuo.com/blogi/

Alla muutama kuva sitä ekaa huvivenettä (pujevenettä) odotellessa.

Omasilhuetti Bokullanin maisemassa

Kippari valmiina lähtöön Bokullan rannasta

Auringon kuivattamaa rantakivikkoa

Tyynen lankalauantain jälkeen aallot taas löivät Utön rantaan

Lunta ja aurinkoa

Lauantaiaamuna maa oli valkoinen ja lunta satoi hiljalleen. Rommin aamulenkillä sade taukosi jolloin aurinko kurkisteli pilven raosta. Auringon säteet tulevat maahan jo niin jyrkässä kulmassa, että sää lämpenee heti pilvien poistuttua. Pitkin päivää saaren yli työntyi lumikuuroja, auringon välillä paistaessa. Tuulta oli aamulla 6 m/s, joka siten iltapäivällä moinasi kiihtyen taas illaksi.

Hyvän sään houkuttelemana laskettiin yöksi verkkoja veteen. Saalis yksi kampele (syötävän kokoinen) ja simppu. Nostimme ylös kaikki neljä verkkoa joista laskimme uuteen paikkaan kaksi. Illalla käydään ne kokemassa vieden samalla muutama puhdas verkko veteen.

Sununtaina sää on todella upea. Ei juurikaan tuule, vain 5 m/s ja aurinko paistaa täydellä teholla. Lämpötila +1°C, mutta pohjoistuulelta suojaisella talomme terassilla tarkenee hyvin istua ja lueskella. Utön eteläpuolella on kumpupilviä, mutta ne eivät saareemme yllä.

Topi ja Fatbike White Pro

Kuvassa Topi uuden läskipyörän kanssa. Tämän pyörän rungon koko on jopa minulle sopiva joten suunnitelmissa on tänään ajaa ennen saunaa hikilenkki. Tällä voisi hyvin ajella työmatkat ympäri vuoden. Siitä tuonnempana lisää. 

Rommin kasvattaja Sirpa Lohjalta soitteli ja kertoi hänen koirissaan olevan täitä ja pyysi minua tarkistamaan täikammalla Rommin täitilanteen. Täit ovat kai melko yleinen vaiva koirissa. Onneksi Rommista ei näitä löytynyt eli negatiivinen tulos joka on positiivinen asia.  Sirpa vakuutteli, että koirissa muniva täi ei leviä ihmisiin, joten ne täit joita vuosittain pyydetään tarkistamaan koululaisten tukasta ovat eri laji. Aiheeseen päästyäni piti kammataen täikammalla oma partaani, joka sekin oli täistä :-)

Maanantaina sää oli vieläkin kauniimpi ja turistit kaikonneet sunnuntaina laivaan - oltiin taas omillamme. Aamulla nukuttiin tuntia pidempään kuin normaalisti. Illalla läskipyöräilemäni 15 km lenkki painoi koko kehossa ja etenkin pakaroissa. Hain lihaksille rentoutta saunasta jonka vuoksi kai pääsinkin sängystä ylös melko kepeästi. Illan pyöräilyn ajatuksena oli testata miltä tuntuisi ajaa läskipyörällä työmatkat Kalliosta Helsinki-Vantaan lentoasemalle. Ajatus kun ympärivuotisesta pyöräilystä on aina jotenkin kutkutellut mieltä ja edistäisi terveyttä. 

Maanantaiaamu alkoi Rommin lenkin jälkeen aamiaisella ja verkkojen kokemisella. Vielä ennen merelle menoa Topi kiirehti kauppaan, kun minä rtaas oikuin netissä odotellen vakuutusyhtiön virkailijan vapautumista chattiin. Piti tarkistaa missä vaiheessa on korvausanomus matkavakuutuksesta koska rahoja ei ole tilille tullut. Korvausosasto on ryyhkautunut, mutta ystävällinen kasvoton virkailija netissä lupasi kiirehtää asiaa ja minä tulin tyytyväiseksi. Saatavat ovat turvassa paremmin kuin rahat tililläni :-)  

Vietiin siis pari päiväverkkoa tyynehkölle saunalahdelle tai sen suulle, ihan lahdelle ei päästy kun vesi on alhaalla ja muistissa on edellinen yritys, jossa keikuimme kivellä.  Yön pyytämässä olleet verkot oli taas helppo todeta tyhjiksi kaloista kun kirkaan veden vuoksi. Soudeltiin yläpaulan vierellä ja kurkisteltiin veneen laidan yli verkkoon.

