Aluskärissä käynti on ollut suunnitelmissa jo jonkin aikaa. Maanantaina tuuli oli pohjoisesta ja sen verran kevyttä, että päätimme yrittää. Saaren sisään menee kapea "suoli", joka on täysin suojainen etelän tuulille eikä pohjoisen tuulillekaan kovin avoin - oiva rantautumispaikka. Eväät repussa suuntasimme Rönnqvistin kokan kohti etelää. Vanhaa aaltoa oli sen verran, että oli laskettava nopeutta aina 10 solmuun saakka jotta avoveneessä oleminen oli siedettävää.
Saavuttuamme Aluskärin tuntumaan emme halunneet riskeerata ja ajaa sisään suojaisaan suoleen tuulen puhallellessa myötäisesti. Suoli on kapea ja sen reinoilla oli kareja, joita emme vielä tunne. Mahdollinen U-käännös olisi ollut vaikea tehdä. Kartasta haimme toista rantautumispaikkaa saarelle. Sellainen löytyi saaren itäpuolelta, pieni lahti. Loppumatkan kivikkoiseen lahteen soudimme väistellen kiviä ja kareja. Merivesi oli edelleen korkealla joka helpottikin rantautumista. Lopuksi ilman pohjakosketuksia kokka saatiinkin matalalle rantakalliolle. Astuessani siihen se oli odotetusti liukas. Toinen jalkani kävi jo meressä ennenkuin sain käsillä pitävän otteen sileästä kalliosta. Kontaten ylemmäs keulaköyttä viemään. Talviuiti nyt ei olisi maistunut. Rantakalliosta ei löytynyt ainuttakaan särmää tai sopivaa kiveä jonka taakse olisin köyden voinut kiinnittää. Haeskellessa löytyi läheltä kallioon porattu rautatappi johon veneen keula kiinnitettiin perästä lasketun ankkurin kera.
 |
| Aluskär |
Saarikierroksella löytyi kalamaja, jonka ovet olivat pois paikaltaan. Majan kunto oli muuten kohtalainen. Sen varusteina oli puukamina, pienipöytä ja kaksi makuulaveria. Hyllystä löytyi ruisleipää, tulitikkuja, myrskylyhty ja vuoden 2009 kesäkuun Iltasanomat ja kuivia puita. WC -paperi oli maistunut jyrsijöille silpusta päätelleen. Pöydällä oli vieraskirja jossa viimeinen merkintä elokuulta. Poistuessamme eväiden syönnin jälkeen nostimme ovet oviaukkojen eteen, jotta lounaasta syöksyvät sateet eivät kastelisi majaa sisältä. Suojaisaa yösijaa voi joku tarvita.
Saaren kalliot olivat puristuneet useammista kivilajeista niiden viirukkaista pinnoista päätellen. Kasvillisuus oli aivan minimaalista, joten kävely lyhyemmilläkin jaloilla (Rommi-koira) oli vaivatonta. Saaresta tarkasteltuna veneellä sisään lipuminen suolta pitkin suojaisaan lahteen olisi kyllä onnistunut, joten seuraavalla käynnillä parkkeeramme tänne.
Päivän aikana tuuli yltyi ja päätimme lähteä lyhyen vierailun jälkeen takaisin Utööseen. Nyt aalto oli vastainen ja jouduimme ajamaan vielä varovaisemmin, vain noin viittä solmua, jotta arvokas lasti pysyi ehjänä ja veneen laitojen sisäpuolella. Auringon pudottautuessa kohti horisonttia olimme noin tunnin ajon jälkeen Utössä. Aluskär on mielenkiintoinen retkikohde, joten sinne varmasti vielä palaamme.
 |
| Kyhmyjoutsenet |
Kiitos Eijalle ja Sepolle iltakahvitarjoilusta ja villasukista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti