Museossa

Vähitellen turistit, veneilijaät ja kesäutöläiset kansoittavat saaremme. Kylällä kulkee auringon kanssa kilvan hymyileviä ihmisiä joiden kanssa on helppo vaihtaa muutama sana. Hyvällä mielellä - varmaankin sen vuoksi, että ovat lomalla. Hyvä näin. Sesonki avasi myös Utön museon. Se on  vuonna 1753 rakennetussa kivitalossa http://www.uto.fi/2.0/sights.php?lang=fi&sub=museum 

Tänään vietin museossa parisen tuntia. Museo yllätti se osoittautui odotuksiani kiinnostavammaksi vaikka monet siellä esillä olevat asiat ovat tulleet jollain tavalla tutuiksi jo aikaisemmin. Sen aiheisto voitaisiin jakaa seuraavasti, Hylkeenpyynti- ja kalastus, Utön ympäristön laivahaverit (hylyt), Utön kylän elämää ja Valtio työnantaja Utössä.
Toisin kuin oma käsitykseni oli on Utössäkin kalastettu ammattimaisesti. Utön hyvät kalavedet olivat aikaisemmin vapaat kaikille kruunun kalastusmaksun maksaneille kansalaisille. Tuolloin suolasilakkaa ja -turskaa vietiin myytäväksi aina Tallinnaan asti ja tietysti myös Turkuun markkinoille. Utöläisille kalastus ja hylkeenpyynti oli aikanaan merkittävässä osassa ruokapöydän särvintä. Viranhaltijoille maksettiin palkkaa joten kalastus ei heille koskaan ollut pääelinkeino kuten muilla saarilla. Museossa on esillä kalan ja hylkeen pyyntivälineistöä ja ääninauhalta voi kuunnella tarinoita pyyntiretkistä. Niissä oli välillä jopa pyytäjien henki vaarassa yllättäen huononevien säiden ja jäätilanteen vuoksi. Noina aikoina liikuttiin jalan jäällä ja vesillä ilman konevoimaa soutaen ja purjeilla. Itselleni ei ole vielä tarjoutunut tilaisuutta maistaa hylkeen lihaa. Joku on sen makua verrannut valaan lihaan.

*) /S Park Viktoryn kapteeni Alen Louis Zepp.

Utön lähivesillä lepäävät laivan hylyt kiinnostavat aina ja etenkin haveriin johtavat tarinat. Museossa voi ääninauhalta kuunnella amerikkalaisen höyrylaiva S/S Park Viktoryn ja saksalaisen S/S Olivian pelastustöissä mukana olleen henkilön kertomusta näiden onnettomien öiden tapahtumista. S/S Park Viktoryn haverissa menehtyi kymmenen henkilöä, mutta suurin osa miehistöä ja kapteeni pelastettiin. Sään selkiydyttyä oli kapteeni katsellut merelle Utön kalloilta ja miettinyt miten hänen laivansa on voinut kadota näille vesille vaikka se on selvinnyt yli Atlanttin. Pelastuneiden joukossa oli myös "Kanarian saarten katukoira", joka eli kai uudella nimellä Pörri uudessa kodissa vielä kymmenisen vuotta Turussa. Koirasta on kehystetty valokuva museon seinällä.  Myös kapteeni on saanut kuvansa museon seinälle.

*) S/S Olivian säkit ja niistä ommeltu työvaate

Saksalaisen höyrylaiva S/S Olivian lastina oli mm. jauhoa, jotka laivasta saatiin pelastettua. Sota-ajasta johtuen puutetta oli kaikesta, joten jauhot ja myös säkit käytettiin. Kastuneet jauhot syötettiin kotieläimille, kuivista tehtiin leipää sotapojille ja säkeistä ommeltiin työvaatteita. Natsisaksan säkkeihin painetut tunnukset hakaristi ja kotka eivät kankaasta irronneet edes lipeällä joten ne näkyvät myös vaatteissa.

*) S/S Park Viktoryn haverista pelastetut miehet

Yksi museon huoneista on kalustettu majakanvartijan perheen asunnoksi. Laatikkoa muistuttava sänky on liian lyhyt nykyihmiselle ja tilat muutenkin ahtaat. Voi vain kuvitella kuinka kosteaa ja kylmää asunnossa on ollut talvisin kun polttopuitakin on ollut vaikea saada lähes puuttomasta Utöstä.  Kesää varmasti odotetiin silloinkin.