Rommi tarkkailee joko maata on näkyvissä

Jo takaisin satamaamme röplötellessä yhteisesti päätettiin palata vielä veneeseen ja vesille.  Sää kun houkutteli ulkoisiin harrastuksiin. Noudettiin kotoa hieman lisää vaatteita ja evästä, suunnattiin kohti jo tuttua Sundskäriä. Muutaman tunnin retkeily saarta kiertäen jalan lähinnä upeita rantoja kuvaten veikin voimamme aika tehokkaasti. Rommikin suunnilleen kaatui kotona tuttuun petiinsä jonne jäikin.  Meidän oli kuitenkin vielä lähdettävä verkoille. Kurahousut jalkaan ja takaisin satamaan. Nostettiin kaikki seitsemän verkkoa välillä puhdistettavaksi. Kalat eivät taaskaan hommaa härinneet. Päätettiin, että antaa muiden välillä yritää ja pidetään joku päivä taukoa kalastuksesta. Lihapullat ruskeankastikkeen ja perunoiden kera palautti voimamme eikä tarvinnut varoa ruotoja. Naamassa tuntuu taas, että D-vitamiinia on auringosta saatu. Upea päivä kaiken kaikkiaan.

Ormskärin itäranta

Käynti päiväseltään mantereella

Olemme Ms Eivorissa matkalla mantereelle kellon ollessa hieman yli kuusi aamulla. Laivan ikkunasta näkyy, että kevään eteneminen otti takapakkia. Jurmossa näyttää satavan räntää tai lunta maan ollessa jo hieman sen peitossa. 

Tällä kertaa mantereella käynnin syy on matkahuollossa käynti Korppoossa. Noudetaan sieltä Topille läskipyörä joka on tulossa Espoosta. Tarkoitus on polkea se iltapäivällä Korppoosta Pärnäisiin jolle kilometrejä kertyy noin 11. Meillä lainassa ollut läskipyörä meni myyntiin ja arvasinkin, että kaupat tästä hyvästä fillarista syntyivät oitis. Topin innostus läskipyöräilyyn on kova ja niin oli hankittava oma halvempi pyörä hyvän harrastuksen jatkoksi. Kieltämättä itseänikin hieman tuo ajaminen kutittelee. Lainapyörällä Topi polki noin neljäsataa kilometsiä kahden ja puolen kuukauden aikana Utössä. Jurmossa on muuten aivan hulppeat polut ja maasto läskipyöräilyyn, sinne  on säiden lämmettyä hakeuduttava.

Mantereella käyntiin yhdistyy tietysti myös muita asioita ja niin nytkin. Vierailemme Turussa Merikeskus Forum Marinumissa, jossa perusnäyttelyn lisäksi on esillä Suomen sukellusvenehistoriaa. Turun Aurajoen varrella yli kahdeksankymmentä vuotta sitten rakennettiin viidestä sukellusveneestämme neljä nykyisen merikeskuksen vastarannalla.  Tämä aiemmin käymättä jäänyt museokohde on ollut mielessä jo jonkin aikaa. Otettiin Rommi-koirakin mukaan jotta pääsee totuttelemaa kaupungilla kävelyä ihmisten joukossa Turussa. Edellinen visititi Turussa tosin meni Rommilta odottua paremmin.

