Pakkasviikonloppu huolineen mantereella

Perjantaina nousimme laivaan klo 5.30 seilaksemme mantereelle. Matkan ihe oli hyvän ystäväni Päivin 60-vuotisjuhla Suvilahdessa lauantaina. Ensin käväistiin Kaarinassa eläinlääkärillä hoidattamassa Rommi -koiran kipeää korvaa. Onneksi vaiva oli korvalehdessä eikä korvakäytävässä ja paranee saaduilla tipoilla parissa viikossa. Kaarinasta ajoimme Vesilahdelle, jonne jätimme Rommin ekaan turkin trimmaukseen ja kasvattajan hoitoon viikonlopuksi.

Rumarin linjataulu Ms Eivorin väylän varrella         Kuva: Topi Lähteenmäki

Vierailu oli varmasti Rommille mieleinen koska tapasi äitinsä ja siskonsa. Turkin nyppiminen ei kai sitten olekaan niin mukavaa, mutta siihenkin tottuu kun se ei ole kivuliasta oikein tehtynä. Vauhtia koirakaveruksilla näytti olevan jo alusta lähtien. Äiti ja tytär hyppivät tuoleille ja sohville, joten Topin kanssa pelättiin Romminkin oppivan huonoille tavoille. Vesilahdelta ajettiin vielä Nokialle jossa käytiin katsomassa 300mm objektiivia Topin kameraan kevään lintukuvauksia varten. Obiska oli hyvässä kunnossa ja  myyjä sekä hänen perheensä erittäin mukavia joten kaupat tehtiin.

Tampereelta sitten autolla Sipooseen, jonne Topi jäi äidin luokse viikonlopuksi. Itse ajelin vielä Katajanokalle, josta olin vuokrannut huoneistomajoituksen pariksi yöksi. Kannettuani kassit sisälle kello olikin jo 21.30. Ilmoituksessa mainittu sähkösauna "naps" päälle. Tunnin odottelun jälkeen löylyhuone oli vain hailakka, vilkaisu kiukaaseen paljasti syyn, vain yksi sähkövastus hehkuin punaisena vaikka lämmönsäätö oli täysillä. Eipä kauheasti harmittanut - kuumahuoneitahan nämä sähkösaunat ovat eivätkä oikeita saunoja. Tyydyin suihkuun.

Rumarin kallioita Ms Eivorin väylän varrella         Kuva: Topi Lähteenmäki

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin Tikkurilaan purjehduskaverin parturiliikkeeseen trimmauttamaan oman tukkani ja partani synttärijuhlakuntoon. Pakkasta oli Skattallakin -14°C joten mietin herätessäni, että lähteekö auto käyntiin kadun varresta. Ei lähtenyt. Koelaudan mittareihin tuli kyllä valot ja tuore akku tuntui olevan voimissaan. Kuitenkin virta-avainta käännetäessä starttimoottori ei pyörittänyt - kuului vain "naks". 
Robert Cafen aamukahvin jälkeen junaan ja parturiin julkisilla. Tukasta ja parrasta tuli se mitä toivoinkin - nyt kelpasi illalla näyttäytyä synttäreillä. Puolilta päivin soittelin parturista xappiukolleni, joka tarjoutuikin lähtemään Skattalle hinaamaan autoni käyntiin omalla vanhalla Mersullaan. Monien auton alle kyykistelyjen jälkeen löytyi Passatistani vetolenkki etupuskurista ja auto käynnistyi heti hinauksessa "mäkilähdöllä". Kokeiltiin taas startata, mutta starttimoottori ei tosiaankaan pyörittänyt. Soittelin ensin tuttuun autokorjaamoon (kantasuomalaisen kotikorjaamo). Kerroin tiukan aikatauluni, Utöseen paluun ja Rommi -koiran noudon. Hesasta oli päästävä Passatilla pois jo seuraavana päivänä. Tarinani ei vedonnut korjaajaan, joka epäili uuden starttimoottorin saamista mistään lauantaina tähän aikaan ja valitteli, että pitää asentaa vielä yhteen autoon lohkolämmitin ja sitten onkin jo lauantaina iltapäivässä ja työt lopetettava.

Onneksi xappiukkoni muisti lentoaseman lähellä olevan mamujen autokorjaamon, jonne suuntasimme oitis. Korjaamolla oli päällä täysi tohina. kiireestä huolimatta johtaja tarjosi heti kättä ja kuunneltuani tarinani ja lupasi auttaa jos vain pystyy. Kohta löytyikin varaosakauppiaalta Passatin  starttimoottori, jota lähdettiinkin heti hakemaan. Johtaja lupasi, että se asennetaan vielä päivän aikana mikäli voimme vain odottaa. Lauantaista huolimatta haluttiin palvella eli auttaa. Kolmen tunnin kuluttua uusi startti oli paikoillaan, testattu ja maksun aika. Johtaja kertoi asiallisesti startin hinnan laskutti työtä vain 1,25 tuntia (50 eur/tunti) ja esitteli tietokoneeltaan työn eri vaiheista otetut valokuvat. Sain kuitin hommasta pyytämättä. Fiilis oli korkealla kun hyvästelin ja kiittelin alkuillasta xappiukkoni ja suuntasin autolla taas Skattalle.

Snäckön länsiviitta Ms Eivorin väylän varrella
Kuva: Topi Lähteenmäki

 

Synttärijuhlilta palatessani juoksin Itäväylällä kiinni vapaata taksia. Astuin hankeen ja liukastuin. Vasemman jalan jalkaterä oli ankkuroitunut hankeen kun kaaduin kyljelleen. Kierto tuntui kovana kipuna polvilumpiossa niin, että oli vaikea päästä taas jalkeille. Onneksi ei autoja tullut kun makasin kadulla. Taksi vei majapaikkaan. Taksilta majapaikan ovelle kävellessä huomasin, että jalka ei juurikaan kanna, oli otettava kaiteista ja seinistä tukea. Päätin kuitenkin odottaa aamuun Buranan voimalla ja tehdä uuden arvion polvesta silloin. Kipeä se oli edelleen ja niin oli etsittävä lääkäriasema, jossa myös sunnuntaina on röntgen auki, löytyi Vantaalta Flamingosta. Röntgenkuvista näkyi, että luut ja lumpio olivat ehjät. Kipu oli edelleen kova - pyörrytti. Lääkäri määräsi kipugeeliä ja särkylääkkeitä ja kehoitti käyttämään kyynersauvoja, jotka sainkin mukaan. Näillä kävely tuntui heti paremmalta. Apteekit olivat jo kiinni, joten lääkkeitä sain vasta maanantaina Paraisilta. Lääkäri kehoitti uudelle käynnille mikäli kipu jatkuu. Tuolloin on tähystettävä onko jotain nivelsiteitä, kierukoita tms. vaurioitunut. Vielä lopuksi piti esittää lääkärille valkoinen valhe, että mulla on automaattivaihteinen auto koska hän epäili kuntoani ajaa samana päivänä autoa Vesilahdelle ja Tampereelle. Automaattivaihteista autoa kun ajetaan vain oikealla terveellä jalalla.

Sunnuntaina alkuillasta matka jatkui siis Vesilahdelle, josta noudimme Rommi -koiran. Rommi oli menettänyt pitkän karvansa ja näytti aivan vieraalle, epäilimme koiran vaihtuneen ;-) Nyt Rommi näytti samalle kuin äitinsä ja siskonsa. Huonot tavatkin Rommi oli hyvin oppinut hypätessään heti tullessamme tuolille ja sieltä edelleen pöydälle.

Illalla Tampereen huoneistomajoitukseen tultaessa Topin raahatessa kasseja rappukäytävässä hän liukastui lumisilla kengillä kivirappusissa kolautaen polvensa. Tuskaisen portaikossa makailun jälkeen hän raahautui huoneistoon ja nukkumaan. 
Tampereelle tultaessa pakkasta oli jo -24°C, joten päätin laittaa herätyskellon soimaan yöllä klo 3.00 ja käydä tyhjäkäyttämässä autoa. Näin ehkä varmistaisin, että se starttaa aamulla klo 6.30 kun lähdemme kohti Pärnäisiä ja Ms Eivoria. Huonosti nukutun yön jälkeen matka jatkuin ilman uusia ongelmia lumipyryssä ja osin jäätävässä sateessa. Topin polvikin oli levossa jo paljon parempi ja hän pystyi kantamaan kassit autoon. Matkalla vielä yksi nopeuskamera välähti 80 km/h alueella - vilkaistuani nopeusmittaria se näytti n. 85 km/h. Toivotaan, että selviän huomautuksella.

Kyhmyjoutsenia Nötössä                     Kuva: Topi Lähteenmäki

Ms Eivoriin ehdittiin ajoissa. Topi kantoi taas kassit ja minä köpöttelin kyynärsauvoilla Rommin kanssa laivaan jossa parhaillaan seilaamme kohti Utöötä kauniissa talvisäässä auringon paistaessa. Topi napsii kuvia uudella 300mm teleobjektiivilla. Harvinaisempi haikara tallentui kameran muistikortille muiden laivalla olevien lintuharrastajien vihjeestä Aspön rantakailiskossa.

Kaikesta huolimatta reissu mantereelle kannatti. Päivin 60 -vuotisjuhlat olivat todella mukavat. Tapasin useita ystäviä, joita en ollut tavannut vuosiin. Päivin kiitospuheesta jäi mieleen lainaus joltain ajattelijalta. "Me emme täytä vuosia vaan vuodet täyttävät meidät."