Merta edemmäs kalaan

Kiireinen viikko. Tulevana lauantaina on perinteinen Utöläisten verkkokalastuskisa ja perjantaina Amerikasta Suomeen jalkautunut kurpitsatapahtuma Halloween. Koko viikon ovat aktiivit valmistelleet erilaisia pelotteita perjantai-iltaa varten. Tapahtuma päättyy lasten ja aikuisten yhteiseen juhlaan jossa ei makeisiin, sipseihin tai popcorneihin syljetä. Nyyttikestit.

Minä olen keskityynyt enemmänkin lauantain kalastuskisaan ja sen jälkeisiin hotellilla järjestettäviin afterfishing -bileisiin.  Koko viikko on paikkailtu reikäisiä verkkoja ja tehty mentaaliharjoituksia parhaiden kalastuspaikkojen löytämiseksi - tosin vain kartalla. Korvat höröllä on tehty tiedusteluja vuosia Utössä kalastaneiden keskuudessa. Tarkkaan on kuitenkin puntaroitava kuullut vinkit, osa voi olla harkittua harhautusta - kilpakumppaneiden henkistä peliä. Juuri tältä vaikutti tänään testattu varma kalapaikka. Jurmon länsipuolelle päättyy Salpausselän harju. (Olen mielestäni kuullut kaksi muutakin saman harjun päätepistettä). Jokatapauksessa paikka löytyi kaiun avulla. Meren syvyys on reilut 30 metriä kunnes se lyhyellä matkalla mataloituu aina 2-3 metriin. Kareja ei ole vaan hiekkapohjaa. Täydellinen mesta kaloille. 

Aamulla viisi verkkoa veteen kahteen eri kohtaan ja illalla ennen täysikuun kumotusta ylös. Aamu oli kertakaikkiaan mykistävän upea. Tyyntä ja alkusyksyn raikkautta. Oikeastaan ei veneessäkään puhuttu mitään vaan katseltiin ympärille - tuntui kuin olisi kokenut jotain mykistävää. 

Illalla auringon laskiessa ilma nopeasti viileni ja tuli kylmä. Veneeseen mukaan isoin saavi kaloja varten, jotta saadaan ne veteen ennen maissa tapahtuvaa lopullista niskaiskua ja perkausta. Pitkän kylmän ajomatkan jälkeen..  ämpäri riitti. Saalis, kaksi simppua ja pienenpieni kampela - jotka pääsivät takaisin mereen kasvamaan. Itse kodin lämpöön nopeasti ja pakasteesta siikaa sulamaan huomisen lounasta ajatellen.

Täysikuu                                                 Kuva: Topi Lähteenmäki

Posti toi Hollannista Rommi -koiralle korin. Piknik -kori alkoikin käydä jo ahtaaksi. Ensi yö näyttää kelpaako? Samassa lähetyksessä tuli myös valjaat joten kaulapanta voidaan siirtää varastoon. Pienet päikkärit näytti ainakin maistuvan kuten kuvasta näkyy.

Rommi ja uusi kori                                       Kuva: Topi Lähteenmäki

Voikukka

Kesäaika päättyi virallisesti..

Kellot siirretään talvi- eli normaaliin aikaan tulevana viikonloppuna. Pihanurmella kukkii vielä voikukka. Onko se  merkki myöhäisestä kesästä vai aikaisesta keväästä. Tuskin tämä tuiki harvinaistakaan on - luonto yllättää usein.





Lauantain tuulilukemat sai kirjoittaa yhdellä luvulla, mutta ennuste seuraavalle päivälle oli nouseva, joten merelle ei tehnyt verkkoja laskemaan mieli. Päivä oli aurinkoinen ja kului nopeasti puuhaillessa Rommi -koiran kanssa. Piti ottaa myös puhelu Saimaalle, jossa purjehduskaverit olivat hirvijahdissa. Tänä vuonna en mukaan päässyt. Soittelin sinne vasta jahtipäivän iltana, jolloin siellä oli jo saunottu savusaunassa ja otettu myös hieman nestetankkausta. Itse jahti oli ollut lyhyt kun hirvi oli tullut ampuma-alueelle ennen kuin ajomiehet ehtivät aloittaa jänisräikkien kalistelun - tämä selvitys silllä varauksella, että sain selvää herrojen innostuneesta puheesta. Puhelun pääteeksi sovimme, että katselen kalenteria ja kutsun heidät tänne Utööseen - tilauksessa oli syysmyrskyä ja ehkä myös/tai kalastusta kun tuli saaliita kehuttua.

