Matka mantereelle

Nukuin koiran unta. Syynä aikainen lähtö perjantaina yhteysalus Ms Eivorille ja se, että heräänkö rannekelloni hälytykseen. Heräsin jo neljältä. Uni ei enää tullut, joten ylös ja tuliaissiikoja kylmälaatikkoon pakkaamaan ja ajoissa laivalle. Utöstä astui kanssani laivaan muutama muukin. Laivakokki tarjosi miehistökahvit juttutuokiomme päätteeksi. Kahvila kun aukeaisi vasta Jurmon jälkeen. Matka meni mukavasti Eivorin makuulaveteilla kirjaa lukiessa ja nukkuessa. Pärnäsin satamassa oli vastassa yllätys..

Autoni on seissyt kaksi viikkoa Pärnäsin laivarannassa parkkipaikalla ja tyhjentänyt akun. Olin unohtanut valot päälle kiirehtiessä muuttokuorman kanssa laivaan. Avainta virtalukossa kiertäessä ei syttynyt edes mittarin varoitusvalot - akku oli siis aivan tyhjä. Ohjasin kyydin Kaarinaan luvatuille naapurin vieaille tien bussipysäkille ja aloin itse etsimään apua eli akkukaapeleita ja sopivaa autoa joka antaisi virtaa. Akkukaapeleita ei autossani ole, koska niitä en ole koskaan tarvinnut - veneessä on, mutta eipä se nyt paljon auttanut. Kyselin kaapeleita jokaiselta elävältä joka satamassa oli, mutta kenelläkään ei ollut tai olivat sitten niin kiireisiä lauttajonossa, että eivät ehtineet tai halunneet auttaa. 

Eivorin kippari oli ystävällinen ja ohjasi minut Eivorin nuoren täkkärin puheille, hänellä on laivan latausbuusterin paikka selvillä Eivorissa sekä taito myös käyttää sitä. Helpotti, mutta vain hetkeksi. Laite tarvitsee sähköä ja autoni oli paikassa jossa sitä ei ollut. Seuraavaksi etsittiin autoa jolla minun autoni voidaan hinata sähkön luo. Parkkipaikka oli 100 metrin päässä lähimmästä sähköpistokkeesta. Paikalle osunut Nauvolainen ystävällinen ja iloinen eläkeläinen oli avulias ja hinasi. Matkalla yritettiin mäkistarttia, mutta eihän se käynnistynyt kun akku oli IHAN tyhjä. Eivorin akkulaturilla yritettiin myös, mutta sekään ei jaksanut konetta pyörittää. Tuomittiin autoni akku risaksi koska ei ota virtaa vastaan. Vähitellen vähäiset ihmiset kaikkosi paikalta ja jäin yksin konepelltia auki satamaan ilman toimivaa puhelinta (se oli hajonnut jo alku viikolla Utöössä). Sähköpostilla ja Skypellä ei oikein apua saa..

Lampsin kohti ylämaastossa olevaa tiekahvilaa, samalla koitin hymyillä kilvan auringon kanssa vaikka fiilikset olivat aika maissa. Taas on tulossa kesäpäivä. Kahvilan ovella oli bussikuski odottelemassa lossille pääsyä. Hänen isänsä oli asunut 22 vuotta aikanaan Utöössä, joten ehkä siksi otti huoleni asiakseen - oltiihan samalta kylältä. Kuski tunsi Nauvon SEO -huoltoaseman pitäjän. SEOlla oli myös autokorjaamo. Kuski soitteli SEOlle ja selvitti asiani - sieltä luvattiin tulla paikalle puolentunnin kuluttua kun sopiva akkukin löytyi huoltoaseman hyllyltä. Tehdään kaupat. Vierähti kuitenkin reilu tunti odotellessa. Odotus ei ollut pitkä koska rupateltiin kahvilan omistajan kanssa samalla kun hän aukoi lihapiirakoita ja tunki niihin nakit jauhelihan kaveriksi. Rouva oli Virosta Tallinnasta, tosin ollut Suomessa töissä jo vuodesta 1991.

SEOn mies saapui ja asensi uuden akun nopeasti. Diagnoosimme oli oikea, vanha akku oli oikosulussa eli sökö. 

Matka Helsinkiin kohti puhelinhuoltoa jatkui autolla. Poikkesin maksamassa SEOlla akun ja asennuksen. Oli muuten edullinen. Suosittelen kaikille Nauvon SEO-asemaa.

Perillä Helsingissä klo 15.30. Koko matka kesti siis n. 10 tuntia.

Ikkunaan lentänyt hippiäinen. Virkosi
onneksi ja lensi pois.

Pyydykset kuivamassa

Tortaina meri oli aivan tyyni

Syyskuun Rentunruusut ja majakka