perjantai 10. tammikuuta 2020

Ei täältä pois haluakaan

Topi lähti mantereelle kouluun ala-asteen jälkeen. Aikaa on kulunut joten hän on yläasteen viimeisellä luokalla tähtäimenä lukio. Minä en lyhyestä kokeilusta huolimatta löytänyt enää kiinnostusta työhöni Finaviassa ja irtisanouduin jääden tänne Utöhön - täällä ollaan edelleen, nyt eläkkeellä. Pieni paikkahan tämä on Suomen etelässä keskellä merta niinkuin ulkosaariston saaret ovat. Entistä enemmän olen kiinni meresssä, usein vain katselen sitä ja kuuntelen aaltojen kohinaa. Tyynellä äänet katoavat ja saarta peittää melkein maaginen hiljaisuus, tunne jota en ole aiemmin kokenut missään.

maanantai 15. elokuuta 2016

Lopuksi

Utön vuosi alkaa olla vietetty. Olemme viihtyneet täällä niin hyvin, että jäämme vielä toiseksi vuodeksi saarelle Topin kanssa. Topi menee Utön koulun viimeiselle ala-asteen luokalle jonka jälkeen koulunkin vuoksi muutto mantereelle on edessä - ehkä heinä- elokuussa 2017.

Viikko sitten olin Helsingissä polvileikkauksessa. Edessä on kuusi viikkoa kyynärsauvoilla köpöttelyä joten olen melko riippuvainen toisten avusta ihan päivittäisten toimienkin osalta. Lääkärin suosituksesta poiketen palasin saarelle jo samalla viikolla. Polvi on kipeä joskin vahvoilla särkylääkkeillä kipu pysyy hallinnassa. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin. Kuntoutumisen kannalta on tärkeää, että jalalle ei laiteta painoa, Lepoa tarvitaan ainakin alkuvaiheessa joskin sänkyyn ei saa jäädä makaamaan. Leikkaus tehtii puudutuksessa jota suosittelenkin, oli todella mielenkiintoista seurata monitorista operaatiota kirurgin selostaessa tapahtumia.

Perjantaina ja lauantaina Utön hotellissa vietettiin jazztapahtumaa. Olin yleisössä lauantaina. Tapahtumasta jäi hieman vaisu maku. Yleisö oli varttuneempaa väkeä josta eräs nuorempi totesikin, että perjantaina paikalla oli enemmän kuulolaitteita kuin alle kolkytvuotiaita. Hyvä bändi soitti noin kahden tunnin setin jonka jälkeen muuta ohjelmaa ei sitten ollutkaan. Koska kyseessä oli jazzfestarit olisi olettanut ohjelmaa olevan hieman pidemmälle iltaa. Paikalla olisi voinut olla vaikka DJ soittamassa tunnelmaan sopivaa musiikkia levyltä. Tassijoiden onneksi yleisöstä löytyi pelimanni joka soitti haitarilla muutaman tassibiisin. Tapahtuman järjestäjä Eero lupasi jatkoa festareille joten palautetta kannattaa antaa jotta seuraava tapahtuma olisi vieläkin parempi. Bändistä tunnistin Seppo Hovin ja Pentti Lasasen sekä laulusolisti Minna Lasasen.

Vielä muutama viikko sitten Utön laiturit täyttyivät päivitäin huviveneistä. Nyt koulujen alkaessa veneet ovat poistuneet ja saaren turistien määräkin vähentynyt. Yhteysalus Ms Eivor liikennöi talviaiktaulun mukaisesti ja Utön kauppa palvelee kesää suppeammilla aukioloajoilla. Lintujen pesimäkausi on päättynyt ja lintuharrastajat odottavat syysmuuton sesonkia. Verkoilla saa jälleen siikaa.

Tämä kirjoitus olkoon viimeinen blogi-kirjoitukseni joten kiitokset kaikille jotka olette olleet mukana.