Sunnuntaina ehdittiin juuri aamulenkiltä kotiin ennen sateen alkua. Milloin muuten viimeksi satoi - siitä on aikaa. Sadetta kestikin kylkiäisenä 15 m/s tuulen kanssa aina iltapäivään saakka. Tuli luettua kirjaa ja katsottua TV:tä jalkapallon Suomen mestaruuden ratkaisumatsia. Potkupalloa.  Mielenkiintoista oli matsin jälkeen työntyä ulos tuuleen seurata vahvan pilvirintaman jyrkkää ja selkeää reunaa joka sään vaihtuessa kuin veitsellä leikattuna vaihtui kirkkaaseen auringon paisteeseen. Tuulikin hieman moinasi puhallellen edelleen kuitenkin kymmenisen metriä sekunnissa. Lämpötila 11 astetta.

Alla tulipunainen Aroniapensas ja saderintaman jälkeinen ilta-auringon värjäämä ikkunamaisema.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Nurkissa ulvova tuuli herätteli aamuun jo kahdeksan jälkeen - päivä oli vasta valkenemassa. Aamiaisen jälkeen kävely sääasemalle tarkastelemaan lukemia. Tuulta 15,9 m/sek lounaasta eli päin pläsiä (suoraan terassille) ja ilman lämpötila 11,3 astetta eli suunnilleen sama kuin merivesikin. Mielestäni uskomattoman korkea olllaanhan jo lokakuun puolivälissä. Etelään avautuvat ikkunamme ovat märät vaikka ei sadakaan - maistamalla todettiin sen olevan suolaista eli vesi lentänyt tuulen kantamana reilut viisikymmentämetriä.

Päivän mittaan tuuli vielä yltyi, mutta ei vieläkään myrskulukemiin. Aaltopoijun mukaan aallon korkeus oli 3,5 metriä, illalla jo 4,9. Vaahtopäät vyöryivät etelästä Utön rantakiviin. Meren kohina on melkoinen. Utön kalatusmestari Janne tokaisi aamulle, että ei tarvitse lähteä verkkoja laskemaan, joten on aikaa aikaa talutella Martta -koiraa. Martta -koira on Jannen mukaan erikoinen sen vuoksi, että se tykkää kaikesta mukavasta kuten syömisestä, nukkumisesta ja rapsuttelusta - varsin viisas tapaus.

Päivä kului pääosin sisätiloissa. Jokunen happilenkki tehtiin ja pakollinen päivän kauppareissu - sorruttiin valmistamaan illalla pizza. Topi onnistui paremmin kuin minä viimeksi. Kyläläisiä tapaa kaupalla kuullen päivän uutiset ja tulevat tapahtumat. Nyt kerrottiin, että yhdessä pihassa on aivan ihana Jackrusselinterrierin pentu :-)) Utön tapahtumat julkaistaan myös Facebookissa, mutta meille jotka emme fb:hen profiilia luoneet saamme saman tiedon muualta. Tulossa on ainakin perinteinen verkkokalastuskisa ja Halloween juhlat lapsille Pyhäinmiesten päivänä. Sattuu muuten tänä vuonna samalle samalle lauantaille.

Illalla täysin pimeässä oli vielä tehtävä lenkki sääasemalle. Arvioin tuulen nopeudeksi 20 m/sek. Pimeys harhauttaa aisteja - lukema oli vain 13,5 m/sek.