Eilen 17.3. vietettiin hotellin ravintolassa lounaan yhteydessä Utön nuorimman asukkaan nelivuotissynttäreitä. Syntymäpäiväsankari Inka oli puettu nättiin mekkoon, josta sankari oli aiheestakin ylpeä saamiensa lahjojen ja korttien ohella. Tuli muuten vieraiden kanssa muisteltua omia lapsuuden synttäreitä.  Juhannuksena syntyneenä on synttäreistä mieleen jäänyt se kun ei oikein kaverisynttärit onnistuneet kun kaverit olivat "maalla" viettämässä jussia. Mummot paikkasivat kaverit. Onko jäänyt traumoja, kysyi joku - ei onneksi ole :-)

Utössä tapahtui paljon puhetta kirvonnut tapaus tiistaina. Liisi-kissa oli saanut vakavia puremia tai repimiä eri puolille kehoa. Vaikeat vammat mm. päässä silmän seudulla. Epäiltiin kettua ja huuhkajaa sekä myös kissatappelua sen jälkeen kun kylän koirat oli käyty läpi. Jonkinlaisia todistajiakin tapaukselle ilmaantui, mutta minulle ei ainakaan selvinnyt koko totuus. Liisi -saatiin eläinlääkäriin seuraavana päivänä, jossa kissan kunto todettiin niin huonoksi, etta lääkäri lähetti piikillä Liisin kissojen taivaaseen. Lääkärin mukaan vammat on aiheuttanut kettu tai koira.

Kello on nyt 7.40 ja ollaan Aspössä. Täälläkin on hieman lunta kallioilla. Reilu tunti vielä Pärnäisiin. Välillä käynti vielä Nötössä.  Hetki sitten syötiin aamiaiseksi laivan keittiöstä mannapuuroa ja marjasoppaa sekä kinkkujuustosämpylä. Astioita pois viedessä huomasin vitriiniin kannetun kauan odottamani katkarapuleipiä (Topi kehui näitä jo aikaa sitten). Leipiä ollaan odotettu ja kyseltykin keittiöstä edellisillä matkoilla, mutta turhaan. Sain kokin kanssa puhuttua varauksen tkahdesta leivästä tulomatkaa varten, joten paluumatkalla päästään maistamaan.

Kuvissa varsin värikäs kauniskin Simppu joka löysi viime viikolla verkkomme. Vapautettiin kuvauksen jälkeen takaisin mereen.

Nyt kellon näyttäessä hieman yli kuusi iltapäivällä olemme paluumatkalla. Utön laituriin kiinnitymme aikataulun mukaanvasta 23.15. Taivaallinen se Ms Eivorin katkarapuleipä olikin, jos liikutte aluksella niin kyselkää laivakokilta.

Mantereella saimme suunnitellut asiat hoidettua, tosin Forum Marinumissa on niin päljon nähtävää, että sinne on ehdottomasti mentävä vielä uudelleen ja koko päiväksi. Göran Schildtin Daphne vene pysäyttää aina ja niin täälläkin. Daphne on esillä kokonaisena sen mukaan nimetyssä kahvilassa, jossa näytti olevan herkullinen saaristolaislounasbuffee. Schildtin purjehdusten valokuvat Välimereltä kertovat purjehduksen ehdottomisti parhaista (lue lämpimimmistä) hetkistä. Kahvilan seinälle valituissa mustavalkoisissa kuvissa esiintyy kauniita hymyileviä ja vähäpukeisia nuoria aikuisia. Voihan olla, että ne pakostakin voitetut myrskyt ja sateet ovat jääneet heiltä kuvaamatta tai sitten niitä ei kannata muistella. 

Rommi osoittaa jälleen turnauskestävyyttä parhaimmillaan. Meno täällä perjantai-illan laivassa runsaan matkustajamäärän (ihmisiä ja koiria) kanssa on vauhdikasta koko laivan ollessa anniskelualuetta, mutta se ei nukkuvaa koiraa tunnu häiritsevän.