Katajanokan venekerhon satama Katajanokalla elokuun iltana.



torstai 28. heinäkuuta 2016

S/Y Isadora matkalla kotisatamaan Skattalle

Maanantaina vähän nukutun yön jälkeen keräsin kamani viikon kestävää purjehdusta varten veneeseeni. Gasteina olivat molemmat poikani. Paahteisen kuumana iltapäivänä Utössä vihdoin kaikki tarvittava kama oli veneessä. Tosin Utö Handelin hyllyt olivat melkoisen tyhjät ja kotona tehty kauppalista voitiin rypistää takaisin housun taskuun. Ostoskoriin kerättiin sitä mitä hyllyillä oli. Ongelmaa tästä ei tehty sillä suunnitelman mukaan pääsisimme Kasnäsissa kauppaan jo parin päivän päästä.

Ensin kuitenkin suuntasimme Björköhön. Sinilevää oli kertynyt Utön ja Björkön välille melko runsaasti eikä siksi tehnyt mieli uimaan vaikka paahtava aurinko heikossa tuulessa virkistäytymään houkuttelikin. Poikani hoitivat hommat sitloodassa ja minä makailin kajuutassa seuraten ihaillen innokasta yhteistyötä. Muistan joskus vuosia sitten fiilistelleen veljeni kanssa tästä. Silloin saisimme istua kajuutassa ja pojat purjehtisivat vähät välittämättä "ukkojen" ohjeista. Nyt kuitenkin ohjeet purjeiden trimmamisesta vielä otettiin vastaan, navigoinnissa ja ohjaamisessa ei neuvoja kaivattu. Vindexin virkaa hoiti kajuutasta punkasta näkyvä perälippu. Lannemyötäisessä edettiin Bjököhön. Tuttu lahti kymmenine veneineen oli pian saavutettu - olimme perillä, saman kallion kupeessa jossa yövyttiin viikko sitten. Meri oli sinilevässä, mutta sisäjärvi uimakelpoinen. Kalliolla olikin ihmisiä kuin maauimalassa.

Edellisellä viikolla poikani Topi oli liukunut paljain jaloin Björkön kalliota alas ja saanut jalkapöytään "asvaltti-ihottumaa" joka oli alkanut märkiä - mätäkuu kun on. Illan aikana jalka kipeytyi niin, että sillä ei voinut juurikaan kävellä. Haavautumien ympäristö oli tulehtuneen punainen ja jalkapöytä turvonnut. Lähettämieni kännykkäkuvien näkemisen jälkeen tuttu lääkäri kehoitti hakeutumaan lääkäriin heti huomenna. Lähin terveyskeskus löytyi nettisurffailun jälkeen Taalintehtaalta. Sinne oli ehdittävä ennen iltapäivää joten laitoimme herätyksen kelloon aamu viideksi.

Auringon kanssa kimpassa noustiin ja lähdettiin muita veneitä herättämättä liikkeelle jo hieman ennen kuutta. Tuulta ei ollut joten nielimme maileja rautagenualla. Taalintehtaalla olimme jo puolenpäivän jälkeen. Topin jalka oli kipeytynyt lisää ja oli otettava taxi vaikka matkaa terveysasemalle oli alle kilometri. Taalintehtaan terveysaseman ovella oli lappu, että netin tiedosta poiketen se olikin suljettu kesäksi. Lääkäripalveluita oli lähdettävä hakemaan Kemiöstä. Viissataasarjan ilmastoidussa Bemarissa Taalintehtaalta potkut saanut kuski ajoi minun silmäluomien lupsahdellessa. Kemiössä ei päästy lääkärille, mutta sairaanhoitaja puhdisti haavaumat ja totesi verikokeen avulla, että tulehdusta ei ole. Hän antoi mukaan hoito-ohjeet ja painotti, että on heti hakeuduttava lääkäriin jos jalan punotus kasvaa tai nousee kuumetta. Puheistani huolimatta hän ei oikein käsittänyt, että olemme purjeveneessä merellä, josta ei ihan pikaisesti lääkäriin hakeuduta ainakaan tuhlaamatta yhteisiä verorahojamme tilaamalla sairaskyytiä yksykskahdesta.