Päivät ovat kuluneet seuratessa uuden asukkaan touhuja. Rommi -koira on kotiutunut hyvin - eroahdistuksesta ei ole mitään merkkejä. Tavarat ja huonekalut ovat saaneet vielä olla rauhassa eli niitä ei ole järsitty. Ruoka maistuu joten salamana ollaan aina paikalla jos keittiössä jokin rapisee tai kalisee. Topin kanssa ollaan kuitenkin ottaneet käyttöön tiukan linjan pöydästä antamisen, samoin kuin sänkyyn kiipeämisen suhteen. Ei edes sitä ensimmäistä kertaa vaikka kasvattaja kertoi myöhemmin, että Rommi on tottunut saamaan yhden pienen leipäpalan aamiaspöydästä.

Puutiainen

Tänään kohtasin Suomen vaarallisimman eläimen eli ensimmäinen punkki on irroitettu Rommin leuasta. Niitä siis ulkoilee kellastuneissa heinissä näinkin myöhään syksyllä.

Turska leikkuulaudalla

Eilen aamulla käytiin verkoilla Utön etelän puoleiselta lahdella. Tuulta oli parisen metriä pohjoisesta ja nouseva kuu. Saaliina muutaman kissan silakan ja simppujen lisäksi meille uusi kalalaji turska. Leikattiin heti fileiksi joista toinen joutui pakastimeen ja toinen lounaaksi pannulle. Hyvältä turskafile maistuikin perunoiden ja valkoisen munakastikkeen kera. Kastike on sitä samaa mitä kai jokainen viiskyt tai kuuskytluvulla syntynyt on syönyt koulussa tai sitten mummolassa. Jos ei maistunut lapsena niin kannattaa kokeilla nyt uudelleen.

Saarella pitää vastaanottoa myös hieroja. Pitihän se käydä kokemassa. Kaikenlaista kireyttä löytyi selän ja lapaluiden pienissä lihaksissa. Hierojan suositteli joogaa, jota voikin harrastaa täällä ohjattuna epäsäännöllisesti. Eilen illalla olin jo matolla, jossa tunti vierähtikin nopeasti hitaiden joogaliikkeiden ja hengitysharjoitusten parissa. Samassa kerhotilassa voi tiistaisin harrastaa myös balettia.

Alla vielä muuta pilvikuva. Aamulla etelästä meren yli nousi vahvat pilvet, jotka toivatkin tuulta tullessaan. Päivästä tuli kuitenkin aurinkoinen.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kotiimme muutti kolmas asukas

Perjantaina laivalla mantereelle ja autolla Lohjalle ja takaisin samana päivänä. Laiva lähti Utöstä 5.30, takaisin Utössä oltiin 22.00. Laivassa oloaikaa kertyi n. 8 tuntia, autolla kilometrejä lähes viisisataa. Määränpäästä Lohjalta kyytiin tuli Topi ja uusin asukkaamme Jackrusselinterrierin pentu Rommi - aivan ihana pakkaus, jolla ikää kolme vasta kuukautta.

Rommi näytti jo ekalla matkalla 

turnauskestävyyden pysyen rauhallisena koko 

matkan - aika kului mukavasti piknik-korissa. 

Ai niin - mitä kuuluu Utöseen? Täällä alkoi koululaisten syysloma ja ainakin naapuri poistui mantereelle sukulaisiin. Säästä on pakko mainita taas - ihan uskomattomat tyynet lämpöiset päivät jatkuvat edelleen. Perjantaina mantereella käyntimatkalle laitoin jalkaan pitkäthousut sortsien sijaan - olihan mantereella ollut jo yöpakkasia. Saarelle palattua oli taas vaidettava sortsit jalkaan. Taitaa muuten tulla ennätysjakso sortseissa. Loman alkaessa heinäkuun alussa pukeuduin näihin PellePetterson punaisiin ja ovat siis edelleen jalassa poislukien Huippuvuoripurjehduksen pohjoisimmat latitudit.

Torstaina muuten törmäsin Utön Itäniityn polulla tuttuun kaveriini Aatuun HTPS:n pursiseurasta. Vuosia sitten ohjattiin yhdessä Pyysaaressa junnupurjehtijoita. Aatu oli täällä perheensä kanssa viettämässä lyhyttä lomaa. Yllättävä polulla törmääminen tuntui jotenkin utopistiselle vaikka eihän tämä saari nyt ihan tavoittamattomissa ole. Aatu totesi "Ai nyt sä olet sit täällä". Kesällä olin kertonut hänelle muuttosuunnitelmistani. Kohtaamista piti juhlistaa lämpöisellä savusiialla, jonka vein heille.