Lopuksi vielä muistutus lauantain ampumahiihtolähetyksestä TV2:lla. Kaisa pääsee takaa-ajossa takaa-ajettavaksi eli ekana ladulle torstain pikamatkan hienosta voitosta johtuen. Pidetään peukkuja!

Kevättä ilmassa

Ihanaa kun on neljä vuoden aikaa. Talvi ja kevätkin kohta eletty - mennään hitaasti, mutta varmasti kohti kesää. Päivittäin sen havaitsee. Lintuja seuraillessa lähes päivittäin saattaa bongata uuden muuttajan tai jopa useamman. Osa linnuista vai viivähtää Utössä keräämässä voimia pitkän meren ylityksen jälkeen kun taas toiset hakevat kiivaasti pesäpaikkoja ja laulavat reviiriään parittelukumppanin toivossa. Ei ole helppoa heilläkään. Eilinen uusi tuttavuus oli muuttava töyhtöhyyppä tai oikeastaan niitä oli kaksi ja seuraavana aamuna jo neljä lintua. Topi sai niistä kelpo kuvat itärannasta. 

Merellä joutsenparit syövät pitkää lounasta elvistellen toisilleen hohtavan valkeilla siipisulillaan. Myös pienempiä vesilintuja ui parveittain lahdella - merikotka kaartelee taivaalla etsien sopivaa yksilöä saaliiksi jonka selkään kynnet iskeä. Matalat kanerva- ja katajapuskat antavat suojan erilaisille pienemmille lirkuttajille.

Muutaman päivän jatkuneet heikot tuulet ovat mahdollistaneet verkkokalastuksen myös meille kokemattomille. Ei täältä kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Saalisvarmoja kalapaikkoja emme ole löytäneet, mutta moukan tuurilla ja kohtalaisella kalaonnellakin särvintä pöytään on saatu.  Viimeksi nostettiin verkoilla täällä arvostettu hauki ja iso ahven sekä muutama pieni kampela, jotka saivat jatkaa eloaan kalojen maailmassa. Hauki paistettiin uunissa ja ahven päätyi paistinpannulle fileinä ja edelleen ruisleivän päälle. Mielestäni hauki ei ole edelleenkään parhaita ruokakalojamme tai sitten en vaan ole löytänyt vielä hyvää haukireseptiä. Jos teillä on niin laittakaa jakoon.

Tänään tiistaina jo aamusta sää oli kuin morsian ja pysyi myös selaisena koko päivän. Tuulta vain 3 m/s ja aaltoa ei juurikaan + aurinkioa. Pakkasimme pienen avoveneemme ja suuntasimme kohti Jurmoa, oma miehistömme vahvistettuna vielä majakkamäen Outilla. Jurmoon oli tehty vastaava reissu myös syksyllä. Siellä saikin kävellä rauhassa, parin ihmisen lisäksi bongattiin pihakanoja ja alpakoita, jotka olivat erityisen kiinnostuneita Rommi-koirasta. Rommi ei taas välittänyt yhtään heidän seurasta ollen selvästi jopa peloissaan. Jotenkin jännä homma, kun Rommi ei pelkää isojakaan koiria. Haistoi varmaan heti, että nyt kyseessä eivät ole koirat vaan jotain vierasta. Pihakanat saivat myös olla rauhassa, olisikohan Rommilla muistissa kirsuun saatu pihakanan nokkaisu kasvattajan luona talvlla kun haistoi kanatarhaa aidan silmästä. 

Käveltiin kolmisen tuntia Jurmon aukeassa ja ihan toisenlaisessa maisemassa kun Utössä. Monen mielestä Jurmo muistuttaa maisemaltaan napapiirin pohjoispuolen maisemia. Hieno saari jossa olen vieraillut veneellä kesäisin aina 80 -luvulta saakka.

Tätä kirjoittaessa ja joogatreenin alkamista odotellessa kipristelee naamaa ja peiliin vilkaisu kertoo, että iho on hieman punainen päivän aurinkoannoksesta - samoin näyttää punertava myös Topin naama.

