Torstai

Aika kuluu nopeasti - edellisestä tekstistäni on viikko. Päivät ovat toisilleen veljiä. Aamulla herätään hieman myöhemmin eli auringon noustessa, nautitaan hidas aamiainen, jonka jälkeen mennään Rommi-koiran kanssa aamulenkille ja sieltä veneelle ja verkoille. Verkkojen nosto ja niiden puhdistaminen sekä kalojen käsittely vie yllättävän paljon aikaa, joten aina emme ehdi kauppaan joka on auki klo 10-12. Kolmena päivänä viikossa se tosin aukeaa uudelleen iltapäivällä parisi tunniksi.

Emme syö saaressa pikaruokaa, joten ruuan valmistus ottaa myös oman aikansa. Kalaa syömme arvatenkin jossain muodossa joka päivä. Iltapäivällä kun vielä on päivän valoa teemme saarikävelyn, kuvausretken tai joskus veneellä ajelun sään sen salliessa. Ilta pimenee marraskuussa jo viiden aikoihin jolloin vetäydytään sisätiloihin sähkövalon ääreen - surffailua netissä, lukemista. TV jne.

Utön kylätie

Utön oma pieni kirjasto on auki keskiviikkona 18-20. Tiistaisin voi harrastaa balettia, kerran kuussa kokoontuu Utön Punaisen ristin ensiapuryhmä. Joskus yllätysohjelmaa tarjoaa Rajavartiolaitos helikopterilaskeutumisilla ja Puolustusvoimat harjoituksillaan. Laivoja on myös kiva bongata ikkunan läpi. Saaren hotelli on auki ympäri vuoden joskin siellä ei juurikaan loppusyksystä ole asiakkaita. 

Olen jo vuosia sitten todennut, että on rauhoittavaa kun voi katsoa kauas - horisonttiin - niin kauas, että katse ei kohtaa mitään. Parasta mielen hallintaa tai helppoa joogaa.

Tänä iltana istun saunan löylyjen välillä vilvoittelemassa terassilla tihkusateessa. Ilta on sysimusta. Ääninä vai meren kohina. Majakan kapea valokeila piirtää horisonttia, jonka voi kuvitella helikopterin roottorin siiviksi. Se kannattelee saartamme pitäen meidät pinnalla.

Perjantai

Tuulen oli ennustettu lisääntyvän ja kääntyvän koiliseen edellisen melko tyynen päivän jälkeen. Verkoille mentäessä veneemme akku oli tyhjentynyt ja moottori ei käynnistynyt. Verkot on kuitenkin haettava, joten lainasimme naapurin pientä soutupaattia. Soutaminen vastatuuleen ja aaltoon kävi hyvin kuntosalitreenistä. Kolmesta verkosta saimme 11 simppua, säynävän ja pari pientä kampelaa. Kampelat ja simput pääsivät takaisin mereen, säynävä ehti kuolla. Yhdentoista simpun irroitaminen verkoista tuulisella verkkoseinällä pani sormet koville. Ilman lämpökin oli jo alle 4 astetta. Edellisen päivän taimen oli vielä hyvin muistissa. 

Rommi -koira sai verkkoreissulla sen verran kylmää, että ei halunnut ulos kuin vasta iltapäivällä. Ehdotin ulkoilua tutulla tavalla näyttämällä valjaita. Jalkeillaan oleva koira painoi päätä alas ja laahusti petiinsä pudoten makuulle - ymmärsin kehon kieltä joten jäätiin kotiin.