Museossa

Vähitellen turistit, veneilijaät ja kesäutöläiset kansoittavat saaremme. Kylällä kulkee auringon kanssa kilvan hymyileviä ihmisiä joiden kanssa on helppo vaihtaa muutama sana. Hyvällä mielellä - varmaankin sen vuoksi, että ovat lomalla. Hyvä näin. Sesonki avasi myös Utön museon. Se on  vuonna 1753 rakennetussa kivitalossa http://www.uto.fi/2.0/sights.php?lang=fi&sub=museum 

Tänään vietin museossa parisen tuntia. Museo yllätti se osoittautui odotuksiani kiinnostavammaksi vaikka monet siellä esillä olevat asiat ovat tulleet jollain tavalla tutuiksi jo aikaisemmin. Sen aiheisto voitaisiin jakaa seuraavasti, Hylkeenpyynti- ja kalastus, Utön ympäristön laivahaverit (hylyt), Utön kylän elämää ja Valtio työnantaja Utössä.
Toisin kuin oma käsitykseni oli on Utössäkin kalastettu ammattimaisesti. Utön hyvät kalavedet olivat aikaisemmin vapaat kaikille kruunun kalastusmaksun maksaneille kansalaisille. Tuolloin suolasilakkaa ja -turskaa vietiin myytäväksi aina Tallinnaan asti ja tietysti myös Turkuun markkinoille. Utöläisille kalastus ja hylkeenpyynti oli aikanaan merkittävässä osassa ruokapöydän särvintä. Viranhaltijoille maksettiin palkkaa joten kalastus ei heille koskaan ollut pääelinkeino kuten muilla saarilla. Museossa on esillä kalan ja hylkeen pyyntivälineistöä ja ääninauhalta voi kuunnella tarinoita pyyntiretkistä. Niissä oli välillä jopa pyytäjien henki vaarassa yllättäen huononevien säiden ja jäätilanteen vuoksi. Noina aikoina liikuttiin jalan jäällä ja vesillä ilman konevoimaa soutaen ja purjeilla. Itselleni ei ole vielä tarjoutunut tilaisuutta maistaa hylkeen lihaa. Joku on sen makua verrannut valaan lihaan.

*) /S Park Viktoryn kapteeni Alen Louis Zepp.

Utön lähivesillä lepäävät laivan hylyt kiinnostavat aina ja etenkin haveriin johtavat tarinat. Museossa voi ääninauhalta kuunnella amerikkalaisen höyrylaiva S/S Park Viktoryn ja saksalaisen S/S Olivian pelastustöissä mukana olleen henkilön kertomusta näiden onnettomien öiden tapahtumista. S/S Park Viktoryn haverissa menehtyi kymmenen henkilöä, mutta suurin osa miehistöä ja kapteeni pelastettiin. Sään selkiydyttyä oli kapteeni katsellut merelle Utön kalloilta ja miettinyt miten hänen laivansa on voinut kadota näille vesille vaikka se on selvinnyt yli Atlanttin. Pelastuneiden joukossa oli myös "Kanarian saarten katukoira", joka eli kai uudella nimellä Pörri uudessa kodissa vielä kymmenisen vuotta Turussa. Koirasta on kehystetty valokuva museon seinällä.  Myös kapteeni on saanut kuvansa museon seinälle.

*) S/S Olivian säkit ja niistä ommeltu työvaate

Saksalaisen höyrylaiva S/S Olivian lastina oli mm. jauhoa, jotka laivasta saatiin pelastettua. Sota-ajasta johtuen puutetta oli kaikesta, joten jauhot ja myös säkit käytettiin. Kastuneet jauhot syötettiin kotieläimille, kuivista tehtiin leipää sotapojille ja säkeistä ommeltiin työvaatteita. Natsisaksan säkkeihin painetut tunnukset hakaristi ja kotka eivät kankaasta irronneet edes lipeällä joten ne näkyvät myös vaatteissa.

*) S/S Park Viktoryn haverista pelastetut miehet

Yksi museon huoneista on kalustettu majakanvartijan perheen asunnoksi. Laatikkoa muistuttava sänky on liian lyhyt nykyihmiselle ja tilat muutenkin ahtaat. Voi vain kuvitella kuinka kosteaa ja kylmää asunnossa on ollut talvisin kun polttopuitakin on ollut vaikea saada lähes puuttomasta Utöstä.  Kesää varmasti odotetiin silloinkin.

Myös muutama vanha virkapuku on nähtävillä museossa. Virkapukuja on käytössä vieläkin, mutta jotenkin tuon ajan puvuista hihanauhoineen henkii ko. viranhaltijaa kohtaan tunnettu arvostus ehkä jopa pelko. Haluan kuitenkin uskoa, että näidenkin joukossa oli hauskoja ja vähemmän hauskoja persoonia. Enemmän tarinoita olen toki kuullut näistä vähemmän hauskoista.

Loppuun vielä tuore uutinen Utöstä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut saaremme ehdottomasti kovakuntoisimman kaverin koitoksista mm. 200 km pyörällä ajoa täällä Utössä kiertäen noin viiden kilometrin pituista lenkkiä. Viikonloppuna hän osallistui Levi24 maastopyöräilytapahtumaan, jossa ajetaan kilpaa kelloa vastaan. Kaikki kilpailijat saavat saman ajan eli 24 tuntia. Voittaja on se, joka polkee tuona aikana pisimmän matkan kiertäen noin kymmenen kilometrin maastoltaan varsin vaativaa lenkkiä tunturin kupeessa. Jarmo sijoittui kisassa viidenneksi, tuloksella 260 km, joka on todella hieno saavutus, Onnittelut!! 
Linkki Jarmon FaceBook -sivuille https://www.facebook.com/Jarmo-Järvinen-715491445261865/

*) kuvat Utön museon kokoelmat