Alla vielä kuvia Jurmosta maaliskuulta. Tuntui aika epätodelliselle ajatella, että maisema on maaliskuulta. Jonain vuonna samaan aikaan meri on ollut jäässä ja luntakin maassa.

Kuvat: Topi Lähteenmäki

Tyyntä

Vihdoin saimme kalaa. Tänään tuli pari kampelaa ja iso ahven, eilen hauki ja taimen.  Taimen toinen kylki pääsi jo soppakattilaan. Huomenna savustetaan kampelat ja ahven.

Ilmatieteen laitoksen Utön sääaseman näyttö torstaina 10.3. klo 18.

Ihan pakko on kertoa hieman säästä, joka on poikeuksellista minun oloni aikaan peilattuna. Tuulta vain muutama metri, taivas pilvessä ja merisumua. Samanlaista on ennusteessa loppuviikoksi. Viereisestä kuvasta näkyy kuinka tuulikäyrä on sahannut iltapäivällä vaatimattomia lukemia.  Olo saarella oudon hiljainen meren kohinan puuttuessa. Hiljaisuuden rikkoo yksittäiset lintujen äänet tai verkoille matkaava moottorivene, kaukana haukkuva koira. Hieno tunne, joskin kuitenkin tuulet jotka viuhuvat kaksinumeroisin lukemin tuntuvat enemmän omilta.

Merivesi on nyt todella kirkasta. Oma arvioni on, että pystynäkyvyyttä on ainakin 5-6 metriä. Veneellä tyynessä ajaessa on mielenkiintoista katsella meren pohjaa, joka näkyy yksityiskohtia myöten kuin lasin läpi. Utön pohjoispuolella meren pohja näyttää olevan suurelta osin hiekkaa. Kivet erottuvat selvästi, niissä kasvaa rakkolevää. Kalat näkyvät verkoissa veneestä laipion yli kurkaten. Nyt jos koskaan olisi nähtävää snorklaten :-)  Toivottavasti veden kirkkaus tarkoittaa puhdistuvaa Itämerta eikä hapetonta.

Edelleen odottelen vuoden ensimmäistä huvivenettä. Tänään luotsilaituriin kiinnittyi vene tai laiva. Näyttäsi kuitenkin olevan joku risteilypalveluita tarjoava alus, joten tätä en laske huviveeneeksi.

                           ********

Kaisalla kai enää yksi mahdollisuus ottaa mitali ampumahiidon Oslon MM-kisoista. Pidetään peukkuja!!

Verkkojen nostokeikalla käytiin Utööltä koilliseen olevalla Stenskärin saarella ottamassa kuvia

Utön pohjoislahti Fladan

Fladanilta luotsilaituriin

Tuulen moinatessa viikonloppuna kevyt tuulinen sää innosti vesille. Lauantaina laskettiin pyydyksiä yöksi. Ikkunastamme etelään näkyvä avomeren puoleinen saunalahti houkuttelee taimenien pyyntiin. Vielä hyvässä muistissa on sieltä saatu syksyinen taimen. Utön eteläisin niemi antaa itätuulelta suojan Saunalahdelle ja syvyyskin riittää pienelle veneellemme joten sinne verkkoja. 

Saunalahden suulla on rivi kiviä ja kareja joiden ohi pääsee tuntemalla reitin tai soutaen kareja väistellen joskin soutaminen sinne on kieltämättä haastava ainakin meille. 
Vaikka tuulta ei ollutkaan niin oli vanhaa aaltoa, joka nousi matalassa vedessä teräväksi murtuen sitten karikossa. 