Huomennakin luvassa heikkotuulinen päivä, joten illalla pyydykset veteen.

Ruskaa

Alla näpäyksiä Utön ruskasta, joka alkaa olla kauneimmillaan. Lintumiehet tähyilevät kaukoputkillaan ja kameroilla taivaalle, minä alemmas - maahan ja merelle.

Omakuva

Yksin kotona

Poikani Topi astui laivaan sunnuntaina matkalla äitinsä luokse viettämään syyslomaa. Hän palaa saarelle perjantaina, jolloin myös minä käyn päiväseltään mantereella - miksi? Kerron myöhemmin.

Säästä riittää aina puhumista kun asuu saarella, jonka monet tekemiset määrittyvät sään mukaan. Kaupalla puhutaan muiden tärkeiden asioiden ohella aina myös säästä. Ehkä tänä syksynä on eniten haastettu syksyn lämpöisistä päivistä - onhan kesäiset päivät seuranneet toisiaan. Ennustaako lämmin syksy kylmää talvea vai päinvastoin. Viime talvi oli hyvin leuto ja lumeton, tosin kuulemma tuulinen. Meri ei jäätynyt edes suojaisilla lahdilla. 

Mitä toivotaan talvelta? Pienen mielipidemittauksen perusteella (otos 5 hlöä) toivotaan lumista ja ehkä myös kylmää talvea niin, että meri jäätyy ja voi kävellä jäätä myöden läheisille luodoille. Kertovat täällä pidempään asuneet, että maaliskuu on vuoden kylmin kuukausi ja lumi tulee silloin tai aikaisintaan helmikuussa, jos tulee.

Tiistaiaamuna nostettiin tai ennemminkin kauhottiin haaviin verkoista hyvän kokoinen lohi siikojen ja (kissan) silakoiden lisäksi. Lohi tuli samasta paikasta kun lauantaina saatu taimen. Vedet kylmenevät, joka lupaa lisää lohikaloja rantakivikoihin ja karikoille. Meri oli aivan peilityyni, tuulta 0 m/sek. Satunnaiset laivojen pitkät aallot kohahtelivat rantakiviin niin kaukaa, että laivaa ei voinut nähdä. Tyynessä vedessä voi myös nähdä meren pohjan muutaman metrin syvyyteen saakka. Hiekka ja kallio ovat vallitsevana, kasvustona rakkolevä ja punalevä. Korvameduusojen määrä on myös valtava. Näin tyyniä päiviä ei kai täällä useinkaan ole.

Iltapäivän tapahtuma oli merimerkkien huoltoalus, joka kävi ilmeisesti vaihtamassa lamput Utön pohjoispuolen linjatauluihin  - lamppujen sarjavaihto tai ennakkohuolto/tarkastus.

Keskiviikon aamuna sai taas herätä kirkaaseen auringon paisteeseen. Tänäänkään ei juurikaan tuule ja meri liplattelee sinisenä. Hyvästä säästä huolimatta minun on tehtävä sisätöitä - on siivous- ja pyykin pesupäivä. Ruska kutsuu kuitenkin iltapäivällä "saarikävelylle". Maiseman värit vaihtuvat nyt melkein päivittäin ja niitä on taltioitava kameraan.

Laiva pimeällä merellä pihaltani kuvattuna

Kolme tornia?
 (Vanha maston jalka, korkeus n. 1,2m, luotsien tutkamasto ja Utön majakka)

Taimen

(Oli korjattava otsikkoa kun veljenpoika tunnisti kalan taimeneksi. Pyrstön muoto on tosiaan taimenen eikä lohen. Hän tuntee kalat minua paljon paremmin).