Illalla viereemme kiinnittyi vielä hyvät ystäväni omalla veneellä joten ilta ja seuraava aamupäivä meni mukavasti kuulumisia turistessa. He olivat juuri aloittaneet lomapurjehduksen ja menossa päinvastaiseen suuntaan kuin me. Meidän legi kohtalaisessa myötätuulessa vei meitä noin viiden solmun nopeudella Hankoon genuan avulla. Isopurje sai olla koko matkan loimen alla. Hangosta löydettiin venepaikka Trunsöstä tutun naapuriveneen vierestä. Perhe oli kovin kiinnostunut asumisestamme Utössä ja annoinkin heille "tyhjentäviä" vastauksia moniin kysymyksiin lähes vuoden kokemuksella.

Illalla venenaapurit halusivat tarjota lasin kuohuviiniä kun satuin kohdalle heidän uimataidottoman pojan horjahtaessa laiturilta mereen. Pojalla oli paukkuliivit päällä, joten selvittiin säikähdyksellä ja itkulla. Kuivat vaatteet päälle ja saunan lämpöön. Tuli todettua, että aika moni vanhempi ei lapsiaan liiveihin pue kun ollaan laiturilla tai veneessä joka on laiturissa.

Klassikkovene lähdössä Hangosta itään 1 m/s vastaiseen tuuleen.
Moottoria ei ole ja niinpä ohitimme kaunottaren jota gasti meloi.
Aamulla Hangosta länteen katsoen oli horisontissa tummat raskaat pilvet ja itään päin kirkkaampaa. Pilvisessä täysin tyynessä säässä aloitimme taas purjeveneellä ajamisen koneella kohti Jussarötä. Tuulta ei saatu koko legin aikana. 

Ainoa kerrottava havainto oli juuri ennen rantautumista alkanut heikko sade, joka jatkuikin siten pitkin iltaa. En muista milloin olen viimeksi sateen alle jäänyt. Tiskin ja ruuanlaiton jälkeen pienet päiväunet ja sitten saareen tutustumaan Rommi -koiran kanssa. Kiersimme merkityn luontopolun josta saikin hyvän käsityksen saaresta ja sen kauneudesta. Jussärössä kuuskytluvulla seitsemän vuotta toiminut rautamalmikaivos rakennuksineen antoi aavemaisen hunnun koko paikan ylle. Molemmat valokuvaavat poikani tallensivat tunnelmaa kameroihinsa ja etsivät kuvauskohteita illan varsinaista kuvausretkeä varten.

Jussarössä oli pienillä kivillä sileille kallioille tehty tageja. Vierellä omani. Huomenna purjehduksemme jatkuu Inkoon Elisaareen jos edelleen Skattalle.

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Synttärionnittelut isälle

Eilen rantauduimme saaristomeren purjehdukselta. Neljän päivän purjehdus Utö - Björkö - Nötö - Trunsö - Utö tarjosi paljon nähtävää ja kokemuksia. Näin heinäkuun sesonkina satamat täyttyvät veneistä jo iltapäivästä joten ajoissa pitää olla aina seuraavassa paikassa. Tiukan paikan tullen tosin ketään ei käännytetä takaisin vaan tarvittaessa veneet sijoitetaan "useampaan riviin". Näin kävi eilen myös Utössä johon veneitä tuli pitkin iltaa. Myös Jurmon ohi purjehdittaessamme jo puolilta päivin satamassa näkyin runsaasti mastoja, joten sinnekin ovat veneet löytäneet. Tänään lauantaina Jurmossa on laituritanssit ja tietoni mukaan myös tapahtuma edesmenneen purjehtijan Lasse Mårtensonin muistolle.

Björkön vetonaula on ehdottomasti sen sisäjärvi. Oli tosi mukavaa uida lämpöisessä makeassa vedessä keskellä saarta ja merta. Saaren jykevät kalliot näyttävät veden pinnan tasolta vieläkin jylhemmiltä. Kalliolta avautuu vertaansa vailla oleva näkymä.