Murtuva aalto puski tasaperäistä venettämme eteenpäin kohti karikkoa nostaen veneen vuoroin aallon harjalle ja sieltä liukuen taas alas. Kivikon ja karien ohittamiseen valitsin pintakivien välisen aukon, joka osoittutui huonoksi valinnaksi. Kivien välissä aalto nosti meidät karille joten keikuimme karin päällä veneessä. Onneksemme pääsimme airoilla auttaen ja aaltoa hyväksi käyttäen sekä omaa painoa siirtämällä jo parin aallon jälkeen karilta takaisin tulosuuntaan.  Myöhemmin satamassa tehty tarkastelu veneen pohjan suhteen osoitti, että vaurioita ei ollut tullut. Tarkastelu on muuten helppo tehdä kuvaamalla vedenkestävällä videokameralla veneen pohja poikkeuksellisen kirkkaassa vedessä. 

Luovuimme uudesta yrityksestä karikon läpi ja veimme verkot muualle. Löysimme mielestämme sellaiset taimenpaikat, että usko seuraavan aamun saaliiseen oli vahva. Koska verkot oli hyvin matalassa vedessä tuli mieleen, että toivottavasti aamulla ei verkoissa ole sukeltavaa vesilintua. Niitä on nyt kasvavassa määrin rantavesissä. 

Viidellä verkolla saatiin yksi simppu ja pieni kampela, jonka päästimme takasin kasvamaan. Vieläkään emme siis saaneet kalaa lounaspöytäämme. Tyytyväisenä kuitenkin todettiin varkkojen olevan puhtaat, joten jälkihommistakin selvittiin helpolla.

Lopuksi.. Sattumoisin löysin Yle Areenasta ainakin minusta mielenkiintoisen kuunnelman, joka on esitetty uusintana kuuntelijoiden toivomuksesta. Kuunnelma kertoo hauskan ja ovelan tarinan majakkamestarista ja majakanvartijasta. Kuunnelma Kuin yhtä perhettä on kuunneltavissa vielä muutaman päivän Yle Areenassa http://areena.yle.fi/1-3206520 .  Suosittelen.

Rommi kulkee rajoitetusti vielä vapaana, mutta kohta vain hihnassa jotta ei
häiritä lintujen pesimärauhaa. 

Kevään merkkinä luodoilla ja..

..kivillä näkyy jo uuden kasvun vihreää levää.

Kukkia, lintuja ja kopteri

Lumikelloja

Hyytävä idän ja kaakon puoleinen tuuli puhaltaa edelleen 11,5 m/s voimalla (se on muuten 40km/h). Mahtaa tuulen syntysijoilla Siperiassa olla kylmää vai onko se kaikki jo täällä.  
Kylmästä säästä huolimatta löydettiin jo kevään ensimmäiset kukkivat kukat saarelta. Lumikelloksi snödroppar på svenska kuvan kukka on nimetty ja kasvupaikka on majakkamäen lammasaitauksen idän/luoteen puoleinen rinne. Odottamaani ekaa huvivenettä vaan ei vieläkään ole havaittu.

Kylmästä säästä huolimatta oli Topin laitettava illalla kello soimaan ja kiiruhdettava aamuvarhaiselle staijaamaan lintuja luotsiasemalle josta lintuharrastajat olivat kiikaroineet jouhisorsan. Staijausretki majakkamäelle kiikarin ja kameran kanssa palkittiin. Kameran kennolle tallentui jouhisorsanaaras, joka ilmestyi lahdelle juuri ennen kuin Topi luovuttamassa. Uroslintu olisi ollut näyttävämpi ja antaa odottaa.

Itse kiersin aamulenkillä Rommin kanssa ns. Itäniityn lenkin. Koiran kanssa liikkuessa kuulee yleensä lintujen varoitusääniä. Tunnistamattoman äänen äänitin puhelimella ja kotona selviteltiin Topin kanssa netistä laulajaa - viherpeippohan se oli. 

Aamiaista syötiin vasta edellisten toimien jälkeen. Meille kolmelle maistui pekoni ja paitetut kananmunat - parasta äijäruokaa.

Viikonlopuksi on ennustettu heikkoja tuulia, joten eiköhän pidä jälleen yrittää narrata taimenia verkoilla. Joku muuten vihjasi, että verkot kannattaa laittaa kalojen etupuolelle, koska kalat eivät osaa uida takaperin.