Myös muutama vanha virkapuku on nähtävillä museossa. Virkapukuja on käytössä vieläkin, mutta jotenkin tuon ajan puvuista hihanauhoineen henkii ko. viranhaltijaa kohtaan tunnettu arvostus ehkä jopa pelko. Haluan kuitenkin uskoa, että näidenkin joukossa oli hauskoja ja vähemmän hauskoja persoonia. Enemmän tarinoita olen toki kuullut näistä vähemmän hauskoista.

Loppuun vielä tuore uutinen Utöstä. Olen aikaisemminkin kirjoittanut saaremme ehdottomasti kovakuntoisimman kaverin koitoksista mm. 200 km pyörällä ajoa täällä Utössä kiertäen noin viiden kilometrin pituista lenkkiä. Viikonloppuna hän osallistui Levi24 maastopyöräilytapahtumaan, jossa ajetaan kilpaa kelloa vastaan. Kaikki kilpailijat saavat saman ajan eli 24 tuntia. Voittaja on se, joka polkee tuona aikana pisimmän matkan kiertäen noin kymmenen kilometrin maastoltaan varsin vaativaa lenkkiä tunturin kupeessa. Jarmo sijoittui kisassa viidenneksi, tuloksella 260 km, joka on todella hieno saavutus, Onnittelut!! 
Linkki Jarmon FaceBook -sivuille https://www.facebook.com/Jarmo-Järvinen-715491445261865/

*) kuvat Utön museon kokoelmat

Lintujen jälkeen alkoi kesäasukkaiden muutto

Koulu päättyi täälläkin ja koululaisten lomat alkoivat. Koulun kevätjuhlassa muisteltiin kuvin kouluvuoden tapahtumia pannukakun ja jäätelön kera unohtamatta Suvivirttä. 

Kesäasukkaiden määrä kasvaa koko ajan. Heidän myötä on saareemme saatu pari vanhaa fiskaria vesille. Toisessa on ehkä myös alkuperäinen kone. Sen ääni muistuttaa laiskaa konekivääriä. Pat..pat..pat pat - ääni ei ainakaan minun korvaani ole häiritsevä vaan nostalginen. Arvokkaasti vene liukuu aalloilla, rungon asennosta näkee, että veneen suunnittelija ja veistäjä on osannut hommansa. Toivottavasti nämä eivät koskaan katoa kokonaan vesiltämme.

Maa-artisokka ja valkosipulipenkin reunustaminen meneillään

Topi on ahkera pienessä puutarhassamme jossa on jo hyvällä kasvulla 
rukolaa, persiljaa, tilliä, valkosipulia, maa-artisokkaa ja tomaatteja. Liekö puutarhan hoito perua mummolta, jonka puutarha on aina hoidettu.

Muutaman päivän puhaltanut pohjoistuuli kääntyi viime yönä lounaaseen. Liekö tässä syy, että kolmeen verkkoomme ui 80 kampelaa. Pienemmät kampelat saatiin kuin saatiinkin pidettyä hengissä verkoista irroittelusta huolimatta - pääsivät näin takaisin kasvamaan. Isommat savustettiin. En tosin itse ole näille kovin perso, mutta syötäviä ovat kuitenkin. Topista taas savukampelan  suutuntuma johtuen pehmeästä lihasta ei ole miellyttävä ja siksi ne jäävät häneltä syömättä. Tällaisilla saaliilla ja suuremmalla savustimelle voisi tyydyttää veneiljöiden tarpeita - he kun ostavat mielellään savukampelaa särpimeksi. Bisnestä tästä ei meille tule jo sen vuoksi, että ähkösavustimeemme mahtuu vai pari kunnon kokoista kampelaa kerralla. 
Bisneksestä muistuu mieleen yksi hyvä palvelu johon olen joskus venesatamissa törmännyt. Aamulla on saanut tuoreita sämpylöitä suoraan veneeseen ainakin Hangossa. Tämän toivoisi yleistyvän laajemminkin satamissa.


Monta päivää ollaan saatu nauttia lämmöstä ja auringosta. Eilen Ylen sääprofeetta ennusti huomiseksi kovaa kesämyrskyä, joka tänään onkin ollut monien puheenaiheena. Hetki sittten katsoin IL:n tuoretta ennustetta jossa ei enää näy sadetta ja tuultakin on vain 12 m/sek pohjoisesta - ehkä hieman ukkosta. Sadetta kasvit kyllä kaipaavat.