Sotilaat ovat poistuneet, kylmä pohjoistuuli ei. Torstaina, perjantaina ja lauantaina sää kylmenee edelleen. Aamun lämpöasteet olivat 3-4 astetta. Päivällä kuitenkin aurinko lämmitti ja mitari nousi aina 7-9 asteeseen. Pohjoisempana mantereella mm. pääkaupunkiseudulla oli kai jo yöpakkasiakin. Ensi viikon ennusteissa ennustetaan taas hieman lämpöisempää.

Päivät kuluvat täällä nopeasti vaikka oikeastaan mitään ei tarvitsekaan tehdä niin hommaa riitttää aina iltaan saakka. Iltojen pimeneminen on herättänyt myös kiinnostuksen taivaaseen. Missähän lienee meidän kolmen kimppaan vuosia sitten hankittu tähtikaukoputki TAL 1 - Teemulla ehkä? Torstain vastaisena yönä näkyi revontulia. Kuvia niistä ei ole kun ei tullut kameraa mukaan saunareissulle jossa nämä bongattiin. Ihailtiin niitä sitten saunan terassilta löylyjen välissä.

Luotsikutteri tulossa Utön laituriin.       Kuva: Topi Lähteenmäki

Topi seuraa myös aktiivisesti Utön länsipuolen laivaväylän ohi ajavaa laivaliikennettä kirjaten alusten nimet lokikirjaansa. Etelän puolen reitti on vilkaampi, mutta sinne ei ole näkymää talomme ikkunoista - ollaa hieman montussa.

Meidän ensimmäinen lohi saatiin 
tänään Utönkarikoilta verkoilla.  
Kuva: Topi Lähteenmäki

Maaruskaa

Kylmä pohjoistuuli ja sotilaat saapuivat saarelle

Oikea vastaus edellisen päivän kysymykseen oli Hyönteistutkijan pyydys.

Maanantaina tuuli voimistui pohjoisesta - se ei enää ollut lämmin vaan syksyisen kolea. Shortseja en kuitenkaan vielä vaihtanut pitkiin housuihin. 

Aamupäivällä päättyi pitkä odotus. Utön helikopterikentälle laskeutui Rajavartioston helikopteri jossa se viipyin parisen tuntia. Käynnin syytä ei kyselty - arvatenkin sotasalaisuus. Iltapäivällä havaittiin merellä armeijan harmaa työalus U406.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Seurasimme sen touhuja Utön eteläkärjessä kiikareilla ja kaukoputkella. Aluksesta seurattiin taas meidän kiikarointia. Havaisimme, että jotain nostettiin merestä luotauksen jälkeen parin sukeltajan avustamana. Pakenimme sisätiloihin kylmältä pohjoistuulelta eikä meille selvinnyt mitä he merestä nostivat. Hyvä arvaus oli jokin hylyn osa tai vastaava. Illalla vielä pyöräilimme Eivorin laiturille, jossa oli kaksi suurempaa armeijan alusta.

Seuraavana päivänä homma jatkui merellä, nyt kahden aluksen voimalla. Edelleen tuuli kylmästi pohjoisesta joskin aurinko paistoi kirkkaasti siniseltä taivaalta ja kärvistelin syksyn tuloa vastustaen terassilla kirjaa lukien. Kuuma kahvi ja tuulensuoja auringon kera antoivat vielä kesäisen nautinnon. Kaupalla jsäästä jutustellessa selvisi, että kylmin kuukausi täällä on maaliskuu. Toivottiin lumista talvea joita täälläkin joskus on. Silloin voi kantavia jäitä pitkin luistella lähisaariin.

Alla kuvia talosta jossa asumme. Suomen kolmanneksi eteläisin talo, jossa asutaan ympäri vuoden :-)(Kuvat: Topi Lähteenmäki).

Lauantaina nukuttiin pitkään. Aamiaiseksi perunamunakasta ja leipäkoneen leipää. Teemitähaluat -päivän aikana tutkittiin kameroiden objektiivitarjontaa netistä, luin kirjaa, siivosimme ja vietiin verkot illansuussa uusille apajoille, ei saunottu. Utön tilojen omistamat vesialueet ovat lokakuun alusta alkaen muidenkin Utöläisten käytettävissä aina kevääseen saakka.  Saunaan teki mieli, mutta vältin kiusauksen - Topi ei ollut kovin innostunut asiasta ja yhdelle saunan lämmittäminen tuntui polttopuiden tuhlaamiselta. Ovat saarella osin tuontitavaraa. Onneksi on muitakin nautintoja.