Tänään saatiin vielä ihailla Rajavartioston helikopterin käyntiä saarella. Olikohan viides kerta siten syyskuun. Käynnin syynä oli varmaan välitankkaus. Keroniinia kopteriin ja miehistöön lounasta Havs Hotellin mainiosta buffetpöydästä.

Helikopteri kotinurkalla

Viikonloppuna voi jännittää Kaisan suorituksia Holmenkollenin ampumahiidon MM-kisoissa. Lähetyksiä TV:ssä. Kirkkaimman mitallin soisin Suomen ehdottomasti tällä hetkellä parhaalle talvilajien urheilijalle.

Vuoden kylmin kuukausi ?

Eilen nostimme verkot todella kylmässä 12 m/s itätuulessa. Merivesi kohmetti sormet parissa minuutissa tuulen kanssa. Onneksi verkkojen selvittelyyn löytyy yleensä suojainen seinä, jossa työ sujuu suhteellisen joutuisasti, joskin kädet on tungettava aina välillä lämpöisiin rukkasiin. Mitäkö saatiin saaliiksi - seitsemän simppua ja yksi pieni kampela, jotka pääsivät takaisin hyiseen mereen. 

Utön innokkaimman verkkokalastaja Jannen rantavajan seinälle ilmestyi yhtenä päivänä kuusi uutta taimenen päätä. Utöläiset tuntevat viestin - Janne on saanut kerralla kuusi taimenta. Melkoinen saalis kun koko syksyn taimenten pääluku seinällä on 15. Olemme tietysti iloisia Jannen puolesta, hänellä on vuosien kokemus Utön kalapaikoista, joita on turha häneltä tarkkaan udella. "Merestä ne nousivat", vastaa Janne.

Sunnuntaista laskien on ollut kolme hienoa ulkoilupäivää. Aurinko on paistanut sinisellä taivaalla ja yöllä kirkas tähtitaivas valaisi kilvan majakan valon kanssa. Yöpakkasten ansiosta lunta on vielä maassa paikoitellen ja lätäköt jäässä aamuisin. Eilen kuitenkin oli kylmä itätuuli ja asteen verran pakkasta päivälläkin. Tuulen ja pakkasen yhteisvaikutus on IL:n taulukon mukaan -7°C - paljon kylmemmältä ilma kuitenkin tuntuu takkini alla. Muistan vanhemman Utöläisen kertoneen syksyllä, että maaliskuu on Utöllä vuoden kylmin kuukausi. 

Ja tänään torstaina kylmä tuuli puhalsi edelleen. Vaikka tuulta ei nytkään ole kuin 11,5 m/s se oli raakaa ja tuntui työntyvän luihin ja ytimiin. Karvalakin laitoin jo naftaliiniin, mutta ehkä se on otettava uudelleen käyttöön. 

Kylmästä huolimatta Rommin kanssa aamulenkki kierrettiin ja olikin mahtavaa pysähtyä ja katsella nyt idästä vyöryviä aaltoja, jotka kuohuivat jo kaukaa matalaan rantaan. Meren kohina peitti muut äänet. Hohtavan valkoiset kyhmyjoutsenet nostelivat siipiään tehdäkseen vaikutuksen kumppaniinsa. Utön ainossa metsässä livertävät tiaisten lisäksi muun muassa viherpeipot kumppania etsien.

Koko maan pönttörekisterissä on nyt 127 000 pönttöä. Paraisilla 800 pönttöä,
Utössä melkein joka puussa :-)
Kuva: Topi Lähteenmäki

Lopuksi vielä muistutus valtakunnallisesta kamppanjasta "Miljoona linnunpönttöä", jossa rekisteröidään Suomen linnunpöntöt ja parannetaan kolopesijöiden elinoloja rakentamalla niille koteja.  Kamppanjan on ideoinut Utöölläkin paljon asuva lintuharrastaja ja kirjailija Juha Laaksonen. Linkki kamppanjan sivuille http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa