Tuulta päin

Aamulla verkoille mennessä tummat sadepilvet saavuttivat Utön. Samalla tuuli nousi hetkessä. Voimaltaan se oli tuollaiset 13-14m/s luoteesta. Mahdollisia kaloja ei voi jättää verkkoihin joten emme perääntyneet. vaikka hetken taivaalta tuli rakeita. Topi kääntyi fillarilla vielä takaisin noutamaan laskettelulasit silmien suojaksi ja me Rommin kanssa pitelimme sadetta verkkovajassa. 

Onneksi verkot eivät olleet kaukana eivätkä ihan rannassa, joten koko hommasta selvittäisiin ilman soutamista jos se nyt edes olisi ollut mahdollista tässä tuulessa. Jo kaukaa näki, että tuuli oli työntänyt verkkomerkit lähes vierekkäin, joten verkot olivat kasassa. 

Ehdotukseni Utön lipuksi

Topin tarkasti ajaen, kone hieman ylhäällä sain verkkomerkin käteeni ja aloitin verkkojen noston Topin peruuttaessa koneella tulosuuntaan eli vastatuuleen. Koneessa oli kierroksia kohtalaisesti, mutta tasaperäinen veneemme ei oikeastaan liikkunut vaan pysyi paikallaan tuulta ja aaltoja vasten. Merivesi on jo noin + 4 astetta, kuitenkin tuulen ansiosta kahden verkon kerääminen saaviin sai sormeni aivan kohmeeseen. Satamaan ajettaessa oltiin tyytyväisiä kun kaloja ei saatu - nehän olisi pitänyt vielä irroitella verkosta ja perata. Tosin koti hommaksi jäi hyvin leväiset verkot, joita ensin liotellaan muutama päivä sadevedessä jolloin levä paremmin irtoaa verkkoja piiskaamalla. Tällaisia haastavia kokemuksia tarvitaan, jotta osaa taas nauttia niistä hienoista tyynistä lämpimistä reissuista.

Utön majakan ikkuna

Istumme parhaillaan yhteysalus MS Eivorissa matkalla Eurajoelle josta palaamme perjantaina. Matkalla yövymme Uudessakaupungissa - taitaa kaupunki muuten olla minulle uusi tuttavuus ainakin näin aikuisena. Matkan tarkoitusta en halua vielä paljastaa, joten siitä ehkä myöhemmin. Vinkkinä kuitenkin sen verran. että se liittyy veneisiin. 
Kova tuuli jatkuu edelleen auringon välillä paistaessa. Meri kimaltelee vaahtopäisenä keikuttaen Atlantille suunniteltua laivaa Itämeressä. Tuttu tunne monilta purjehduksilta, joita jo taas kohta pääsee tekemään. Jo muutaman minuutin kuluttua olemme Jurmossa jonka jälkeen laivan reitti suntaa sisäsaaristoon tasaisempaan veteen. 

Jurmon upeasta saaresta laivaan tuli muutamia äänekkäitä ihmisiä. Olisiko lähes puuton tuulinen saari opettanut ihmiset käyttämään ääntään. Tulijoiden joukosta Topi bongasi läskipyöräilijän jolla oli samanlainen, saman värinenkin oranssiläskipyörä kuin meilläkin (White Pro). Kuski kertoi innostuneesti miten loistavaa sillä oli polkea Jurmossa - on kuin tehty sen poluille. Pakko uskoa ja kokeilla itse, suunnitelmissa on käydä päiväseltään polkemassa Jurmossa kunhan nuo ilmat hieman lämpenevät ja muuttolinnut on saatu Suomeen.

Päivän hyvä uutinen on, että ehkä löysin Turusta viime viikolla hajonneelle plotterillemme korjaajan vaikka maahantuojan korjaaja nosti kädet pystyyn ja ehdotti uuden hankkimista.