Terassiani vastapäätä olevassa talossa taiteilijaresidenssi Impilinnassa on parhaillaan työpaja jonka tavoitteena on kutoa taloon uudet räsymatot tarpeetomaksi jääneistä vaatteista ja muista tekstiileistä. Melkoinen määrä kuteiksi leikattavaa materiaalia onkin levitetty talon terassin kaiteille.  Vielä näyttää talkooväki löytävän pinoista käyttökelpoisia vaatteita itselleen eli kaikki eivät vielä päädy raidaksi Impilinnan mattoihin.

Kesäkuusta alkaen on yhteysalus Ms Eivorin aikatauluun tullut lisää vuoroja, samoin oma kauppamme Utö Handel on päivittäin auki pidempään. Kaupan terassilla kylän kokoontumispaikassa istuskelee jatkuvasti kyläläisiä, lintuharrastajia ja turisteja. Itse tapasin siellä tänään porukkaa omalta työpaikaltani Finaviasta. Tuttuja kasvoja Finavian koulutusyksikkö Avia Collegesta oli eilen saapunut saareen pitämään palaverejaan. Juteltavaa riitti joskin yhtään ihan mehevää juorua ei pojilla Finaviasta irronnut. Ehkä hyvä niin sillä onhan Finavia joutunut viime viikkoina useasti otsikoihin..

Kesäisten päivien joukkoon mahtui tuulinen viikonloppu. Luotsivene kyntää aallokkoista merta.
Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuvia

Hyvin kesäisen viikonlopun päätteksi muutamia kuvia Utöstä. Syksyn ruskeat värit ovat vaihtuneet moniin vihreän sävyihin niin maalla kuin meressäkin. 

Vaikka ollaan vasta toukokuussa ovat päivät täällä ulkosaaristossakin kesäisiä. Merivesi on kymmenen asteista, mutta samalla menettänyt osan kirkkaudestaan. Syynä olettaisin olevan levien kevätkasvun valon lisääntyessä ja nyt en tarkoita sinilevää. Sitäkin varmaan saamme sitten myöhemmin kesällä. 
Verkoilla ei ole saatu kalaa kuin satunnaisesti kampeloita. Naapurin neljästä verkoista kävimme kokemassa 27 kampelaa joista kymmennen pienintä ja hyväkuntoista päästettiin takaisin mereen. Kerrottakoon vielä ihmettelijöille, että naapurin verkoille meillä oli lupa.  Kampelaa ja lihavia sellaisia saadaan siten heinäkuussa kertovat täällä meitä pidempään kalastaneet, koska ihminen ei lajinsa mukaisesti ole koskaa tyytyväinen niin heinäkuussa haluttaisiin verkkoihin siikaa eikä kampeloita.

Kalastamista emme ole kokonaan unohtaneet. Topi oli yhtenä iltana silakkaa litkaamassa tyydyttävin tuloksin. Seuraavana päivä syötiin tuoreita paistettuja silakoita, jotka todella maistuvatkin aivan toiselle kuin ne Prisman tiskiltä tuoreena ostetut. Silakoiden kylkeen perunamuusia, persiljaa ja sitruunlla terästettyä kermaviiliä niin paremmasta ei väliä.

Päivittäin Utöön laituriin kiinnittyvät purjeveneet aiheuttavat vieroitusoireita - tekee mieli merelle purkkarin sitlooraan. Oma kimppaveneemme on nyt veljeni käytössä lomapurjehduksella jossain päin itäistä Suomenlahtea. Hetki sitten konsultoin hänen kanssaan veneessä olevaa ongelmaa moottorin jäähdytysveden kierron loppuessa. Nopeasti vian syy selvisikin ja myös korjattiin. Roskia / levää oli joutunut veneen pohjan läpivientiin, josta merivesipumppu imee jäähdytysveden sisälle. Tukoksen vuoksi vettä ei pumpulle asti noussut.

Tänään espanjalaisjoukkueet ratkaisevat keskenään kuka on jalkapallon Mestarien liigan voittaja. Käytännössä voittajajoukkue on Euroopan paras seurajoukkue.

Lätkää ja lintujen rengastusta

Kesä tuli nopeasti myös tänne ulkosaaristoon. Muutkin kuin minä ovat löytäneet shortsit tai kesämekot. Utöläisiä "kesäasukkaita" on saapunut saareen jo totuttujen viikonlopun turisten lisäksi. Ainakin muuta uusi vene on löytänyt oman elmenttinsä ja käyvät kalaverkkoja uittamassa meressä. Kalaa ei sieltä nyt tule - tai jos niin niitä laihoja kampeloita joita sadatellaan sitten kalastajien keskusteluissa. Heinäkuussa niitä siten tulee ihan riesaksi asti kun toivotaan siikaa.