Nötön bensis ja kyläkauppa
Nötön olen löytänyt uudelleen. Tämä on jo toinen käynti tänä kesänä.  Metsäinen ja luonnoltaan hyvin vaihteleva saari tuo mieleeni maisemat joita näkee Saariston lapset -elokuvassa ja tunnelman kuin Mårtensonin Myskyluodon Maija kappaleessa. Saarella on soita joissa kasvaa lakkaa ja metsissä mättäillä runsaasti mustikoita - paljon enemmän kuin poimijoita. Rommi -koiralla oli paljon ystävällisiä koirakavereita joiden kanssa se sai juosta vapaana. Ehkä parasta oli kuitenkin paikallisen kotileipomon munkit ja aamulla veneisiin toimitetut tuoreet sämpylät.

Trunsössä on pieni kyläsatama jonka laituriin mahtuu noin kymmenen venettä. Täällä en aikaisemmin ole käynyt. Laiturin etelän puoli on varattu Pidä saaristo siistinä -järjestön Ms Roope alukselle. Tilan loppuessa Roopen paikallekin voi kiinnittyä luvan kanssa Roopen ollessa saariston jätehuoltotöissä. Trunsön satamaa ylläpitää em. järjestö joten paikalla oli myös ystävällinen ja osaava satamakapteeni joka ohjasi veneet oikeille paikoille varmistaen, että laiturimetrit tulevat tehokkaaseen käyttöön. Trunsötä voi käyttää kaikki järjestön vuosittaisen jäsenmaksun maksaneet PSS:n jäsenet. Maksun voi suorittaa myös laituriin kiinnittyessä. Vielä pitää mainita paikan edullinen satamamaksu 12 eut / vrk johon sisältyi vuoro puulämmitteisessä rantasaunassa.

Rommi: "Maata haistettavissa!"


Isä  - Hyvää syntymäpäivää!

"Vaikka elämä nuoleekin paljaaksi pään,
tosipoika ei vanhene ikänään."



Uutta ja vanhaa purjevenesuunnittelua. Tämä kapeampi ruotsalaisklassikko jonka
tyyppiä en tunne on noin 15-18 metriä pitkä ja alle kaksi metriä leveä.
Kaunis kuin koru.


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Necesse est

Edellisestä bloggauksesta on kulunut jo aikaa. Hyviä syitä ei ole mutta syitä kuitenkin.


Paras niistä ja ehdottomasti mukavin on, että kulutin reilun viikon (2. - 13.7.) purjehtien vaihtuvien gastien kanssa veneeni Helsingistä Utöseen. Kovat länsituulet ja pari totaalista sadepäivää viivyttivät matkaa parilla päivällä. Purjehtien voi suunnitella vain tavoitteellisia aikatauluja. Legin gastit olivat A-ryhmää joten aika ei tullut pitkäksi satamissakaan säätä seuraten ja sadetta pidellen. Kasnäsissä ja Taalintehtaalla oli myös järjestettyä ohjelmaa eli  Baltic Sea Jazz Festival-viikonloppu. Antti Sarpila Trion rento meininki sateisen päivän iltakonsertissa oli mahtavaa kuunneltavaa, kaikkea muuta kuin totista torvisoittoa. 

Nötö
Nötön lumoavan kauniiseen saareen melkein jumiuduttiin. Ensin odoteltiin sateen ja kovan länsituulen vaihtumista ja viimein kun olisimme olleet valmiit starttaamaan kohti Utöötä niin veneeni S/Y Isadoran starttiakku oli vieläkin tuntemattomattomasta syystä tyhjentynyt, aamulla totesin sen olevan risa kun ei yön aikana ollut ottanut virtaa vastaan.  Kovaan tuuleen ja myöhäiseen iltaan ei haluttu lähteä ilman rautagenuaa ja sähköisiä navigointilaiteita. Onneksi seuraavana päivänä saimme ostaa uuden akun paikallisesta kaupasta. Päivä oli aurinkoinen ja edelleen kovin tuulinen, mutta päätimme lähteä ja matkalla kiiruhtaa vielä Aspöhön kalasopalle - myöhästyimme, mutta saimme savuahvenia ja graavisiikaa (ei paha). Aspön pelimannien soiton jälkeen päästimme köydet irti ja purjehdimme isossa kaksi reiviä ja genuaa nenäliinan verran avattuna luovien Utöseen.