Lintujen lennonjohto

Topilla on kasvava kiinnostus valokuvaukseen ja hän suunnittelee hankkivansa välineistöä, jolla voi kuvata lintuja.  Lintujen kuvaamiseen tarvitaan hieman pidempää putkea ja siihen naamiointi. Malleja kameravarustuksesta ja kaukoputkista on täällä nähtävissä nyt paljon. Lintumiehet/naiset (n.70%, naiset n.30% selvässä vähemmistössä) ovat kansoittaneet Utön kalliot, yksikään muuttolintu ei kai pääse etelään ilman laskentaa.

Sunnuntainakin nukuttiin pitkään - vielä pidempään. Edellinen ilta meni puolilleöin naapurin pojan ja Topin seurassa. Katsottiin TV:tä ja paistettiin pannukakkua ja syötiin sen kyytipoikana jäätelöä. 

Sunnuntai alkoi pyydyskalastuksella. Saalis oli odotettua huonompi vaikka verkot olivat sisälahtea ulompana. Syömäkalat saatiin, mutta ei toivottuja taimenia. Pitää ehkä odotella vielä meriveden kylmenemistä ennenkuin taimenet saapuvat matalin vesiin.

Parasta ehkä oli se, että saatiin myös naapurin kissalle neljä muhkeaa silakkaa.

Venevalkamamme

 Verkojen putsauksen lomassa pojat keksivät kaikenlaista puuhaa rannassa. Soutivat kimpassa lähiluodoille, alempaan Vilkkusaareen ja ylempään Vilkkusaaren testaamaan löytämäänsä ankkuria. Kevyestä kelistä huolimatta otin vahtipaikan kalliolta josta seurasin heidän soutamista. Aika kului mukavasti istuen tuulen suojassa kirjaa lukiessa. Poikien rantautuessa homma jatkui aina myöhäiseen iltapäivään saakka. Odottelin heitä lounaalle - pastavedenkin lämmitin kolme kertaa ennenkuin malttoivat tulla syömään. 

Pojat tulossa Vilkkusaarista

Päivät lyhenet kiivaalla vauhdilla ja jo kuuden jälkeen alkaa hämärtää. Pimeys tuo uuden maiseman tähtitaivaineen. Tuulettomat illat ovat vielä elokuun tavoin maitoisia. Istuminen terassilla kaivoslyhdyn valossa kirjaa lukiessa, seuraten satunnaisia ohi kulkevia laivoja voittaa helposti TV:n katselun. Tosin Silta -sarjan III tuotantokausi on pakko katsoa ja ehkä myös Poirot.



Loppuun kuva-arvoitus. Onko viereisessä kuvassa puunoksalla riippuva rakennelma?

A. Ränsistynyt telkän pönttö
B. Lintumiehen postilaatikko
C. Hyönteistutkijan pyydys
D. Lintujen ruokinta-automaatti
E. Tuulikello

Myrskyä ei tullutkaan..

Myrskyä odoteltiin, mutta se ei ulkomerelle asti yltänytkään. Pyykitkin olivat pysyneet yön narulla. Aamupäivällä tuuli tosin 15m/sek, mutta se alkaa olla täällä normituuli. Aurinko paistoi taas kirkkaan siniseltä taivaalta ja tuntui, että uv-säteily oli erityisen voimakasta. Naamaa kipristeli kun luin tosi hyvää purjehduskirjaa Tuntsa. Kirja kertoo uskomattoman selviytymistarinan - suosittelen syysiltaan, enkä siis paljasta enempää.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Saarellemme saatiin väliaikaisesti muutama uusi lapsi, joten jalkapallojoukkueet oli nyt mahdollista koota. Pelattiinkin tiukka kamppailu kolmehenkisin joukkuein. Pakko oli nöyrtyä ja tunnustaa vasta puoli paremmaksi. 

