Voikukka

Kesäaika päättyi virallisesti..

Kellot siirretään talvi- eli normaaliin aikaan tulevana viikonloppuna. Pihanurmella kukkii vielä voikukka. Onko se  merkki myöhäisestä kesästä vai aikaisesta keväästä. Tuskin tämä tuiki harvinaistakaan on - luonto yllättää usein.





Lauantain tuulilukemat sai kirjoittaa yhdellä luvulla, mutta ennuste seuraavalle päivälle oli nouseva, joten merelle ei tehnyt verkkoja laskemaan mieli. Päivä oli aurinkoinen ja kului nopeasti puuhaillessa Rommi -koiran kanssa. Piti ottaa myös puhelu Saimaalle, jossa purjehduskaverit olivat hirvijahdissa. Tänä vuonna en mukaan päässyt. Soittelin sinne vasta jahtipäivän iltana, jolloin siellä oli jo saunottu savusaunassa ja otettu myös hieman nestetankkausta. Itse jahti oli ollut lyhyt kun hirvi oli tullut ampuma-alueelle ennen kuin ajomiehet ehtivät aloittaa jänisräikkien kalistelun - tämä selvitys silllä varauksella, että sain selvää herrojen innostuneesta puheesta. Puhelun pääteeksi sovimme, että katselen kalenteria ja kutsun heidät tänne Utööseen - tilauksessa oli syysmyrskyä ja ehkä myös/tai kalastusta kun tuli saaliita kehuttua.

Sunnuntaina ehdittiin juuri aamulenkiltä kotiin ennen sateen alkua. Milloin muuten viimeksi satoi - siitä on aikaa. Sadetta kestikin kylkiäisenä 15 m/s tuulen kanssa aina iltapäivään saakka. Tuli luettua kirjaa ja katsottua TV:tä jalkapallon Suomen mestaruuden ratkaisumatsia. Potkupalloa.  Mielenkiintoista oli matsin jälkeen työntyä ulos tuuleen seurata vahvan pilvirintaman jyrkkää ja selkeää reunaa joka sään vaihtuessa kuin veitsellä leikattuna vaihtui kirkkaaseen auringon paisteeseen. Tuulikin hieman moinasi puhallellen edelleen kuitenkin kymmenisen metriä sekunnissa. Lämpötila 11 astetta.

Alla tulipunainen Aroniapensas ja saderintaman jälkeinen ilta-auringon värjäämä ikkunamaisema.

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki