Lusian päivä "vankien juhlapäivä"

Toissa viikonloppuna Utön hautausmaalle laskettiin uurna. Nyt lauantaina saarella vietettiin häitä. Huippuvuoripurjehdukseni kippari ja perämies tai oikeammin peränainen olivat valinneet vihkipaikakseen Utön eteläkärjen kalliot. Kuin tilauksesta oli useamman päivän puhaltanut voimakas lounatuuli moinannut ja vihkiminen tapahtui kevyehkössä tuulessa auringon säteiden kimallellessa aalloilla. 
Sain hääparilta kutsun kuokkimaan - iltatilaisuuteen Utön hotellin ravintolaan polkaisinkin pyörälläni klo 22 jälkeen. Tuolloin morsiammen pikkubroidin bändi oli jo päässyt hyvään vauhtiin. Soittivat muuten ihan oikeasti hyvin coverbiisejä ja joitain omiakin - juhlaväki tietysti tanssi. Juhlat olivat jatkuneet viiteen saakka - kerrottiin.

Koska palasin häähumusta jo puolen yön aikaan niin lauantaina ehdittiin aamusta verkoille. Saimme verkoista taas simppuja, joita nyt toivoimmekin. Testasimme Youtubessa olevaa simppureseptiä - Simppuja voi syödä. Ihan syötävän näköisiä nuo simpun korppujauhossa pyöritellyt pyrstöt olivatkin, mutta maku ei juurikaan nostanut tunnelmaa. Liha oli kumimaista eikä oikein maistunut millekään. Tuli ihan mieleen retkimyonatesti jossa arvio oli "ei maistu oikein millekään - ihan hyvää" Tarjosin Rommi -koirallekin simppuja, joka myöskin jätti ne lattialla jonkin aikaa suussa pyöriteltyään. Simput saavat jatkossa pitää pyrstönsä ja pääsevät takaisin mereen.

Sunnuntaina Lucian päivän aamuna oveen koputti viisi pientä valkoisiin pukeutunutta kynntilöin koristautunutta Lucia -neitoa. He lauloivat kauniisti laulun Pyhä Lucia. Laulun loputtua toivottivat hyvää Lucian päivää. Tarjosivat leipomiaan ässäpullia eivätkä pyytäneet mitään.

Ilta kului joulukortteja kirjoitellessa tai ennen kaikkea osoitteita googlatessa. Kävimme myös kävelemässä ja myöhemmin vielä pyöräilemässä Utön n.5 km tutun lenkin. Pohjoistuuli oli jäädytänyt  Eivorin- ja luotsilaiturin vaikka ilma oli vielä hitusen plussan puolella. Kylmää yötä odotellessa..