Käärmeet nousevat koloistaan

Istun parhaillaan terassillamme vieressä kupponen kahvia ei sen väkevämpää vaikka työt ei paina. Aurinko paistaa jo toista päivää lähes tyynen meren päältä lämmittäen jopa kuumottaen kasvoja. Äänimaailmassa ei ole tuttua meren kohinaa vaan mereltä kantautuva satojen haahkojen kukerrus ja pihan pikkulintujen viserrys. Joitain lintuja olen oppinut tunnistamaan äänen ja paljon useamman höyhenpuvun ja koon perusteella. Tämä hetki aurinkotuolissa hipoo täydellisyyttä. Aina voi tietysti toivoa jotain lisää, mutta onnellisuuden saavuttaakseen on opittava kuuntelemaan hetkeä. Iän karttuessa tämän ymmärtää. Utön koululaiset ovat parhaillaan astumassa yhteysalukseen matkalla leirikouluun viikoksi Rukalle. He ovat imeneet lähes kaikki ihmiset saarelta satamaan saattamaan, joten saari on todella hiljentynyt muista kuin luonnon omista äänistä.

Västäräkkejä on nähty täälläkin joten kesään on vanhan kansan hokeman mukaan enää vähäsen. Pääskysiä ei vielä, eikä sitä odottamaani vuoden ensimmäistä huvivenettä (purjesellaista). Moottorivene HSK:lta täällä kävikin parisen viikkoa sitten, mutta sitä ei nyt lasketa Laiturissa on tilaa ja viskipaukut ovat edelleen luvassa koko vuoden ekan veneen miehistölle. Toukokuussa pullo kylläkin on jo varmaan tyhjä :-) joten pitäkäähän kiirettä.

Tuulipussi tarvitsee Viagraa

Kokeilimme pitkästä aikaa verkkokalastusta. Useamman vuoden Utössä kalastaneet ovat kertoneet, että juuri nyt ei kala liiku eikä ui pyydyksiin. Uskotaan, koska eivät itsekään kalasta juuri nyt. Poislukien tietysti Janne joka tekee kalastaa kai aina kun on saaressa. 
Pitää kai odotella jonkin aikaa niin sitten saaliit taas palaavat. Ensin tulee kuulemma silakat ja sitten.. Neljässä verkossamme oli yksi silakka, joten mitähän seuraavaksi saammekaan. 
Loppuviikoksi on ennustettu heikkoja tuulia, joten ehkäpä meri kutsuu myös kalastamaan. Topi tosin on kahtena iltana narrannut mato-ongella ahvenia luotsilaiturilta, josta niitä on ennenkin saatu. Pari pientä abboraa koukkuun jäikin, mutta ei vielä syömäkaloja. Matoja löytyi yllättävän helposti omasta pihasta, sen ovat huomanneet räkättirastaatkin.

Lämpimät päivät ovat saaneet käärmeetkin nousemaan talvehtimiskoloistaan. Itse näin rantakäärmeen köllöttelevän ilmeisesti nahan vaihtopuuhissa hotellin lähellä heinikossa. Topi on nähnyt pari kyytä, josta yhden päälle oli ajaa fillarilla helikopterikentän vieressä. uusi naapuri kertoi nähneensä useamman käärmeen nipussa eteläniemeen menevän polun varrella. 

Utön ehkä toiseksi eniten kuvattu kohde - Hups tämä onkin ylösalaisin!

Tässä rantavaja oikein päin

Molemmat käärmelajit joita täällä esiintyy eli rantakäärme ja kyy muistuttavat ulkonäöltään kovin paljon toisiaan - ainakin minusta. Kyyllä ei aina ole sahalaitaa eikä rantakäärmeellä pilkkua poskessa. 
Törmääpä sitten odottamatta kumpaan vaan, saa se jotenkin aina varovaiseksi. Eniten nuo matelijat ovat mielessä silloin kun ulkoilutan Rommi -koiraa, joka kyllä työntää kuononsa joka koloon ja heinän tupsuun eikä todellakaan ole oppinut tassuttelemaan vain tien piennarta seuraten. Jalkojen tömistelykin viisikiloiselle nelijalkaiselle on hankalaa. Kyyn puremasta pieni koira ei kai elävänä selviä - näin kerrottiin. 

Me tai Topi kuoputti pihamme pienet kasvimaat kevätkuntoon. Naapurimme lainasi työkalut ja lahjoitti siemenet laajasta siemenpankistaan (kenkälaatikko kai useammalta vuodelta). Malttaako siiannoutajamme Rommi pysyä poissa kylvöksiltä. Vahtiakaan sitä ei koko ajan voida. 

Utön kovakuntoisin ihmemies Jarmo vaihtoi läskipyörän hieman solakampaan ja nyt polkee uudella fillarilla Utön polkuja innolla hiilikuituisen pyörän rungon kannattelemana. Vauhtia on ainakin tullut rutkasti lisää. Näyttää niin hyvältä, että melkein tarttuu.

Vaaraton rantakäärme