Muutama päivä sitten kuulin uutisen, joka koski naapurikapakkaani Pub Sirdietä Helsingin Kalliossa.  Sirdien isähahmo Petar Petroy on siirtynyt ikuisuuteen. 

Vaikka Pub Sirdie sijaitsee Kallion kotiani vastapäisen talon kivijalassa en kovin montaa kertaa ole siellä iltojani istunut, mutta jokainen käynti on ollut mieltä kohottava. Petarin höyrymakkaralle ei löydy vertaistaan koko kaupungista - tunnelma on jotain kai 60-luvulta.  
Monesti olen kotonani kuudennessa kerroksessa herännyt aamun pikkutunteina Sirdien sulkemisen aikoihin juopuneiden örinöihin ja huutoihin, joskus kinasteluunkin, mutta myös nauruun ja soittoon. Mieleen muistuu  yö jolloin heräsin "Banaanilastaajan lauluun", joka kaikui komeasti Kolmannen Linjan korkeiden talojen seinistä. Laulaja selvästi piti soundista, joten esitys kesti kohtalaisen kauan.

Petarille kirjoitettu muistokirjoitus on luettavissa osoitteessa http://blogit.kansanuutiset.fi/kaasuputki/satakahdeksankymmenta/

Lauantai oli Utössä kirkas ja tuuleton. Aurinko lämmitti ja ilmassa oli aivan kuin kevään henkäys. Kiersimme Utön itärannan jäätynyttä merilevävallia kameroiden kanssa. Rommi oli päässyt loimestaan ja me avasimme takkimme. Sunnuntainakin elohopea lämpömittarissa kipusi karvan verran plussan puolelle, mutta kohtalainen tuuli sai ilman purevammaksi kuin lauantaina. Vuoden alusta alkanut pakkajakso on takana. Lunta on nyt saarella ja sitä saatiin vielä pari senttiä lisää viime yönä. Ensi viikon sääennusteessa on vesisateita ja jopa +5°C lämpötiloja, joten lumesta päästään.

Pari päivää sitten minä pääsin kyynersauvoista. Polvi vielä vihoitelee, mutta paranee nopeasti. Uskon tässäkin enemmän liikuntaan kuin lepoon. Päivittäin ollaan Rommin kanssa kävelty hissukseen varustuksena kamera ja/tai kiikari. Etsimeen on saatu ainakin merimetsoja, sinisorsia, tukkasotkia, lapasotkia, kyhmyjoutsenia, variksia, merilokkeja, tilhiä, vihervarpusia, talitiaisia, merikotkia, punatulkkuja. Topi on havainnut edellisten lisäksi vielä talvehtivan kiurun ja kangaskiuruja.

Stenhuset. Helsingissä ei ole näin vanhaa kivitaloa. Talon
käyttötarkoituksen muuttuessa siitä on purettu tulisijat.

Kuvassa nykyisin kotiseutumuseona toimiva Stenhuset on Utön vanhin rakennus. Se on rakennettu majakanvartijoiden virka-asunnoksi jo vuonna 1753. Tässä  tehtävässä se toimi aina 1860-luvulle saakka jolloin majakanvartijat muuttivat tien toiselle puolelle rakennettuun taloon. 

Majakan ovelta mäkeä alas Stenhusetin ovelle askelia tulee 140, ylämäkeen ehkä parisenkymmentä enemmän. Minkälaista olisikaan päästä hetkeksi historiaan ja kulkea majakanvartijana sama reitti ehkä myrskylyhty kädessä majakalta taloon. Vilkaista majakan suuntaan ja todeta valon syttyneen. Nostaa lakki takin kanssa naulaan, kopistella lumet saappaista tai ehkä polkaista ne jalasta ja asettua uunin ääreen hetkeksi lämmittelemään. Kädessä ehkä piippu tai koiran kaula rapsutettavana.