Tiukan, mutta reilun taistelun jälkeen hävittiin maalein 10-9. Joukkueemme kärkipelaaja antoi minulle maalivahdille palautetta heti ottelun jälkeen, "jos sä kerran dyykkaat niin miks et ota palloa sit kii". Muutaman kerran onnistuinkin :-)

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Aurinko painuu maillee jo kovin varhain. Alla muutama näpäys Topilta siitä lyhyestä hetkestä jolloin taivas on värikkäimmillään. Mitenkäs se nyt menikään itarusko päivän pask.. vai aamurusko päivän..

Majakka

Utön kappeli

Panoraamanäkymä (180 astetta) pihaltani itä - etelä - länsi suuntaan

Tiistaina tehtiin Utön koululaisten kanssa veneretki läheiseen Sundskärin saareen. Se on hyvin tyypillinen puuton kumpuilevia sileitä kallioita ja rotkoja kauttaaltaan oleva saari. Asutusta näin pienellä saarella ei ole, mutta merkkejä käviöistä kuitenkin. Sukeltajien leiripaikkana varmaankin hyvin suosittu Utön monien hylkyjen ja kirkkaitten vesien läheisyyden vuoksi. Saarelta löydettiin pressuilla suojattu bioWC jota ennen kurkistusta arvelin teltasaunan kiukaaksi. Saaren kierron jälkeen olivat jalat valmiit laskeutumaan veneeseen ja matka Utön venepoukamaan alkoi. Sää todella taas suosi meitä.

Kuva Topi Lähteenmäki

Keskiviikkona kalastettiin ja jäätiin ilman mainittavaa saalista (pari siikaa). Navakan länsituulen vuoksi verkot olivat levien likaamat ja niiden selvittelyssä ja puhdistamisessa menikin tavallista enemmän aikaa.
Lintujen syysmuutto alkaa ilmeisesti olla sesonkivaiheessa. Mihinkään ei voi mennä näkemättä lintubongareita kallioilla kaukoputkineen ja mitä pidempien kameranobjektiivien kanssa. Mukavaa väkeä. Ilmeisesti väärän suuntaiset tuulet tai jotain muuta vastaavaa kun noita lintuauroja ei vielä oikein ole liikkeellä. Oma tieteenlajinsa tämäkin ja jotenkin helpommin ymmärrettävissä kuin lentokoneiden bongaus.

Korvameduusa                 Kuva Topi Lähteenmäki

Kirkkaassa merivedessä ui massoittain korvameduusoja. Näitä tarttuu verkkoihin ja rantakiviin. Taitavat liikkua merivirtojen vieminä sinne tänne ilman päämäärää samalla siilaten jotain ravintoa vedestä. Jotenkin tutunoloinen elämäntapa.



Tänään torstaina purjelaiva Helena lipui yllättäen Utön luotsilaituriin. Näimme aluksen jo kaukaa ja kiiruhdimme sitä vastaan. Olihan alus minulle entuudestaan tuttu Skattalta ja viimeksi heinäkuiselta Huippuvuori -purjehdukselta. Ihan mahtava legi. Kipparina tänään entinen naapuri Kari. Mukana oli myös Huippuvuori -purjehdukselta yksi kaveri Vaasasta. Helena oli Snupun syyspurjehduksella Turku - Nötö - Utö - Tallinna - Helsinki.

T/S Helena

Ilmatieteenlaitos ennustaa kovia tuulia jopa myrskyä tuleviksi päiviksi. Kaupalla kehoittivat ottamaan juomavettä astioihin, jotta sähköjen katketessa sitä on varastoituna. Saarien väliset sähkölinjat asukkaiden kokemuksen mukaan vioittuvat usein ja niiden korjaus voi kestää kauan. Nyt jo tuulee kohtalaisesti ja luulen, että pyykkinarulle ripustamani pari koneellista pyykkiä on länsituulen viemänä saaren itäosassa. Ei kannata nyt pimeällä lähteä niitä keräilemään taskulampun valossa joten toivon parasta ja poimin ne talteen aamulla - toivottavasti narulta.