Nötö
Ankkuroimme Flananille 13.7.  klo 01.20. Vastassa valoa vilkutellen poikani Topi ja hänen äiti pikku veneessämme. Harmittaa kun myöhästyin päivällä poikani syntymäpäivästä akkuvian vuoksi. No, äiti paikkasi poissaoloani. 
Aamulla vielä siirsimme S/Y Isadoran Ormskärin laituriin. Utön maksulliset venepaikat jätettiin niille joilla pätykkää on enempi :-)

Lauantain 16.7. sää mahdollisti pikku veneellämme (Rönnqvist 16R, Evinrude 30 Hp) päiväretken Jurmoon. Tuulta lännestä alle 10 m/s ja ennustus sama myös iltapäiväksi. Sopivalla kaasulla myötäaaltoon keikutellen matka meni mukavasti. 

Jurmon laajennetusta Kaffelasta  löytyi kauan etsimäni alpakkavillapusero. Vaikka se ei ollut kotimainen niin varsin laadukkaan oloinen perulainen ja ihanan lämmin ja pehmeä. Utön omat alpakat olivat keritty joten ehkä kohta näemme myös tuotteita niiden villoista. Maistoimme myös Jurmo Innin kotiruokaa. Lihapullia ja perunamuusia parempaa oli kuitenkin pidellä sylissä Linusta, pientä vauvaa, jonka äiti halusi pitää tupakkatauon. Isä oli kiinni Jurmo Innin rakennuksen laajennustyömaalla. 

Tuuli yltyi iltapäivällä nopeasti ennustetta kovemmaksi, aina 14 m/s saakka. Topin äiti kertoi heti, että palaa Utöseen M/s Eivorilla, joka on Jurmossa n. 16.30. Topin kanssa mietimme myös laivakyytiä ja pikku veneemme noutamista seuraavana tai ennusteen mukaan vasta sitä seuraavana päivänä. Topi halusi kuitenkin yrittää pikkuveneellä vastatuuleen enkä minä saanut häntä taivuteltua Eivorin kyytiin - olisi kokeneempana pitänyt määrätä.

Tunnistatko perhosen?
Topin äiti ja Rommi astuivat Jurmosta Eivoriin ja me Topin kanssa heti perässä pikku veneeseemme. Alkumatka menikin hyvin Eivorin tasoittaessa merta joskin potkurivirtaukset vaikeuttivat ohjaamista. Valitsimme väärin ja irtauduimme sen vanavedestä oikoreitille ja noin viiden kaapelin verran puskimme kasvavaan vasta aaltoon kovassa vasta tuulessa. Muutaman kerran aalto kaatui veneen keulan yli osin veneeseen kastellen paikat. Kun vielä veneen nopeuskin piti pudottaa noin kahteen solmuun päätimme kääntyä takaisin Jurmoon. Laskettelu myötäiseen toikin meidät pian takaisin. Hyvä päätös.

Märkinä lähdimme kyselemään yösijaa. Klasun vuokramökit, samoin kuin toisenkin majoittajan kaikki petipaikat olivat vuokrattu. Klasu tarjosi rannassa aina avoinna olevaa leikkimökkiä jos ei muuta saada. Ajattelin, että avovenettä parempi on vaikka jokin talli tai eläinsuoja niinkuin tutussa pyhässä kirjassa. Lopulta sainkin puhelinnumeron josta löytyi vapaa saunamökki. Itseasiassa talo oli upea hirsirakennus aivan rannassa. Oven avattuamme mieli parani kuin Saarioisten mainoksessa "Hyvä ruoka parempi mieli". Kun vielä illalla löysimme sopivan puhelimen laturin lainaksi ystävälliseltä purjehtijalta (vene Vindö 30) jolla saimme Topin puhelimeen virtaa, oma puhelimeni  osoittautui niin vanhaksi, että siihen sopivaa laturia ei kai kennelläkään enää ole. Ennen hirsimökin punkkiin menoa tutkimme vielä tuuliennustetta. Aikaisin aamulla tuuli moinaa aina 6-7 m/s, joten laitoimme herätyksen klo 6.00.  Tuolloin teemme päätöksen lähdöstä tai uusista unista. 