Viikonloppu meni jääkiekkokuumeessa. Vapenlagretissa (kerhohuone) katseltiin Suomen kaksi viimeistä peliä porukalla. Väkeä olikin kisastudiossa molempina iltoina lähes salin täydeltä. Suomen välieräottelussa tunnelma nousi kattoon, mutta loppuottelussa hieman jännittyneempi, joten tunnelma ei Suomen tappion vuoksi yltänyt session tasolle. Mietittiin jo mikä olisi seuraava kisastudion lähetys, ehkä Levi24 maastopyöräilykisa johon saaremme kovakuntoisin jäbä Jarmo osallistuu. Linkki kisaan http://www.levi24.fi/levi24/esivu.php?alue=Alkuun&kieli=fi Kesäkuussa alkaa myös jalkapallon EM-kisat.

Utön koululaisten painamat kangaskassit ovat
nyt myynnissä Utön kaupassa.

Tänään Topi bongasi kevään ensimmäiset haahkan poikaset emonsa seurassa uimaharjoituksissa meidän venesatamassa. Edelleenkin saapuu päivittäin uusia muuttolintuja Utöseen. Lintuharrastajien kesken on viestiyhteydet, joten varmasti jokaisen lajin ensimmäinen tulija havaitaan.

Illalla vielä pääsimme osalliseksi kulttuuripösäyksestä kun Utön lasten balettiryhmä tarjosi kevätnäytöksen. Oli muuten kohdallani kolmas kerta kun oli baletissa. Näistä kaksi on ollut Utössä, joten saa täällä myös hengen ravintoa tuulen ja tyrskyjen lisäksi. 

Tänään seurattiin kottaraisen poikien rengastamista. 

Kuva: Topi Lähteenmäki

Lintujen rengastus on luvanvaraista ja sen saaminen edellyttää 18 -vuoden ikää. Koululaisten pyynnöt käyttää rengastuspihtejä kiellettiin. Pienimmät koululaiset jännittivät kovasti kun pöntöstä rengastaja noukki poikaset yksitellen kangaspussiin ja sen jälkeen kiinnitti varmoin ottein poikasten jalkaan alumiinisen renkaan, jossa on koodi jonka perusteella linnun löytyessä myöhemmin saadaan siitä tietoa. Itseni yllätti poikasten eri ikäisyys. Joissain pöntöissä oli jo lentokykyisiä poikasia ja yhdessä vielä kuoriutumattomat munat. Olisiko luontoäiti vaiheistanut tämänkin 

jotta ruokaa riittää kaikille?

Kuva: Topi Lähteenmäki

Kuva: Topi Lähteenmäki

Vielä ei kalaonni potkinut. Verkoissa vain yksi kampela, mutta hyvän kokoinen. Nyljettiin ja joutui pannulle. Verkot olivat kovin likaiset limaisesta levästä, pidetään kalastuksesta taas pientä taukoa. Tuoretta silakkaa tekee mieli, joten toivotaan, että joku sitä täällä kalastava saa saaliin josta riittää silakkaa jakoon asti.

Aurinkoiset säät hellivät taas meitä. Luvassa on uusi lämmin jakso "kesän toinen avaus" kuten meteorologi TV:ssä veisteli. Liekö tämä saanut huviveneilijätkin vesille. Utössä on jo päivittäin muutamia veneitä laiturissa. 
Eilen saapui vanhempi yksinpurjehtija Espoosta Avance 245 veneellä. Perälipussa Espoon merenkulkijoiden tunnus.  Hän on kertoman mukaan kiertänyt Saaristomeren kohteita jo liki 60 -vuoden ajan, joten juttua meillä riitti laiturilla ja myöhemmin kaupan terassilla.

Guy 33

Hän oli vuosia sitten omistanut Lohi 34 veneen jolla oli ollut Välimerellä ja saanut siellä kommentteja, että miksi te tänne olette tulleet kun teillä on siellä Suomessa maailman kaunein saaristo. Lohi 34 myynnin jälkeen kaveri olu ollut jonkin aikaa ilman venettä, mutta vieroitusoireiden  jatkuttua oli hankittava taas vene. Toinen Utön laituriin kiinnittynyt vene oli Guy 33 purjevene. Miehistönä lämpimästi pukeutunut pariskunta, joka kertoikin 10 m/sek puhaltaneen etelätuulen ollessa vastainen olevan jäätävän kylmää.

