Kevättä ilmassa

Ihanaa kun on neljä vuoden aikaa. Talvi ja kevätkin kohta eletty - mennään hitaasti, mutta varmasti kohti kesää. Päivittäin sen havaitsee. Lintuja seuraillessa lähes päivittäin saattaa bongata uuden muuttajan tai jopa useamman. Osa linnuista vai viivähtää Utössä keräämässä voimia pitkän meren ylityksen jälkeen kun taas toiset hakevat kiivaasti pesäpaikkoja ja laulavat reviiriään parittelukumppanin toivossa. Ei ole helppoa heilläkään. Eilinen uusi tuttavuus oli muuttava töyhtöhyyppä tai oikeastaan niitä oli kaksi ja seuraavana aamuna jo neljä lintua. Topi sai niistä kelpo kuvat itärannasta. 

Merellä joutsenparit syövät pitkää lounasta elvistellen toisilleen hohtavan valkeilla siipisulillaan. Myös pienempiä vesilintuja ui parveittain lahdella - merikotka kaartelee taivaalla etsien sopivaa yksilöä saaliiksi jonka selkään kynnet iskeä. Matalat kanerva- ja katajapuskat antavat suojan erilaisille pienemmille lirkuttajille.

Muutaman päivän jatkuneet heikot tuulet ovat mahdollistaneet verkkokalastuksen myös meille kokemattomille. Ei täältä kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Saalisvarmoja kalapaikkoja emme ole löytäneet, mutta moukan tuurilla ja kohtalaisella kalaonnellakin särvintä pöytään on saatu.  Viimeksi nostettiin verkoilla täällä arvostettu hauki ja iso ahven sekä muutama pieni kampela, jotka saivat jatkaa eloaan kalojen maailmassa. Hauki paistettiin uunissa ja ahven päätyi paistinpannulle fileinä ja edelleen ruisleivän päälle. Mielestäni hauki ei ole edelleenkään parhaita ruokakalojamme tai sitten en vaan ole löytänyt vielä hyvää haukireseptiä. Jos teillä on niin laittakaa jakoon.

Tänään tiistaina jo aamusta sää oli kuin morsian ja pysyi myös selaisena koko päivän. Tuulta vain 3 m/s ja aaltoa ei juurikaan + aurinkioa. Pakkasimme pienen avoveneemme ja suuntasimme kohti Jurmoa, oma miehistömme vahvistettuna vielä majakkamäen Outilla. Jurmoon oli tehty vastaava reissu myös syksyllä. Siellä saikin kävellä rauhassa, parin ihmisen lisäksi bongattiin pihakanoja ja alpakoita, jotka olivat erityisen kiinnostuneita Rommi-koirasta. Rommi ei taas välittänyt yhtään heidän seurasta ollen selvästi jopa peloissaan. Jotenkin jännä homma, kun Rommi ei pelkää isojakaan koiria. Haistoi varmaan heti, että nyt kyseessä eivät ole koirat vaan jotain vierasta. Pihakanat saivat myös olla rauhassa, olisikohan Rommilla muistissa kirsuun saatu pihakanan nokkaisu kasvattajan luona talvlla kun haistoi kanatarhaa aidan silmästä. 

Käveltiin kolmisen tuntia Jurmon aukeassa ja ihan toisenlaisessa maisemassa kun Utössä. Monen mielestä Jurmo muistuttaa maisemaltaan napapiirin pohjoispuolen maisemia. Hieno saari jossa olen vieraillut veneellä kesäisin aina 80 -luvulta saakka.

Tätä kirjoittaessa ja joogatreenin alkamista odotellessa kipristelee naamaa ja peiliin vilkaisu kertoo, että iho on hieman punainen päivän aurinkoannoksesta - samoin näyttää punertava myös Topin naama.

Alla vielä kuvia Jurmosta maaliskuulta. Tuntui aika epätodelliselle ajatella, että maisema on maaliskuulta. Jonain vuonna samaan aikaan meri on ollut jäässä ja luntakin maassa.

Kuvat: Topi Lähteenmäki