Elämää Jussin jälkeen

Jussin juhlat ovat takana ja on taas normiarki. Juhannusaatto meni juhannustansseissa heti salon pystytyksen jälkeen. Juhannuspäivänä suunnattiin siten kahden veneen voimin Bokullanille, joka on joskus neljän talon asuttama saari Jurmon ja Utön välillä. Saari on nykyään asumaton, mutta talojen kivijalat ovat vielä löydettävissä puuttomalta saarelta. Tosi mukavassa seurassa ja aurinkoisessa säässä päivä taipui nopeasti iltaan. Vielä ennen punkkaan kaatumista kömmin kahden löylyn pikasaunaan. 


Tutun utöläisen talviväen lisäksi saarellamme vaeltelee väkeä runsaasti, joku juosten tiukoissa juoksutrikoissa, toinen taas vahvasti pukeutuneena ilmeisesti käärmeiltä ja punkeilta suojautuen ja sitten tietysti turistiksi tunnistettavan näköistä kansaa kamerat ja kiikarit kaulalla. Utön kesäasukkaat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.

Rommikin intoutui uimaan matalassa vedessä

Heidän aika näyttää kuluvan paljolti pihaa ja puutarhaa hoitaessa ja rakennuksia korjattaessa. 

Kaupan tavaran määrä on kai moninkertaistunut asiakkaiden kasvun ja aukioloaikojen myötä. Tavaroiden roudaaminen yhteysalukselta ja tilausten tekeminen pitää työntekijät kiireisinä.

Lomalaiset, satunnaiset matkailijat ihailevat oikeutetusti upeaa saartamme taivastellen syksyn ja talven myrskyjä ilman omakohtaista kokemusta. Joku miettii mistä tänne tulee juomavesi ja sähkö, kuinka kylmää täällä on talvella ja mitä te teette silloin kun päivät ovat lyhimmillään.

Utön kylälaituri (panoraamakuva)

Kylälaituri ja hotellin laituri täyttyy iltapäivisin veneistä. Ei varmasti ole yllätys, että veneiden koko kasvaa kai vuosittain. Alle kolmekymmentä jälkaiset purjeveneet ovat jo selvästi vähemmistössä toisin kuin 10-15 vuotta sitten. Moottoriveneiden kohdalla näkyy polttoaineen hinnan nousu vaikka se ihan viime kuukausina onkin topannut. Varsinaiset muskeliveneet bensakoneilla ovat harvinaisia, nehän myytiin jo 90 -luvun lamassa ulkomaille.  Asuttavat kaikilla mukavuuksilla varustetut moottoriveneet dieselmoottorein liukuvat satamasta toiseen muskeleiden sijaan. Puuveneitä näkee harvemmin, mutta sellaisen bongatessa on kyseessä yleensä joku klassikkovene ja poikkeuksellisesti täysin kunnostettu kaunotar. Kunnostuksen lopputuloksesta voi päätellä, että rahaa on palanut runsaasti. Hyvä niin - olisihan rahan voinut kai käyttää huonomminkin. Henk.kohtainen kulttuuriteko - mielestäni.

Sandfladin kalliota

Sandfladanin kallioita

Merivesi on nyt n. 16 asteista ja houkuttelee lämpimien päivin myötä uimaan. Kävimme eilen Sandfladanilla jonka matala vesi oli varmasti parikymmenasteista. Rommi -koirakin intoutui uimaan meidän perässä. Huolestui ehkä, että jätämme sen rannalle. 

Kaupan terassilla puhuttiin jo sinilevästä - onneksi sitä ei vielä ole havaittu. Tulee kuitenkin kuulemma varmasti kun vesi lämpenee 19 asteiseksi ja tuulet ovat otolliset.

Tänään torstaina matkaamme M/S Aspöllä mantereelle noutamaan omaa purjevenettä Utöseen. Miehistössä tuttu pariskunta Helsingistä. Legi alkaa lauantaina ja kestää noin viikon.

M/s Aspö liikennöi kesäisin muutamana päivänä viikossa välillä Turku - Pärnäinen - Utö. Matkan hinta on 25 EUR.