Topi nukkui huonosti minun kuorsatessa ja herätti minut jo 5.30. Tuuli oli moinannut illan ennusteen mukaisesti. Pikaisen aamiaisen jälkeen olimme matkalla kohti Utötä. Vajaan tunnin päristelyn jälkeen kiinnityimme tuttuun satamaan Utössä. Matkalla suurimmat yksittäiset aallot olivat noin puolitoista viiva kaksi metrisiä, mutta pääosin alle metrin. Matkavauhtimme noin 7-9 solmua, emmekä kastuneet. Pieni tyytyväisyyden kare naamallamme (selvittiin) vaelsimme satamasta kotiin uudelle aamiaiselle ja Rommi heilutti iloisesti häntää niinkuin aina kohdatessa.

Iltarusko aamun pasko




torstai 30. kesäkuuta 2016

Elämää Jussin jälkeen

Jussin juhlat ovat takana ja on taas normiarki. Juhannusaatto meni juhannustansseissa heti salon pystytyksen jälkeen. Juhannuspäivänä suunnattiin siten kahden veneen voimin Bokullanille, joka on joskus neljän talon asuttama saari Jurmon ja Utön välillä. Saari on nykyään asumaton, mutta talojen kivijalat ovat vielä löydettävissä puuttomalta saarelta. Tosi mukavassa seurassa ja aurinkoisessa säässä päivä taipui nopeasti iltaan. Vielä ennen punkkaan kaatumista kömmin kahden löylyn pikasaunaan. 


Tutun utöläisen talviväen lisäksi saarellamme vaeltelee väkeä runsaasti, joku juosten tiukoissa juoksutrikoissa, toinen taas vahvasti pukeutuneena ilmeisesti käärmeiltä ja punkeilta suojautuen ja sitten tietysti turistiksi tunnistettavan näköistä kansaa kamerat ja kiikarit kaulalla. Utön kesäasukkaat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.
Rommikin intoutui uimaan matalassa vedessä
Heidän aika näyttää kuluvan paljolti pihaa ja puutarhaa hoitaessa ja rakennuksia korjattaessa. 


Kaupan tavaran määrä on kai moninkertaistunut asiakkaiden kasvun ja aukioloaikojen myötä. Tavaroiden roudaaminen yhteysalukselta ja tilausten tekeminen pitää työntekijät kiireisinä.

Lomalaiset, satunnaiset matkailijat ihailevat oikeutetusti upeaa saartamme taivastellen syksyn ja talven myrskyjä ilman omakohtaista kokemusta. Joku miettii mistä tänne tulee juomavesi ja sähkö, kuinka kylmää täällä on talvella ja mitä te teette silloin kun päivät ovat lyhimmillään.

Utön kylälaituri (panoraamakuva)
Kylälaituri ja hotellin laituri täyttyy iltapäivisin veneistä. Ei varmasti ole yllätys, että veneiden koko kasvaa kai vuosittain. Alle kolmekymmentä jälkaiset purjeveneet ovat jo selvästi vähemmistössä toisin kuin 10-15 vuotta sitten. Moottoriveneiden kohdalla näkyy polttoaineen hinnan nousu vaikka se ihan viime kuukausina onkin topannut. Varsinaiset muskeliveneet bensakoneilla ovat harvinaisia, nehän myytiin jo 90 -luvun lamassa ulkomaille.  Asuttavat kaikilla mukavuuksilla varustetut moottoriveneet dieselmoottorein liukuvat satamasta toiseen muskeleiden sijaan. Puuveneitä näkee harvemmin, mutta sellaisen bongatessa on kyseessä yleensä joku klassikkovene ja poikkeuksellisesti täysin kunnostettu kaunotar. Kunnostuksen lopputuloksesta voi päätellä, että rahaa on palanut runsaasti. Hyvä niin - olisihan rahan voinut kai käyttää huonomminkin. Henk.kohtainen kulttuuriteko - mielestäni.
Sandfladin kalliota