Kaupalla keskustelu meni jääkiekon MM-kisoihin. Suomen menestyspaineet - mitalliodotukset tuntuvat täälläkin. Suunniteltiin Tanskapelin jälkeen kisastudion pystyttämistä kerhotilaan mikäli Suomi selviää jatkoon. Olisihan se aikamoinen yllätys jos neljän tuhannnen jääkiekon harrastajan Tanska tänään Suomen kisoista tiputtaa.

Rommi -koiran silmätulehdus alkaa olla ohi. En tiedä väsyttääkö silmätipat tai polveen saatu kipulääke kovastikin. Ainakin lenkkeilyhalu on ollut Rommilta poissa lääkekuurien aikana. Kipulääke jo lopetettiin ja silmätipat lopetetaan tällä viikolla niin eiköhän sitten saada taas lisää vauhtia.

Ormskäristä Utöseen

Ormskäristä luoteeseen

Kirjekyyhky

Lauantaiksi ennustettiin kovaa sadetta. Ennuste säikäytti. Sade ei kuulunut vanhemman poikani Laurin suunnitelmiin, joten hän pakkasi reppunsa jo lauantaina ja poistui laivaan. Sateella ei voisi kuvata. Ennuste ei pitänyt kuten niin usein merellä olen havainnut. Lauantai oli tosin harmaa, mutta poutainen. Sade tuli sitten sunnuntaiksi, jolloin satoikin taukoamatta koko päivän. Vettä tuli kerralla kolmetoista milliä, sunnuntai päivän ankeutta lisäsi vielä kova tuuli, joten me vietettiin aikaa sisätiloissa kirjojen ja netin ääressä. Tänään maanantaina on taas kesäinen aurinkoinen sää pääskysten kurvaillessa venevajoilla.

Jos olisimme Pohjois-Koreassa niin talomme ajoittain pimentyvän TV -antenniverkon voisi selittää sensuurilla. Olemme kuitenkin Utössä, joten ilmeisesti syynä on verkon tekninen vika. TV:tä voi katsella myös tietokoneen kautta, joten Suomen ja Slovakian välinen jääkiekon MM-ottelu viidytti sateisen päivän iltaa. Matsi ei ollut enää toisen erän jälkeen jännittävä päättyen Suomen hyväksi 5-0.

Perjantaina teimme kuvausretken Ormskäriin. Meillä saari on useamman käynnin vuoksi varsin tuttu, mutta Laurille uusi. Kevään vihreys oli kuitenkin muuttanut maisemaa joten kameralle löytyi käyttöä. Lauri haki meitä taiteellisempia kohteita kuvaten niitä 6x6 filmille. Minä räpsin kuvia muistikortille digitaalisena. Rommi -koira ei päässyt tällä kertaa mukaan, koska meitä oli varoiteltu saaren runsaasta käärmekannasta. Yhtään käärmettä ei kuitenkaan nähty - näkiköhän käärmeet meitä?

Huviveneitä vierailee Utössä jo lähes päivittän, joten olen lopettanut niiden laskennan. Asuntomme merinäköalaan on laivojen ja kuttereiden lisäksi ilmestyneet purjeveneet. Parhaillaankin sellainen niiailee heikossa tuulessa vasta-aallokossa matkalla todennäköisesti Ruotsiin - oi jospa saisin olla mukana :-) AIS:sta udeltuna on kyseinen vene käynyt myös Huippuvuorilla.

Naapuri oli saanut muutaman hauen meidän ollessa mantereella veneen kevätkunnostus puuhissa. Tämä on varma tieto - eikä kalavale. Heikkoa tuulta luvattiin huomiseksikin, joten veimme kolme verkkoa veteen. Olisiko huomenna ruokapöydässä taas kalaa?

Tämän illan ohjelman varasti kesy kyyhky, joka osoittautui kirjekyyhkyksi. Jalassa on rengas jossa tunnus joka viittaa Ruotsiin. Kyyhky on niin kesy, että sen voisi hyvin ottaa kiinni paljain käsin. Ruokimme kyyhkyn, joka toivottavasti on vain pysähtynyt matkalla lepäämään Utöseen tai sitten se on menettänyt suuntavaistonsa ja eksynyt. Leivän murusia mielummin sille maistui voikukan nuput. Ohi kulkenut lintuharrastaja kertoi kyyhkyn tulleen tänään yhteysalus Ms Eivorin kyytiin Jurmon ja Utön välisellä reitillä. Ties vaikka lähtisi ohi seilaavan ruotsinlaivan kyytiin lentämisen sijasta.

Jostain syystä tämä Blogger -sovellus ei anna nyt liittää kuvia sivuille, joten odotellaan korjausta.