Sandfladanin kallioita
Merivesi on nyt n. 16 asteista ja houkuttelee lämpimien päivin myötä uimaan. Kävimme eilen Sandfladanilla jonka matala vesi oli varmasti parikymmenasteista. Rommi -koirakin intoutui uimaan meidän perässä. Huolestui ehkä, että jätämme sen rannalle. 

Kaupan terassilla puhuttiin jo sinilevästä - onneksi sitä ei vielä ole havaittu. Tulee kuitenkin kuulemma varmasti kun vesi lämpenee 19 asteiseksi ja tuulet ovat otolliset.

Tänään torstaina matkaamme M/S Aspöllä mantereelle noutamaan omaa purjevenettä Utöseen. Miehistössä tuttu pariskunta Helsingistä. Legi alkaa lauantaina ja kestää noin viikon.

M/s Aspö liikennöi kesäisin muutamana päivänä viikossa välillä Turku - Pärnäinen - Utö. Matkan hinta on 25 EUR. 


keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Kesäpäivän seisaus

Edellisestä bloggauksestani on kulunut jo kymmenen päivää. 
Super foodia Merikaali Crambe maritima

Saaren väkiluku kasvaa kesäasukkaiden myötä päivittäin. Turistit tekevät tutut kysymykset joihin on mukavaa vastata "Eikö täällä tule aika pitkäksi talvella?". Kaupalla on jonoa ja sen terassilla kirjoitellaan postikortteja. Kortteja jotka saavat Utö -postileiman ei Utössä vaan Liedossa postin jakelukeskuksessa. 
Rommi -koirakin on mielissään aitamme takaa kulkevista uusista koirista. Joku koirista tulee pyydettäessä pihalle juoksemaan ja leikkimään. 

Isoin uutinen on ilman muuta se, että saaremme väkiluku kasvoi yhdellä. Viime viikolla Saareen syntyi poika. Vielä en kaveria ole nähnyt kuin isän puhelimen kuvassa varpajaisissa - ihan oli vauvan näköinen. Koko perhe on vielä mantereella joten livenä sitten myöhemmin.

Lauantaina avustin morsiammen polttariporukkaa. Olivat epätoivoiseti kaasojen toimesta etsineet valokuvaajaa Utöstä, kuvaajaa joka olisi suorittanut huomenlahjakuvauksen. Mantereeltakaan kuvaajaa ei purjelaiva Eugenin mukaan löytynyt, joten lupasin auttaa. Kuvausillan sää oli sitten mahdollisimman kehno. Satoi vettä ja tuuli 14 m/sek. Kuvaus tuli hoidettua, polttariporukkka oli kuviin tyytyväisiä eikä morsiankaan tietääkseni vilustunut vaikka olikin meistä urhein ja vähimmissä vaatteissa.
Verkoille                      Kuva: Topi Lähteenmäki

Töihinkin on taas totuteltu. Pientä saneerausta olen tehnyt kirkossa, samoin pikku saunan viemäri korjattiin porukalla. Pesuvettä tuottavaan kaivoon asennettin samalla myös uppopumppu, joten enää ei tarvitse vettä kantaa lihasvoimin saunalle. Kehitys kulkee..

Rommi -koira on tehnyt tuttavuutta saareen muuttaneiden kesälampaiden kanssa. Kiinnostus on molemmin puolista. Olisi hauska tietää Rommin ajatuksia näistä koiran näköisistä väärän hajuisista määkijöistä. Tiesittekö muuten, että raumalaisia kutsutaan joissan piireissä lampaiksi - hehän sanovat "mää". Me kotkalaiset taas "mie" ja meillä on myös käkiä taskussa. "Käet pois taskusta".


Merisumua                                                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki